Poliittinen tilannekatsaus: Savo-Karjalan Demarinaiset 27.4.2025
Vaaleissa annettiin palautetta myös hallituksen politiikasta
Meillä sosialidemokraateilla on takana voitetut vaalit. Vaaleissa valittiin kunta- ja aluepäättäjiä, mutta samalla annettiin myös väliarviointi hallitukselle. Valitettavasti äänestysprosentti jäi alhaiseksi ja se on demokratian kannalta huono asia. Palaute hallitukselle oli kuitenkin selvä. Hallitus ei nauti äänestäjien luottamusta.
Erityisesti viesti perussuomalaiselle oli täysin selvä. Saksien heiluttelu, ylimielisyys, omien vaalilupausten rikkominen ja kaikkein huono-osaisimpien elämän kurjistaminen tyrmättiin täysin.
Perussuomalaisen toiminta on osoittanut, miten oikeistopopulistinen puolue he todellakin ovat. Toisaalta koko Orpon ja Purran hallitus on toteuttanut ennennäkemätöntä sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion alasajoa. Hallitus keskittyy lyhytnäköiseen ongelmanratkaisuun, kuten talouden elvyttämiseen ja säästöjen saamiseen, eikä se tavoittele esimerkiksi edistystä, sivistystä tai hyvinvointia. Tämän ajattelun taustalla on ihmiskuva, jossa ihmisen arvo on riippuvainen siitä, onko hän taloudellisesti tuottava. Pohjoismainen hyvinvointivaltio, jonka pohjaa nyt murretaan, on rakentunut ihmisen omista ansioista riippumattoman ihmisarvon varaan.
Nykyinen hallitus ei anna heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa oleville mitään arvoa ja se näkyy myös heidän etujensa leikkaamisena. ’Menkää töihin’ – kehotukset vievät ihmisarvoa niiltä ihmisiltä, jotka haluaisivat tehdä työtä, mutta kun työtä ei ole tarjolla. Samaan aikaan järjestöiltä leikataan, vaikka niissä tehtävä työ voi olla silta pitkästä työttömyydestä työelämään. Yhteiskunnassa on paljon tekemätöntä ja hyödyllistä työtä, jonka tekemistä järjestöt ovat ansiokkaasti koordinoineet, mutta koordinointityö alkaa säästöjen takia olla jo melko mahdotonta. Puoliväliriihessä hallitus lupaa järjestöille lisää leikkauksia.
Myös ammatillisesta koulutuksesta on leikattu, vaikka tiedetään, että pitkään työttömänä olevat tarvitsevat usein koulutusta työllistyäkseen. Leikkaukset ammatilliseen koulutukseen vaikeuttavat myös nuorten ammattiin opiskelua, kun opettajia on sanottu irti säästöjen takia ja ryhmäkoot kasvavat. Paljon tukea tarvitsevat opiskelijat jäävät usein oman onnensa nojaan. Viimeisimmät säästöesitykset kohdistuvat korkea-asteen koulutukseen.
Tämä ei edistä kansainvälistä kilpailukykyämme, sillä Suomi ei koskaan pärjää hintakilpailussa. Suomen kilpailuvaltti on ollut koulutettu ja osaava väestö. Nyt tätäkin kilpailuvalttia hallitus säästöillään murentaa.
Yhteiskunta on polarisoitunut huolestuttavalla tavalla
Hyvinvointivaltiossa huolehditaan myös kodittomista, huumeriippuvaisista ja mielenterveysasiakkaista, mutta Purran ja Orpon uusliberalistisessa maailmankuvassa heidät nähdään yhteiskunnan ongelmina, jotka ovat usein itse aiheuttaneet ongelmansa. Heidät ollaan tarpeen tulen jättämässä myös heitteille, mikäli eivät itse saa apua ongelmiinsa. Järjestöt ovat näiden ryhmien auttamisessa, tukemisessa ja kannattelemisessa tehneet tärkeää työtä, mutta nyt säästöjen takia monet tulevat jäämään oman onnensa nojaan.
Kaikessa tässä näkyy yhteisöllisyyden katoaminen individualismin alle ja ”jokainen on oman onnensa seppä” – ajattelulle. Tietoisesti halutaan unohtaa se, että Suomi on noussut hyvinvointivaltioiden joukkoon pitämällä kaikista huolta ja huolehtimalla mahdollisuuksien tasa-arvosta ja siitä, että kaikki pidetään mukana.
Nyt erityisen huolestuttavaa on yhteiskunnan polarisoituminen. Osa kansasta voi erittäin hyvin, mutta yhä suurempi osa voi huonosti. Toimeentuloasiakkuuksien määrä on kasvanut sitä mukaan, kun muita etuuksia on leikattu. Erityisesti hallituksen leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet köyhyyttä. Vuonna 2024 perustoimeentulotuen kustannukset kasvoivat liki 100 miljoonalla ja perustoimeentulon asiakkuuksissa on yhä useampia ihmisiä ja perheitä pitkäaikaisesti, vaikka toimeentulotuen pitäisi olla aina tilapäinen tukimuoto. Myös ruoka-avun asiakasmäärät ovat kasvaneet ja yhä useampi lapsiperhe joutuu käyttämään ruoka-avun palveluita, vaikka perustuslain mukaan yhteiskunnan tulisi turvata ihmisten perustarpeiden toteutuminen elämäntilanteesta riippumatta. Samaan aikaan hallitus kuitenkin päättää suurituloisille suunnatuista verohelpotuksista.
Tämän kaltainen kansakunnan polarisoituminen voi uhata jopa maanpuolustustahtoa. Jos meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat, että yhteiskunta on jättänyt heidät ulkopuolelle, niin riittääkö heillä tahtoa puolustaa yhteiskuntaa tarpeen tullen?
Polarisoitumisen yksi pahin uhka tulevaisuuden näkökulmasta on lapsiperheköyhyyden lisääntyminen. Meillä on perheitä, joissa ei raha enää riitä arkipäiväisiin menoihin. Jatkuvat toimeentulovaikeudet vievät voimavaroja vanhemmilta ja tämä taas altistaa lapset ja nuoret monille muille riskitekijöille, kuten päihteille, koulusta pinnaamiselle jne. Lapsiperheköyhyyden kasvu on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta erittäin huolestuttava asia.
Myös sosiaali- ja terveyspalvelut ovat uhattuna
Samanlainen kansakunnan kahtiajako alkaa näkyä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Rahoituksen puutteet johtavat paljon apua tarvitsevien ja kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien palvelujen karsimiseen. Hallitus päätti säästöistä lastensuojeluun, kotihoitoon ja vammaispalveluihin. Sitä ennen pidennettiin hoitotakuuta, mikä on ihan järjetön päätös, koska jonossa ei kukaan parane. Samalla hallitus viestii, että hyvinvointialueet itse päättävät, mihin rahaa käytetään, mutta kuitenkin hallitus leikkasi jokaisesta edellä mainitusta päätöksestä tietyn laskennallisen summan hyvinvointialueilta.
Kuitenkin yksityisille lääkäriasemille löytyy rahaa jaettavaksi. Lähes kaikki asiantuntijat – myös Lääkäriliitto – vastustaa hallituksen päätöstä mahdollistaa yli 65-vuotiaille kolme käyntiä vuodessa yksityisellä lääkäriasemalla samaan hintaan kuin julkisella puolelle. Tämän toiminnan ongelmana on muun muassa se, ettei se millään tavalla takaa hoidon jatkuvuutta ja saattaa siten aiheuttaa jopa lisäkustannuksia. Lääkäriliitto lausui myös huolenaan, että lääkäreitä siirtyy entistä enemmän yksityiselle puolelle töihin.
Jos tämä raha olisi ohjattu hyvinvointialueille omahoitaja-lääkäri-mallin toteuttamiseen, niin siinä olisi ollut järkeä, mutta hallitus päätti tukea yksityisiä terveysasemia.
Työmarkkinoiden pelisääntöjä rapautettu
Hallituksen ideologiana on myös vaikeuttaa työntekijöiden omien oikeuksien puolustamista. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on esitys ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistosta. Sitä ennen on jo lakko-oikeutta rajoitettu ja irtisanomissuojaa heikennetty. Kaikesta tästä kiitokseksi työministeri Arto Satosta yritettiin lobata Kelan pääjohtajaksi, vaikkei hän selvästikään ollut ansioitunein ja pätevin hakija. Kansan reaktio pelotti kuitenkin sen verran hallituspuolueita, että Satosen sijasta valituksi tuli toinen kokoomuslainen, Lasse Lehtonen.
Tämä ei ole reilua – eikä viisasta
Reiluus on sitä, että tehdään moraalisesti kestäviä päätöksiä ja huolehditaan, ettei kenenkään taakka
kasva liian suureksi.
Kelan ja THL:n selvitysten mukaan meillä on kasvava joukko ihmisiä, joille taakka on tullut liian raskaaksi kantaa. Toivottavasti kahden vuoden kuluttua olevat eduskuntavaalit saavat aikaan muutoksen. On selvää, että myös taloudesta on huolehdittava, mutta kaiken voi tehdä reilummin. Ja toisaalta ei hallituksen talouspolitiikkaakaan järkevältä vaikuta, kun työttömyys jatkaa kasvuaan ja myös hyvin koulutettuja ihmisiä on entistä enemmän työttömänä. 1990-luvun laman kustannuksia maksettiin ylisukupolvisesti vuosikymmeniä ja pahoin pelkään, että niin tullaan maksamaan myös tämän hallituksen toimia. Hallituksessa ei lasketa vaihtoehtoiskustannuksia ja tekemättömyyden hintaa, jotka tulevat seuraavien sukupolvien maksettavaksi tästä leikkauspolitiikasta ja työmarkkinoiden sotkemisesta.
