Aurinkorannikon sosialidemokraattien tilaisuudessa puhuin yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja pahoinvoinnin hinnasta.
Pahoinvoinnin hinta – Talous ja hyvinvointi törmäyskurssilla?
Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että valtion talous on saatava tasapainoon, mutta en ole varma, onko hallituksen toimet olleet oikeita ja oikeasuhteisia. Perustan väitteeni myös siihen, mitä tutkijat ovat todenneet tapahtuneen yhteiskunnassamme 1990-luvun laman hoidossa. Silloinkin leikattiin haavoittuvassa asemassa olevilta, lapsiperheiltä, sosiaaliturvasta, terveyspalveluista ja koulutuksesta. Seuraukset on todennettu lukuisissa tutkimuksissa: ylisukupolvista syrjäytymistä, laaja-alaista pahoinvointia sekä mielenterveys ja päihdeongelmien lisääntymistä. Monissa 1990-luvulla lapsuuttaan eläneissä laman jäljet näkyvät edelleen.
Nyt haasteet ovat vielä suurempia, sillä yhteiskunnan polarisoituminen on sisäinen turvallisuusriski, mutta siitä voi tulla uhka myös kokonaisturvallisuudelle. Haluaako ihminen, jonka yhteiskunta on heittänyt syrjään ja vienyt säällisen elämän mahdollisuudet, puolustaa tarpeen tullen omaa maataan. Huolestuttava Sitran julkistama tutkimustulos kertoo, että nuorten tulevaisuudenusko on heikentynyt huomattavasti. Jos nuorilta loppuu tulevaisuuden toivo, kansakunta on pahassa pulassa. Maailmalta tiedämme, että tämä voi johtaa populismin kasvuun ja radikalisoitumiseen.
Oikeudenmukaisuus unohtunut – tulokset eivät vakuuta
Mielestäni hallitus on tehnyt vakavia virheitä muun muassa siinä, että päätösten seurauksena lapsiperheköyhyys on lisääntynyt lähes 30 000:lla eli Suomessa on noin 150 000 köyhyydessä elävää lasta, mikä on lähes 14 prosenttia kaikista lapsista. Tutkimusten mukaan köyhyydessä eläminen heikentää lasten terveyttä, koulumenestystä ja sosiaalisia suhteita aiheuttaen stressiä, ulkopuolisuutta ja syrjäytymisriskiä. Kaikilla näillä asioilla voi olla kielteisiä seurauksia pitkälle aikuisuuteen asti. Vuoden isovanhemmaksi valittu taloustieteilijä Sixten Korkman on ansiokkaasti puolustanut lapsen oikeuksia myös talouspoliittisena tulevaisuustekona.
Hallituksen vastaus sosiaaliturvan leikkauksiin on se, että työllisyyttä lisäämällä köyhyys vähenee. Kyllä näin on, mutta näyttää, että tässäkin asiassa hallitus on toistaiseksi epäonnistunut – etenkin kun se lupasi Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Syyskuussa 2025 työttömiä työnhakijoita oli 310 000, mikä on lähes 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Erityisesti nuorten työllisyystilanne on heikentynyt. Samoin pitkään työttömänä olleita on jo yli 130 000.
Vaikka suhdanteet paranisivat pian – ja sitä toivomme kaikki – pitkään työttömänä olleiden työllistymismahdollisuudet uhkaavat pysyä heikkoina, sillä hallitus leikkasi 100 miljoonaa euroa ammattikoulutuksesta niin, että leikkaus kohdistui nimenomaan aikuisopiskelijoihin. Työelämän muuttuessa tulisi erityisesti panostaa jatkuvaan oppimiseen ja huolehtia työelämän ulkopuolella olevien
osaamispääomasta.
Myös järjestöihin kohdistuneet leikkaukset heikentävät pitkään työttömänä olleiden työllistymistä. Järjestötyöllistäminen eli ns. välityömarkkinat ovat mahdollistaneet työn tekemisen niillekin henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta avoimilla työmarkkinoilla pärjää. Ne ovat olleet monelle pitkään työelämän ulkopuolella olleelle myös väylä avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinoilla on tehty työtä, jota mikään muu taho ei yhteiskunnassa tee; siellä on autettu esimerkiksi ikäihmisiä ja lapsiperheitä.
Myös urheiluseurat ovat vaikeuksissa ja niiden tekemä lapsi- ja nuorisotyö uhkaa muuttua yhä enemmän maksulliseksi ja se karsii pienituloisten perheiden lasten harrastusmahdollisuuksia.
Työllistymisen ja työkyvyn säilymisen kannalta erittäin huono päätös hallitukselta oli ns. työttömyysturvan suojaosan poistaminen. Aiemmin työttömyysturvan saaja sai ansaita 300 euroa kuukaudessa menettämättä työttömyysturvaa. Nyt työttömän ei kannata tehdä pieniäkään tilapäistöitä, koska jokainen euro vähentää työttömyysturvaa.
Mitä tulisi tehdä toisin ja mikä on vaihtoehto?
Olen varma, että olisipa nyt hallituksessa ketä tahansa, niin kipeitä päätöksiä joka tapauksessa tehtäisiin, mutta tämä hallitus ei ole lainkaan laskenut vaihtoehtoiskustannuksia eikä päätökset ole perustuneet parhaaseen mahdolliseen tietoon.
Ratkaisut olisivat olleet toisenlaisia, jos hallitus olisi edellisen Tulevaisuusvaliokunnan suositusten mukaan ottanut perinteisen talousajattelun rinnalle hyvinvointitalouden periaatteita.
Hyvinvointitaloudessa on tavoitteena pitää kaikki kansalaiset osallisena ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Kun julkisia varoja käytetään parantamaan ihmisten hyvinvointia, ihmiset sairastavat vähemmän, tekevät töitä ja maksavat veroja. Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän tarvitsee vähemmän myös sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä on tärkeä huomioida erityisesti nyt kun kansakunta ikääntyy. Ymmärrän hyvin, että työttömyyslukujen taustalla ovat osittain myös kansainväliset suhdanteet ja maailman markkinoiden häiriötilanteet, mutta tässä hetkessä olisi tärkeä huolehtia myös työttömänä olevien terveydestä, hyvinvoinnista ja osaamisesta, jotta he suhdanteiden parantuessa pääsevät nopeasti takaisin työelämään.
Erityinen huoli minulla on esimerkiksi hyvinvointialueiden tulevaisuudesta. Nyt monilla hyvinvointialueilla säästöjen takia sanotaan irti henkilökuntaa, mutta aivan varmaa on, että nuorten ikäluokkien pienentyessä, sosiaali- ja terveysalalla on tulevaisuudessa työvoimapula. Hyvinvointialueiden rahoituksen puutteet ovat johtaneet myös kansalaisten kannalta kohtuuttomiin päätöksiin.
Viime kaudella sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus hyväksyttiin eduskunnassa tiedostaen, että siihen jäi korjaustarpeita. Ajatuksena oli, että kokemusten perusteella tehdään tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Nyt hallitus ei suostu tekemään rahoituslakiin muutoksia, eikä suostu tekemään opposition kanssa yhteistyötä, vaan syyttää edellistä hallitusta hyvinvointialueiden rahoituksen puutteista.
Rahoituslaki ei ole ainoa talousongelmia hyvinvointialueille aiheuttava asia. Hallitus on myös leikannut ja ensi vuoden talousarviossa ehdottaa leikattavaksi noin 640 miljoonaa euroa hyvinvointialueilta. Leikkauksia on tehty tai ehdotetaan tehtäväksi muun muassa kuntouttavaan työtoimintaan, nuorten terveystarkastuksiin, kotihoitoon ja hoitajamitoituksiin. Lastensuojelusta on leikattu 12 miljoonaa euroa ja hoitotakuusta lähes 150 miljoonaa euroa.
Nyt on suuri riski, että hallituksen säästöpäätökset lapsiperheisiin, terveyspalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja työttömien toimeentuloon aiheuttavat valtavan suuria kustannuksia tulevaisuudessa ja hidastavat suotuisaa talouskehitystä – inhimillisistä kärsimystarinoista puhumattakaan. Emme ole oppineet menneisyydestä emmekä hyödynnä olemassa olevaa tutkimustietoa.
Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Talousjärjestö OECD ovat päätyneet johtopäätökseen, että ilman ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista talouskaan ei voi hyvin. Sairauksien ehkäisy, työkyvyn ylläpito, sukupuolten tasa-arvo ja jatkuvasta oppimisesta huolehtiminen ovat esimerkkejä teoista, jotka selkeästi tukevat taloudellista kasvua. Ts. ihmisten hyvinvointi ja talouskasvu vaikuttavat toisiinsa. Suomi nousi aikanaan maailman vauraimpien maiden joukkoon rohkeilla hyvinvointi-investoinneilla ja juuri ne tukivat myös taloudellista kasvua.
Hyvinvoinnin lisäksi kokemus “samassa veneessä olemisesta” on edellytys yhteiskunnan vakaudelle. Jos ja kun vaikeita päätöksiä tehdään, niissä pitäisi huomioida oikeudenmukaisuus, kohtuus ja reiluus. Nyt esimerkiksi veronkevennykset ovat lisänneet hyvätuloisten tuloja paljon, kun samaan aikaan pienituloisten kohdalla esimerkiksi palvelujen hintojen korotukset ovat syöneet mahdolliset kevennykset kokonaan. Monet ihmiset ovat joutuneet kohtuuttomaan tilanteeseen, eikä toimeentulo riitä enää säälliseen elämään.
THL:n tutkimusten perusteella hallituksen päätösten johdosta lähes 100 000 suomalaista on tippunut pienituloisuus riskirajan alle alle. Pienituloisuusraja on 60 prosenttia mediaanitulosta. Tämä ei ole reilua eikä kohtuullista.
Yhteenvetona totean: Vaikeina aikoina yhteen hiileen puhaltaminen on keino selviytyä yhdessä eteenpäin. Nyt tuntuu, että hallitus puhaltaa savua osan kansalaisista silmille ja huolehtii siitä, ettei rikkaita palele.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja
