Kotisairaanhoitopalvelu Sa-Tu Väisänen laajentaa  palveluvalikoimaa Nurmeksessa ikäihmisten päivätoimintapalveluun. Kävin avajaisissa pitämässä juhlapuheen. 

Hyvät kuulijat

Kiitos kutsusta tulla tähän tilaisuuteen puhumaan.

Meitä Sarin kanssa yhdistää sairaanhoitajuus. Olen aloittanut itse sairaanhoitajan urani kotisairaanhoitajana yli 40 vuotta sitten. Minusta se oli ihanaa työtä, ja jos olisin saanut hakemani
sairaanhoitajan viran Joensuun kotisairaanhoidosta, urakehitykseni olisi kenties ollut toisenlainen. Ainakaan heti en olisi siinä tapauksessa lähtenyt jatko-opintoihin.

Kotisairaanhoito ja kotihoito ovat muuttuneet paljon vuosikymmenten aikana. Kun kansanedustajana kävin työelämään tutustumassa kotihoidossa – olin siis TET-jaksolla – niin olihan se surullista nähdä, miten vähän hoitajilla on aikaa ja miten kellotettua työ on.

Itse olin oppinut siihen, että aina ensin istutaan pieni hetki yhdessä ja sitten vasta aloitetaan auttaminen, hoitaminen, näytteiden otto tai mitä se nyt ikinä olikaan. Kun kävin TET-jaksolla, yritin toimia samalla tavalla. Ikäihmiset katsoivat minua kummissaan ja totesivat, että eikö sinulla ole kohta kiire – ja voi voi, ethän sinä nyt millään ennätä tässä istua – toisessa paikassa jo odotetaan. Asiakkailla oli siis huoli minusta, työntekijästä. Aito kohtaaminen ja kiireettömyys on kuitenkin hoitamisen ja auttamisen perusta ja uskon, että tässä työyhteisössä työskentelevät hoitajat omassa toiminnassaan pystyvät sitä edelleen toteuttamaan.

Kun luin tämän yrityksen kotisivuja, sieltä välittyi viesti siitä, että halutaan painottaa toiminnassa läsnäoloa ja sitä, että hoitotyötä tehdään ”kiireettömästi ja korkealla ammattitaidolla”. Korkeaan ammattitaitoon kuuluu se, että asiakkaat kohdataan yksilöinä ja heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan.

Uusi päivätoiminta mahdollistaa uudella tavalla kohtaamiset ja myös fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen. Kotoa pois lähteminen on jo sinällään kuntouttavaa. Omaishoitajille päivätoiminta antaa mahdollisuuden omaan aikaan.

Hyvät ystävät

Teidän tapanne tehdä työtä vähentää myös yksinäisyyden kokemusta. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon tahansa ihmisiä, jos kenelläkään ei ole aikaa pysähtyä ja olla
aidosti läsnä. Tästä esimerkkinä on parin vuoden takainen tutkimustulos, jossa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa oli paljon yksinäisiksi itsensä kokevia ikäihmisiä. Kaiken ikäisten yksinäisyyden vähentäminen yhteiskunnassa eri tavoin on äärettömän tärkeä asia, sillä yksinäisyys altistaa monille muille sekä fyysisille että psyykkisille sairauksille. Tutkijat ovat jopa väittäneet, että yksinäisyys tapaa enemmän kuin sydän ja verisuonisairaudet. Yksinäisyys altistaa masennukselle ja masentunut henkilö ei jaksa pitää itsestään huolta. Ajan antaminen, pysähtyminen ja aito läsnäolo on tärkeää myös siksi, että arvostetuksi ja kohdatuksi tuleminen tuo elämään merkityksellisyyttä.

Elämän merkityksellisyyden kokemisessa tärkeää on ihmisarvon ja osallisuuden kokemus. Nämä asiat toteutuvat arjen kohtaamisissa ja siitä tunteesta, että olen tärkeä, voin vaikuttaa omaan elämääni ja olen tärkeä osa yhteisöä.

Myös yksilöllisen elämäntarinan kunnioittaminen ja sen kuulluksi tuleminen lisäävät merkityksellisen elämän kokemusta. Erik H. Erikssonin kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitystehtävä on asettaa elämänpalaset paikalleen. Tämä tapahtuu muun muassa muistelemisen kautta. Muistella voi yksinkin, mutta jos tarinalle on myös kuulijoita, niin se tekee siitä entistä merkityksellisemmän. Kokemus siitä, että minun tarinastani ollaan kiinnostuneita, on useimmille meistä tärkeää. Täällä on mahdollisuus myös tähän – henkilökohtaiseen ja yksilölliseen – ihminen ihmisenä – kohtaamiseen. Tämä antaa varmasti myös työntekijöille työniloa. Aito kohtaaminen on molemmille osapuolille tärkeä kokemus.

Hyvät ystävät

Yhteiskunta ja hoitotyö ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Iloitsen siitä, että on vielä työyhteisöjä, joissa sitä voi toteuttaa hoitotyön eettisten periaatteiden mukaisesti. Tiedän, että paineet eri tahoilta ja yhteiskunnassa eri puolilla oleva niukkuus vaikeuttaa toimintaa monin eri tavoin. Huolta tulevaisuudesta on sekä julkisessa että yksityisessä palvelutuotannossa. Ristiriita eettisten periaatteiden ja todellisuuden välillä on joskus suuri. Työterveyslaitoksen tutkijoiden mukaan tämä ristiriita on yksi kaikkein eniten hoitotyöntekijöitä uuvuttava asia. Näistä haasteista huolimatta emme saa heittää kirvestä kaivoon, vaan meidän tulee miettiä, miten yhdessä tekemällä ja toimintatapoja muuttamalla saamme kaikille pohjoiskarjalaisille turvattua kohtuulliset palvelut myös tulevaisuudessa. Toivon, että uusi toimintanne eli päivätoimintapaikkana toimiminen pääsee siivilleen, koska se on tärkeää toimintaa sekä yksilön että yhteisön kannalta.

Hyvät kuulijat

Tässä ajassa on pakko uskoa liperiläiseen sanontaan: ”Aika assii aukasoo”, mikä tarkoittaa, että kärsivällisyys ja periksiantamattomuus ratkaisevat vaikeatkin tilanteet ajan myötä. Nurmeksessa sanotaan sama asia: ”Assiis on seihtemen keinoo, piäkeino kaheksaas”. Tämä sanonta korostaa, että vaikeassa tilanteessa ei anneta periksi, vaan keksitään aina uusi keino selvitä.  Näin myö on Pohjois-Karjalassa aina tehty, ja näin tehhään jatkossaki. Eikö vuan?

Hyvät ystävät

Viime aikoina on valtiovallan taholta tullut paljon huonoja uutisia ja olen monta kertaa viime viikkoina ajatellut unkarilaisen Mihaily Vacin runon alkua, joka kuuluu näin:
Ei ole helppoa nytkään
ei tule koskaan helpompaa
ja sittenkin elämä kannatti
ja aina kannattaa…

Minulle tämä runo tarkoittaa sitä, että aina on kuitenkin toivoa ja aina on tehtävä tekoja toivon ylläpitämiseksi. Emme saa luovuttaa. Toivon ylläpitämisessä tarvitaan kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Tämän yrityksen toimintatapa on juuri tämä: autetaan, tuetaan ja ollaan rinnalla kulkijoina niissä asioissa, joissa ihminen apua tarvitsee. Tähän tapaan toimia sopii mielestäni hyvin outokumpulaisen kirjailija Esko Pekka Tiitisen pieni runo:
Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suurimmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
ei katso ollenkaan,
joka näkee naapurin,
näkee kauemmaksikin,
joka tuntee kaupungin kodikseen,
tuntee muutakin.

Ajattelen, että tämä on juuri sitä, miten tässä työyhteisössä toimitaan: katsotaan silmiin ja välitetään!

Hyvät ystävät

Tähän loppuun vielä kaksi viestiä. Toinen on ilon viesti, joka näkyy tässä yrityksessä. Orison Marden on kirjoittanut: ”Iloinen mieli on korkoa kasvava pääoma ja vetää kuin magneetti puoleensa elämän hyvyyttä. ”Nyt kun ryhdyin näitä karjalaisia sananparsia käyttämään, niin meille kaikille on
tuttu myös sanonta: ”Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis”. Ilosta kannattaa pitää kiinni, sillä toivo kiinnittyy iloon. Toivo ei ole vain passiivista odotusta, vaan aktiivinen mielentila, joka auttaa jaksamaan vaikeuksien yli, ja ilo toimii usein sen kannattelijana ja tavoitteena. Ilon voimalla jaksaa myös ylläpitää toivoa!

Suomessa on myös myönteisyyttä kumoavia sananlaskuja kuten esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”, mutta tekoälyn – itse mieluummin puhun tukiälystä – mukaan tällainen pessimistinen sanonta on enemmän länsisuomalaista kansanperinnettä kuin täältä Itä-Suomesta.

Iloa voidaan tuottaa toisille huomaamalla ja kiittämällä hyvistä asioista. Suomessa on myös sananlaskuja – ja näitä löytyy Itä-Suomestakin – jotka mitätöivät myönteisyyden ja kiitoksen tärkeyden, kuten esimerkiksi ”Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä”. Itseäänkään ei saa kehua, ”oma kehu haisee.”

Onneksi joskus kauan sitten työmatkalla Pohjois-Pohjanmaalla kuulin sanonnan, joka korosti kiitoksen merkitystä. Siellä sanotaan: ”Ihminen on kehuvetoinen”. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teet jonkun asian hyvällä mielellä ja koet siinä onnistuvasi ja jos joku kiittää sinua siitä, niin tämä tuntuu hyvältä. Kun tuntuu hyvältä, on mukava jatkaa työtä ja saa myös hyviä tuloksia aikaan. Tämä koskee meitä kaikkia. Meidän pitää oppia olemaan armollisia itsellemme ja antamaan kiitosta itselle ja muille. Se on voimavara, jonka avulla jaksamme.

Hyvät ystävät

Ajattelen, että tämä päivä on kiitoksen päivä. Muistakaa kiittää itseänne ja toisianne. Ja mikä vielä erittäin tärkeää, muistakaa ottaa kiitos vastaan, kun sitä annetaan. Kun joku kiittää Sinua, niin kiitoksen mitätöiminen tai vähättely tuntuu sanojasta samalta kuin jos itse haluaisit antaa toiselle kukan tai lahjan ja hän ei ottaisi sitä vastaan.

Kun joku antaa myönteistä palautetta, älä mitätöi tai vähättele sitä sanomalla ”etten minä mitään osaa” tai ajattelemalla, että ”mikähän taka-ajatus sillä on, pyytääkö se jotain palvelusta…” Jos kiitos torjutaan, ei sitä muutaman kerran jälkeen enää halua antaa. Kiitokseen voi ottaa vastaan esimerkiksi sanomalla: ”Kiitos kun sanoit, olipa mukava kuulla”.

Nyt harjoitellaan: Minä sanon täydestä sydämestä: Lämmin kiitos teille tärkeästä työstänne ja välittämisestä. Teidän tehtävänne on sanoa itsellenne: Kiitos, hyvä minä ja hyvä myö!