Juhlapuheeni Keski-Karjalan Reuma ja Tules ry:n 50-vuosti juhlassa
Hyvät juhlavieraat, hyvät yhdistyksen jäsenet ja ystävät.
Tänään meillä on hieno syy juhlia. Viisikymmentä vuotta täyttävä Keski-Karjalan Reuma ja Tules yhdistys on hyvä esimerkki järjestötyön merkityksestä yhteiskunnassa. Kun Keski-Karjalan Reuma ja Tules ry aikanaan perustettiin, maailma oli toisenlainen, mutta tarve vaikuttaa ja välittää on näkyvillä historiassa, tässä päivässä ja uskoakseni myös tulevaisuudessa. Vaikuttamistyössä näinä aikoina varmasti tulee joskus tunne, että kannattaako tämä, kun koko ajan tulee ikäviä uutisia. Itsekin olen joutunut kohtaamaan näitä tunteita viime aikoina ja tähän puheen alkuun hiukan näitä tuntoja.
Hyvinvointialueen saama rahoitus pienenee, vaikka palvelutarve kasvaa. Sanomalehti Karjalainen kirjoitti 29.4 pääkirjoituksessaan tästä asiasta erittäin hyvin; Sote uudistuksen rahoitusmalli on osoittautunut erittäin epäoikeudenmukaiseksi erityisesti Pohjois-Karjalan näkökulmasta. Kun laki viime kaudella eduskunnassa hyväksyttiin, sovittiin, että kokemusten perusteella tehdään korjaavia toimenpiteitä. Korjauksia ei ole tehty ja siksi lakiin sisältyvä siirtymätasaus ja siihen sisältyvä leikkuri rankaisee erityisen paljon meidän hyvinvointialuettamme. Emme saa sitä rahoitusta, mikä tarvevakioidulla laskentakaavalla meille kuuluisi. Tänä vuonna meiltä leikataan rahoituksesta 55 miljoonaa euroa. Lisäksi meillä on talouden tasapainottamisvaateet vuosiin 2028 tai 2029 saakka, jotka pakottavat meitä säästämään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Jos emme onnistu talouden tasapainottamisessa, joudumme arviointimenettelyyn, jossa valtiovalta ottaa päätäntävallan itselleen ja kaikkein pahin asia olisi, ettemme voisi enää jatkaa itsenäisenä hyvinvointialueena.
Viimeisimmät huonot uutiset tulivat vapun aattona. On todella vaikeaa suunnitella tulevaisuutta, kun valtiovarainministeriö muuttaa laskelmiaan jatkuvasti. Torstaina saimme tiedon, että aikaisemmasta tiedosta poiketen saammekin esimerkiksi ensi vuodelle 22 miljoonaa euroa vähemmän rahoitusta kuin mitä aiemmin oli ilmoitettu. Kehysriihessä päätetty asiakasmaksujen korotus ei millään tavalla korjaa taloutta, sillä korostusten arvioitu kokonaisvaikutus vähennetään myös rahoituksesta. Kansalaisten kannalta on hyvä, ettei maksukattoa nostettu ja edelleen on mahdollista anoa huojennusta tai vapautusta asiakasmaksuista.
Hyvät kuulijat
Välillä meinaa oikeasti masentaa, mutta edelleenkään emme ole heittämässä kirvestä kaivoon, vaan
mietimme, miten toimintatapoja muuttamalla saamme kohtuulliset palvelut kaikille pohjois karjalaisille turvattua myös tulevaisuudessa. Pakko on uskoa liperiläiseen sanontaan: ”Aika assii aukasoo”, mikä tarkoittaa, että kärsivällisyys ja periksiantamattomuus lopulta ratkaisevat vaikeatkin tilanteet. Nurmeksessa sanotaan sama asia: ”Assiis on seihtemen keinoo, piäkeino kaheksaas”. Tämä sanonta korostaa, että vaikeassa tilanteessa ei anneta periksi, vaan keksitään aina uusi keino selvitä.
Keski-Karjalassa on myös sanonta, ettei ole tultu tänne asti kääntymään eli periksi ei anneta ja kun on
oikein hankala tilanne, niin sitten paikallisen kansan viisauden mukaisesti purraan hammasta ja mennään pökkelöön eli pusketaan vaikeuksia ja esteitä vastaan. Näin myö on Pohjois-Karjalassa aina tehty, ja näin tehhään jatkossaki. Eikö vuan?
Hyvät ystävät
Hyvinvointialueen rahoitushaasteiden lisäksi, olemme saaneet muitakin huonoja uutisia.
Kuten tiedätte, kehysriihessä päätettiin myös järjestöjen rahoituksen lisäleikkauksista, vaikka järjestöjen tekemä työ on todistetusti tärkeää ennaltaehkäisevää, terveyttä ja hyvinvointia edistävää ja myös kuntouttavaa työtä. Olen monta kertaa viime viikkoina ajatellut unkarilaisen Mihaily Vacinin runon alkua, joka kuuluu näin:
Ei ole helppoa nytkään
ei tule koskaan helpompaa
ja sittenkin elämä kannatti ja aina kannattaa…
Minulle tämä runo tarkoittaa sitä, että aina on kuitenkin toivoa ja aina on tehtävä tekoja toivon
ylläpitämiseksi. Emme saa luovuttaa. Toivon ylläpitämisessä tarvitaan kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Järjestöt toimivat parhaimmillaan toivon ylläpitäjinä. Keski-Karjalan Reuma ja Tules yhdistyksenkään suurin voima ei löydy papereista, pöytäkirjoista tai tilastoista, vaan se löytyy kohtaamisista ja yhteisöllisyydestä. Viiden vuosikymmenen ajan tämä yhdistys on ollut majakka, joka on tarjonnut tukea silloin, kun omat voimat ovat olleet koetuksella ja myös silloin, kun on tuntunut, ettei mistään muualta saa apua.
Kuten me tiedämme, reuma tai tules-sairaus ei kysy lupaa tullessaan. Yhdistystoiminnassa oleellista on luoda yhteisö, jossa kukaan ei joudu jäämään yksin kipunsa tai kysymystensä kanssa. Täällä on jaettu paitsi tietoa, mutta täällä on myös naurettu ja kannustettu toinen toistansa liikkumaan ja harrastamaan. Usein todettu tosiasia, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu taakka on puolet kevyempi – on tässä yhdistyksessä muuttunut tavaksi olla ja elää.
Mikään yhdistys ei pysy pystyssä ilman tekijöitä. Haluan esittää lämpimän kiitoksen puheenjohtajalle, hallituksen jäsenille, talkoolaisille ja aktiiveille, jotka ovat vuosien saatossa antaneet aikaansa ja sydäntään tälle työlle. Te olette pitäneet huolta siitä, että toiminta on jatkunut, retket on järjestetty ja vertaistuki on saavuttanut sitä tarvitsevat.
Puheenjohtaja Eija Hakulinen on omalla esimerkillään osoittanut mitä välittäminen aidosti tarkoittaa. Omistankin tämän seuraavan outokumpulaisen kirjailija Esko Pekka Tiitisen pienen runon Eijalle:
Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suurimmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
ei katso ollenkaan, joka näkee naapurin,
näkee kauemmaksikin,
joka tuntee kaupungin kodikseen,
tuntee muutakin.
Eija välittää kaikista ja hän katsoo silmiin ja näkee naapuriin, mutta hän näkee myös kauemmaksi. Eija ansaitsee suuret kiitokset kaikesta siitä työstä, mitä hän on tehnyt yhdistyksen puolesta, mutta myös laajemmin.
Vaikka valtiovallan taholta tunnutaan epäiltävän järjestötyön merkitystä, niin tarve paikalliselle toiminnalle ei ole kadonnut. Teitä tarvitaan edelleen muistuttamaan siitä, että ’liike on lääke’ ja vaikeista asioista selvitään ja että jokainen jäsen on arvokas osa tätä ketjua.
Hyvät juhlavieraat
Tähän loppuun vielä kaksi viestiä. Toinen on ilon viesti, joka näkyy Teissä. Orison Marden on kirjoittanut: ”Iloinen mieli on korkoa kasvava pääoma ja vetää kuin magneetti puoleensa elämän hyvyyttä.” Nyt kun ryhdyin näitä karjalaisia sananparsia käyttämään, niin meille kaikille on tuttu sanonta: ”Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis”. Ilosta kannattaa pitää kiinni, sillä toivo kiinnittyy iloon. Toivo ei ole vain passiivista odotusta, vaan aktiivinen mielentila, joka auttaa jaksamaan vaikeuksien yli, ja ilo toimii usein sen kannattelijana ja tavoitteena. Ilon voimalla jaksaa!
Suomessa on myös tätä kumoavia sananlaskuja (kuten esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”), mutta tekoälyn mukaan –itse mieluummin puhun tukiälystä – tällainen pessimistinen sanonta on enemmän länsisuomalaista kansanperinnettä.
Iloa voidaan tuottaa toisille huomaamalla ja kiittämällä hyvistä asioista. Suomessa on myös sananlaskuja, jotka mitätöivät myönteisyyden ja kiitoksen (esimerkiksi ”oma kehu haisee” tai ”kissa kiitoksella elää”) Onneksi joskus kauan sitten työmatkalla Pohjois-Pohjanmaalla kuulin sanonnan, joka kumosi tämän. Siellä sanotaan: ”Ihminen on kehuvetoinen”. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teet jonkun asian hyvällä mielellä ja koet siinä onnistuvasi ja jos joku kiittää sinua siitä, niin tämä tuntuu hyvältä. Kun tuntuu hyvältä, on mukava jatkaa työtä ja saa myös hyviä tuloksia aikaan. Tämä koskee meitä kaikkia. Meidän pitää oppia olemaan armollisia itsellemme ja antamaan kiitosta itselle ja muille. Se on voimavara, jonka avulla jaksamme.
Hyvät ystävät
Tämä päivä on kiitoksen päivä. Muistakaa kiittää itseänne ja toisianne. Ja mikä vielä erittäin tärkeää,
muistakaa ottaa kiitos vastaan. Kun joku kiittää, niin kiitoksen mitätöiminen tai vähättely tuntuu samalta kuin jos haluaisit antaa toiselle kukan tai lahjan ja hän ei huolisi sitä. Kun joku antaa myönteistä palautetta, siihen voi sanoa esimerkiksi: ”Kiitos kun sanoit, olipa mukava kuulla”
Nyt harjoitellaan: Lämmin kiitos teille tärkeästä työstänne ja välittämisestä.
Teidän tehtävänne on sanoa itsellenne: Kiitos, hyvä minä ja hyvä myö!
Toivotan Keski-Karjalan Reuma ja Tules ry:lle onnea ja menestystä myös seuraaville vuosikymmenille.
