Hyvinvointialueen joulukuun blogi

Joulukuun hyvinvointialue blogikirjoitukseni tietoon perustuvasta toiminnasta ja päätöksenteosta, kustannusvaikuttavuudesta, laaturekistereistä, TKIO-toiminnasta, kohtaamattoman tarpeen ilmiöstä ja hoidon jatkuvuudesta

Tutkimustietoon perustuva toiminta varmistaa vaikuttavuuden ja laadun

Marraskuussa osallistuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämään diabetesrekisterin vertaiskehittämispäivään. Minut oli pyydetty päättäjän roolissa keskustelemaan siitä, miten erilaisiin laaturekistereihin koottu tietovaranto saadaan jalkautettua hyvinvointialueiden toimintaan. Tämä tieto on välttämätöntä, kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjataan kohti vaikuttavuusperusteisuutta ja pyritään pois vähähyötyisistä toimenpiteistä. Kun resursseja on vähän, on epäeettistä ylläpitää ei-vaikuttavia toimintatapoja.

Vaikuttavuus on enemmän kuin tuottavuutta

Päättäjän on päätöksentekoprosessissa ajateltava kahta asiaa: toiminnan perustehtävän toteutumista ja taloutta. Kustannusvaikuttavuus sisältää molemmat näkökulmat, eli toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen optimaalisilla resursseilla. Pelkkien tuottavuuslukujen seuraaminen ei julkisessa sosiaali- ja terveystoimessa ole järkevää, jos toiminta ei ole vaikuttavaa. Tuottavuutta lisääviä suoritteita voi olla paljon, mutta niistä ei ole todellista hyötyä, jos toiminnan päämäärä ja tavoite – esimerkiksi parantunut kansanterveys tai asiakkaan koettu elämänlaatu – eivät toteudu.

Laaturekisterit tukevat tutkimusnäyttöön perustuvaa toimintaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on lakisääteinen tehtävä ylläpitää useita valtakunnallisia rekistereitä. Meillä on käytettävissämme kansallista laatutietoa seuraavissa rekistereissä:

diabetesrekisteri
psykoosin hoidon laaturekisteri
suun ja hampaiden hoidon laaturekisteri
HIV-rekisteri
munuaistautirekisteri
selkärekisteri
sydänrekisteri
tehohoidon laaturekisteri
tulehduksellisten reumasairauksien laaturekisteri

Laaturekisteritieto on yksi tapa edistää tutkimusnäyttöön perustuvaa toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se tarjoaa konkreettista tietoa hoidon laadun vaikuttavuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

Tutkimustieto ei hyödytä, ellei se muutu toiminnaksi

Tutkimusten tekeminen tai tiedon kerääminen eivät yksin riitä, ellei tutkimustietoa saada jalkautettua käytäntöön. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella käynnistyy vuoden 2026 alussa TKIO-toiminta (tutkimus‑, kehittämis‑, innovaatio- ja osaamistoiminta), jonka avulla halutaan varmistaa, että hyvinvointialueella on rakenteet tutkimustiedon hyödyntämiseen, kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen.

TKIO-toiminnan kehittäminen mahdollistaa myös entistä laadukkaampien ennakkovaikutusten arviointien tuottamisen päätöksenteon tueksi. Taloudellisten vaikutusten lisäksi arvioinneissa tulee tarkastella myös esimerkiksi ihmisvaikutuksia, ympäristövaikutuksia, yritysvaikutuksia ja tulevaisuusvaikutuksia. Näin edetään kohti aidosti tiedolla johdettua toimintaa.

Kohtaamaton tarve heikentää vaikuttavuutta

Vaikuttavuuteen kuuluu myös niin sanotun kohtaamattoman tarpeen ilmiön tunnistaminen. Ilmiötä kutsutaan myös häiriökysynnäksi tai häiriötarjonnaksi. Asiakas ei ole häiriö, mutta jos palvelutarjonta ei vastaa hänen kokemaansa palveluntarvetta tai elämäntilannettaan, hän voi jäädä osittain tai kokonaan tarvitsemansa avun ulkopuolelle. Esimerkiksi masennuksen keskellä olevalla ihmisellä ei välttämättä ole voimia huolehtia diabeteksen hoitotasapainosta. Jos hoidon epätasapainon perimmäistä syytä ei oivalleta, voidaan asiakkaan kohtaamisessa toistuvasti keskittyä vääriin asioihin. Pysyvät hoitosuhteet vastaavat todelliseen tarpeeseen

Uskon vahvasti, että omahoitaja–omalääkäri-työparimalli on tehokas keino vastata kohtaamattoman tarpeen ilmiöön. Pysyvät hoitosuhteet ovat paras tapa varmistaa hoidon jatkuvuus ja asiakkaan kokonaistilanteen ymmärtäminen. Tähän suuntaan olemme Siun sotessakin etenemässä.