Puheeni Reijolan Eläkkeensaajien tilaisuudessa 13.10.

Ikä- ja muistiystävällisyys käytännössä

Syyskuuta vietettiin maailman muistikuukautena ja lokakuun ensimmäinen viikko on Suomessa perinteisesti Vanhustenviikko. Tämänvuotisen Vanhustenviikon teemana on ”arjen kohtaamiset”. Viikon aikana korostetaan sitä, että hyvä vanhuus ja toimiva arki rakentuvat ihmisten välisistä aidoista kohtaamisista – eivätkä pelkästään palveluista, järjestelmistä tai yhteiskunnan rakenteista. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että meistä jokainen on osaltaan luomassa ikä- ja muistiystävällistä yhteiskuntaa. Järjestöt ovat tässä suhteessa olleet suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Järjestöt ovat olleet niitä aitoja kohtaamisen paikkoja.

Perjantaina Karelia ammattikorkeakoulu järjesti parin tunnin webinaarin aiheesta Ikäystävällinen Pohjois-Karjala. Olin itse seminaarissa puhumassa erityisesti muistiystävällisyydestä.

Käytännössä ikä- ja muistiystävällisyys kulkevat käsi kädessä ja tukevat toisiaan. Niillä on kuitenkin selkeä ero kohderyhmissä ja painopisteissä. Suurin ero on se, että ikäystävällisyys suuntautuu yleisesti kaikkiin ikääntyviin ihmisiin ja fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Muistiystävällisyys puolestaan keskittyy erityisesti kognitiivisiin haasteisiin eli tiedonkäsittelyn, muistin ja hahmottamisen vaikeuksiin iästä riippumatta. Muistiystävällinen ympäristö on aina myös ikäystävällinen, mutta pelkkä fyysinen esteettömyys ei automaattisesti tee tilasta tai palvelusta helposti hahmotettavaa ja ymmärrettävää muistisairaalle ihmiselle.

Mitä on ikäystävällisyys?

Ikäystävällisyys (age-friendliness) tarkoittaa yhteiskunnan, palvelujen ja ympäristöjen kehittämistä niin, että jokainen voi elää täysipainoista ja aktiivista elämää myös vanhana. Tavoitteena on ikäsyrjinnän poistaminen. Tämä ajatustapa perustuu Maailman terveysjärjestön (WHO) malliin ja huomioi ikääntymisen tuomat luonnolliset muutokset. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen uudessa strategiassa korostetaan ikäystävällisyyttä. Halutaan korostaa sitä, että voimme olla vetovoimainen maakunta korostamalla ikäystävällisyyttä.

Ikäystävällisyyteen kuuluu olennaisena asiana ikääntymiseen liittyvien fyysisten rajoitteiden huomioiminen ympäristön suunnittelussa ja palveluissa. Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat matalalattiabussit, liukuesteet, riittävä valaistus ja esteettömyys.

Toinen ikäystävällisyyden ulottuvuus on sosiaalisen osallisuuden varmistaminen. Tämä tarkoittaa muun muassa ikäihmisille suunnatun toiminnan ja digiavun tarjoamista sekä yksinäisyyden ehkäisyä. Myös eri-ikäisten kohtaamisareenat ovat tärkeitä: lapset voivat oppia ikäihmisiltä ja päinvastoin. Tämä on ollut juuri sitä järjestöjen vahvuusaluetta.

Osallisuus päätöksenteossa puolestaan tarkoittaa sitä, että ikäihmisille annetaan aito mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä ja palveluiden kehittämiseen. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella (Siun sote) vaikuttamistoimielimillä, kuten vanhusneuvostolla, onkin läsnäolo- ja puheoikeus lautakuntien kokouksissa.

Erityisen tärkeää on huomioida alueellinen tasa-arvo, jotta maaseudulla asuvien ikäihmisten tarpeet, liikkuminen sekä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan.

Mitä on muistiystävällisyys?

Muistiystävällisyys (memory-friendliness) menee askeleen pidemmälle. Se keskittyy ympäristön ja arjen kognitiiviseen selkeyteen sekä fyysiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen. Se ottaa huomioon, että muistisairas ihminen voi olla fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, mutta hänen kykynsä suunnistaa, ymmärtää monimutkaisia ohjeita tai hahmottaa tilaa on heikentynyt.

Kognitiivinen esteettömyys on keskeinen osa muistiystävällisyyttä. Se palvelee kaikkia ihmisiä, mutta erityisen tärkeää se on muistisairaille. Käytännössä kognitiivinen esteettömyys tarkoittaa muun muassa sitä, että julkisissa tiloissa vältetään hämmentäviä elementtejä – kuten suuria ja tummia lattiapintoja, jotka voi joskus hahmottaa ”aukkoina” lattiassa. Toisaalta helposti tunnistettavat symbolit ovat opasteina parempia kuin tekstit. Selkeät opasteet, hahmottamista helpottava värimaailma ja eksymistä estävät ratkaisut ovat arjen muistiystävällisyyttä parhaimmillaan ja helpottavat kaikkien meidän elämää.

Esimerkiksi Joensuussa valmistui ikä- ja muistiystävälliseksi suunniteltu Kaivannonpuisto vuonna 2023 (Penttilän takana Kuhasalon lähellä),

Muistiystävällisyyden ytimessä on inhimillinen ja yksilöllinen kohtaaminen, josta pitäisi tulla meille kaikille uusi kansalaistaito. Muistiliiton Muistikummituokiot lisäävät tietoutta muistisairauksista, auttavat vaikuttamaan myönteisesti asenteisiin ja vähentävät muistisairauksiin liittyvää stigmaa eli kielteistä leimaa. Tuokioon voi osallistua helposti verkossa tai oman muistiyhdistyksen kautta. Erityisen tärkeää on, että kauppojen, pankkien ja julkisen liikenteen työntekijät osaavat kohdata muistisairaan rauhallisesti ja kunnioittavasti.

Muistikummituokion keskeiset viestit ovat:

Muistisairaudet eivät kuulu normaaliin vanhenemiseen
Muistisairauden ovat neurologisia sairauksia
Muistisairauden eteneminen ja kokeminen on aina yksilöllistä.
Muistisairauden etenemistä voidaan hidastuttaa.
Muistisairauden kanssa voi elää hyvää elämää
Ihminen ei ole vain diagnoosi.

Kahteen viimeiseen liittyy oleellisesti kohtaaminen.

1. Muistisairauden kanssa voi elää hyvää elämää

Muistisairausdiagnoosi ei tarkoita elämän loppumista. Hyvä arki on mahdollista oikealla tuella.

• Painopiste voimavaroissa: Vaikka sairaus vie joitakin kykyjä, paljon taitoja ja voimavaroja säilyy pitkään. Olennaista on keskittyä siihen, mitä ihminen vielä osaa ja voi tehdä, ei vain menetyksiin.
• Merkityksellinen arki: Sairastunut voi edelleen nauttia itselleen tärkeistä asioista, kuten harrastuksista, luonnosta, musiikista, kulttuurista ja läheisten seurasta.
• Tuen ja asenteiden merkitys: Hyvän elämän edellytyksenä on varhainen diagnoosi, toimiva hoito ja oikea-aikaiset palvelut. Yhtä tärkeää on ympäristön ja läheisten joustava, kannustava ja ymmärtävä asenne.

2. Ihminen ei ole vain diagnoosi

Tämä viesti muistuttaa meitä kohtaamaan sairastuneen ensisijaisesti yksilönä, jolla on oma persoonallisuus ja historia.

• Identiteetti säilyy: Sairaus on vain yksi osa ihmistä, se ei määritä hänen koko olemustaan tai arvoaan. Ihminen on edelleen sama puoliso, vanhempi, ystävä tai kollega kuin ennenkin.
• Yksilölliset tarpeet: Jokaisen muistisairaus etenee yksilöllisesti ja jokaisella on omat tapansa kokea asioita. Siksi myös tuen ja kohtaamisen täytyy olla yksilöllistä.
• Tunteet ja tarpeet säilyvät: Vaikka sanojen löytäminen tai asioiden muistaminen vaikeutuisi, ihmisen tunne-elämä säilyy herkkänä. Tarve tulla kuulluksi, nähdyksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi ei katoa minnekään.

Muistiystävällisyys Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on selkeä, kirjallinen Muistipotilaan hoito-ja palveluketju, joka yhtenäistää hoidon ja tutkimukset koko maakunnassa. Siinä huomioidaan myös Pohjois-Karjalan Muistiyhdistyksen tärkeä rooli. Tämä hoitopolku kuvaa kaikki vaiheet aina ennaltaehkäisystä ja varhaisesta tunnistamisesta pitkäaikaiseen seurantaan. Se tarjoaa omat räätälöidyt ohjeensa niin sairastuneelle, läheiselle kuin sote-ammattilaisellekin.

Siun sotessa on panostettu muistihoitajatoiminnan kehittämiseen jo vuosien ajan. Uutena asiana tämän vuoden alusta käynnistyi muistikoordinaattoritoiminta, jossa asiantuntijat toimivat rinnalla kulkijoina erityisesti kotona asuville muistisairaille ja heidän perheilleen, jotka eivät vielä ole säännöllisten palvelujen piirissä. Muistikoordinaattorit tekevät kiireettömiä kotikäyntejä, auttavat perheitä arjen palveluohjauksessa sekä etuuksien hakemisessa ja tuovat turvaa sekä ennakoitavuutta tulevaan ennen kuin tilanteet pääsevät kriisiytymään.

Vammaispoliittisessa ohjelmassa on tärkeää huomioida myös muistisairaat. Yhteenvetona voidaan todeta, että ikä- ja muistiystävällisyydessä myönteinen asenne on tärkeintä. Asenne-esteellisyys on hankalin esteellisyyden muoto.

Asennemuutosta tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla politiikan huipulta median luomiin mielikuviin ja kaikkiin kansalaisiin. Se miten puhumme vanhuudesta, iäkkäistä ihmisistä tai muistisairautta sairastavista ja heidän hoitajistaan, vaikuttaa myös siihen, millaisia päätöksiä tehdään sekä miten arjessa toimitaan ja toinen toisiamme kohdataan. On ihmisoikeusteko rakentaa ikä- ja muistiystävällistä yhteisöä ja yhteiskuntaa, jossa tarjotaan sopivia palveluja jokaiselle ja jossa jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi.