Hoiva ja ikäihmisen arvostava kohtaaminen
Karjalainen julkaisi yhteiskirjoituksemme tärkeästä asiasta
Arvostavaan kohtaamiseen kuuluu, ettei toisen ihmisarvoa loukata ja että yksilöllisiä tarpeita, voimavaroja ja toiveita kunnioitetaan. Se näkyy siinä, kuinka esimerkiksi ikäihmistä puhutellaan, kuunnellaan, otetaan mukaan toimintaan ja kosketaan mahdollisten hoitotoimenpiteiden aikana.
Osa ikäihmisistä ei pärjää kotonaan, vaan he tarvitsevat apua ja hoivaa vuorokauden ympäri, jolloin heidän kotinsa vaihtuu hoivakotiin. Joidenkin kohdalla uusi koti voi olla perhehoidossa. Perhehoito pystyy oikea-aikaisena turvaamaan asumisen tavallisessa kodissa poistaen huomattavasti raskaampien palveluiden tarvetta. Kun ihminen pääsee perhehoitoon riittävän ajoissa ehtien sopeutua ja kiintyä perheenjäseniin, mahdollistuu hyvä ja omannäköinen arki jopa loppuelämäksi. Perhehoidossa myös kodin äänet, tuoksut ja touhut kertovat muistisairautta sairastavallekin turvasta ja omasta kodista.
Muutto uuteen ympäristöön ei ole helppoa. Siihen voi liittyä luopumista, pelkoa ja kokemusta oman itsemääräämisoikeuden kaventumisesta. Kun arki alkaa rakentua aikataulujen ympärille, kuten tiettyyn kellonaikaan tarjottavaan aamupalaan tai päivärytmiin, joka ei vastaa asukkaan tottumuksia, voi hänelle syntyä tunne, ettei elämää saa elää omalla tavalla. Arvostavaan kohtaamiseen kuuluu herkkyys tunnistaa nämä tunteet ja halu nähdä ihminen yksilönä.
Vaikka sairaus tai toimintakyvyn heikkeneminen muuttaa elämää, ihmisarvo säilyy aina. Siksi liikkumisen rajoittaminen (esim. sitominen) on äärimmäinen toimenpide. Sen määrää lääkäri, ja käyttöönotto arvioidaan aina erikseen.
Arjessa pienetkin asiat, kuten tervehtiminen, katsekontakti, rauhallinen puhe, kuunteleminen ja aikatauluissa joustaminen, rakentavat turvallisuuden tunnetta ja arvostuksen kokemusta. Ne eivät vaadi lisäresursseja, mutta niillä on merkitystä ikäihmisen hyvinvoinnille. Hoivan arjessa saattaa näkyä myös kiire, joka lisää arvostavan kohtaamisen merkitystä. Kuntouttavassa työotteessa ikäihmistä avustetaan niissä asioissa, joissa hän apua tarvitsee, mutta samalla häntä kannustetaan käyttämään mahdollisimman paljon omia voimavaroja. Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja
kognitiivinen toimintakyky kietoutuvat siinä toisiinsa, ja jokainen arjen hetki tarjoaa mahdollisuuden niiden tukemiseen. Onnistuessaan tämä toimintatapa motivoi sekä työntekijää että asukasta.
Jokaisen päivän tulisi tuntua elämisen arvoiselta ja siksi asukkaan päiviin tule kuulua kiinnostavaa ja mielekästä toimintaa, joka kirjataan myös hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Kun tämä ajatusmalli omaksutaan osaksi hoivatyön arkea, voidaan ikäihmisten elämänlaatua parantaa aidosti – usein ilman lisäkustannuksia. Arvostava kohtaaminen on lopulta asennekysymys, se ei siten synny ohjeista. Se näkyy tavassa katsoa, puhua ja toimia.
Arvostavaa kohtaamista on myös se, että asumisyksiköt rakennetaan ikäihmisten kodeiksi, ei vain hoitohenkilökunnan työpaikoiksi. Käytännössä tämän toteutuminen lähtee jokaisen hoivayksikön johtamisesta ja henkilökunnasta. Kun kohtaaminen on arvostavaa, ikäihminen kokee olevansa tärkeä ja arvokas – ja ennen kaikkea oikeutettu hyvään elämään elämänsä viimeisiin hetkiin asti.
Marjo Vallius-Hyttinen, yksikönjohtaja, ft Yamk, Hyvinvointialuevaltuuston varavaltuutettu
(kok)
Merja Mäkisalo-Ropponen, sh, TtT, Hyvinvointialuevaltuuston pj (sd)
Arja Holopainen, sh, TtT, Dosentti, Hyvinvointialuevaltuuston varavaltuutettu (kok)
Satu Lukin, yrittäjä, DI, Hyvinvointialuevaltuuston varavaltuutettu (kok)
Tarja Kärkkäinen, Hyvinvointialuevaltuuston valtuutettu (sd)
Sanna Kosonen, perhehoidon kehittämispäällikkö, Th Yamk, Hyvinvointialuehallituksen
jäsen ja valtuutettu (sd)
