Kontiolahden Eläkkeensaajat 50 -vuotta 25.10.2025 Juhlapuheeni

Kiitos kutsusta tulla pitämään arvokkaaseen juhlaanne juhlapuhe.

On hienoa olla täällä toivottamassa onnea 50-vuotiaalle yhdistykselle. On tärkeää osata juhlia silloin
kun on juhlan aika. Muistella menneitä ja suuntautua myös tulevaisuuteen.

Tämä hektinen aika on osoittanut hyvin sen, miten tärkeää on historian tunteminen ja kunnioittaminen, mutta samalla on osattava myös uudistua ja uudistaa. Ennen kansanedustajan työtäni tein yli kymmenen vuotta työyhteisövalmentajan ja työnohjaajan työtä eri puolilla Suomea ja jo silloin – siis lähes 25 vuotta sitten – sanoin monessa työyhteisössä, että jos työyhteisöt eivät uudistu, niitä uhkaa tulevaisuudessa maailman kartalta putoaminen. Monessa sosiaali- ja terveysalan työyhteisössä tälle jopa hymyiltiin ja vastattiin, ettei tämä uhka koske sosiaali- ja terveysalaa. Valitettavasti ennakointini piti paikkaansa, monet työyhteisöt ovat kadonneet ”maailman kartalta”, koska niillä ei ollut kykyä uudistua.

Sama koskee myös järjestökenttää. Järjestöissäkään ei voi toimia ”kuten aina ennenkin on toimittu”. Nykyisen muutostarpeen takana ovat erityisesti hallituksen tekemät säästöpäätökset kolmannelle sektorille ja järjestöihin. Onneksi alkusyksystä valtiovarainministeri Purran esittämät lisäsäästöt saatiin estettyä. Ne olisivat merkinneet vielä enemmän järjestöjen ja yhdistysten alasajoa.

Eläkkeensaajien kohdalla suuri haaste on uusien jäsenien hankkiminen – ja toisaalta myös vastuuhenkilöiden löytyminen yhdistyksiin. Tämä haaste koskee toki kaikkia eläkeläisjärjestöjä. Ei ole järjestöä eikä yhdistystä ilman jäseniä ja toimintaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Miten saadaan toiminta houkuttelevaksi? Mitkä asiat kiinnostavat tämän hetken eläkeläisiä ja juuri eläkkeelle jääviä ihmisiä niin paljon, että kaiken muun tarjonnan lisäksi ihminen haluaisi liittyä juuri EKL:ään? Toiminnan merkityshän on kiistaton ja yksi todiste tälle tulee jo tämän vuoden vanhusten viikon teemasta ’Onni kasvaa yhteisössä’.

Yhteisöllisyyden vastakohtana voidaan pitää yksinäisyyttä. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä monin eri tavoin. Kokemus voi olla joko kielteinen tai myönteinen. Yksinäisyys voi tuntua erilaisina tunteina, kuten vihana, pelkona ja suruna, mutta myös voimaannuttavana kokemuksena. On ihmisiä, jotka viihtyvät yksin, eivätkä koe varsinaisesti oloaan yksinäiseksi. Saa elää itsensä näköistä elämää, pohtia rauhassa asioita ja tuntea itsenäisyyttä, ilman että se on huono olotila. Toisaalta moni ikääntynyt on oppinut sietämään ja hyväksymään yksinäisyyden tunteita ikään kuin elämäntilanteeseen kuuluvana asiana. Lisäksi on muistettava, yksinäisyyden tunteita voi kokea toisten ihmisten läheisyydessäkin, jos ei koe saavansa toisiin henkistä yhteyttä.

Tutkimusten mukaan ns. pakotetulla yksinäisyydellä on kuitenkin ikääntyneiden hyvinvointia heikentäviä seurauksia. Sen on havaittu olevan kytköksissä ikääntyneen huonompaan fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan sekä lisääntyneeseen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen.

Toisaalta yksinäisyyden ja heikentyneen terveyden- ja toimintakyvyn suhde on kaksisuuntainen, sillä yksinäisyyden aiheuttamien terveydellisten seurausten lisäksi on havaittu, että ikääntyneen heikentynyt terveydentila ja toimintakyky voivat puolestaan aiheuttaa yksinäisyyttä.

Mikä sitten tutkimusten mukaan lievittää yksinäisyyttä? Tämäkin on yksilöllinen asia, mutta jokaisella pitäisi olla ainakin yksi ihminen, jonka kanssa voi jakaa ajatuksiaan. Tutkimusten mukaan myös tunteista kirjoittaminen on hyvä keino, jos keskustelukumppania ei ole.

Vertaistukiryhmissä voi tavata muita, jotka kokevat samankaltaisia tunteita, mikä voi helpottaa oloa. Joukkoon kuulumisen tunne helpottaa yksinäisyyttä. Myös harrastukset, erilaiset ryhmätoiminta, kahvi- ja rupatteluhetket tarjoavat sosiaalisia kontakteja ja uutta tekemistä, mikä on tärkeää yksinäisyyden helpottamisessa.

Joskus pitää ”pakottaa” itsensä lähtemään ja ottaa kaveri mukaan. Tärkeä yhteisöllinen viesti on toisista välittäminen tai kuten Suomessa on opittu sanomaan ’kaveria ei jätetä.”

Tätä on juuri eläkeläisjärjestöjen ydintoiminta; tehdä asioita yhdessä ja välittää kavereista.

Yhteisöllisyyttä voidaan myös tietoisesti rakentaa. Se vaatii meiltä kaikilta tahtoa, aikaa ja sydäntä – toisten ihmisten näkemistä ja erityisyyden arvostamista.  Yhteisöllisyyttä rakennetaan vahvistamalla luottamusta ja avointa kommunikaatiota sekä kannustamalla yhdessä tekemiseen ja osallistumiseen. Keinoja ovat muun muassa yhdessä toimiminen, muiden kuunteleminen ja arvostaminen, yhteisten tavoitteiden asettaminen sekä psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen, jossa uskalletaan jakaa ideoita ja pyytää apua. Yhdistystoiminnan tulisi olla kynnyksetöntä, helppoa ja mukavaa.

Hyvät juhlavieraat

THL:n tutkimuksen mukaan ikäihmisen hyvinvointi heikkenee myös, jos hän ei koe oloaan turvalliseksi. Turvattomuutta voivat aiheuttaa esimerkiksi yksin asuminen, asunnon tai elinympäristön puutteet ja lähisuhdeväkivallan tai taloudellisen kaltoinkohtelu uhka. Toki myös se, jos kokee ettei saa tarvitsemaansa apua tai pelkää, ettei apua saa tarvitessaan!

Jotta voimme turvata jokaiselle turvallisen ja inhimillisen elämän myös ikääntyneenä, on meidän pystyttävä vastaamaan ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin. Ikääntyneet eivät ole yksi homogeeninen joukko, vaan meistä jokaisella on oma historia, elämäntilanne ja tarpeet. Järjestelmämme on kyettävä tunnistamaan moninaisuus, jota sen ihmiset edustavat. Tässä on varmasti myös hyvinvointialueen toiminnassa paljon parannettavaa.

Hyvät kuulijat

Palveluiden järjestämisestä puhuttaessa ei voida sanoa, että joku on hyvä tai joku on huono palvelu. Pitää olla mahdollisimman laaja palveluvalikoima, josta sitten jokaiselle löytyy oikea tapa tulla autetuksi.

Myöskään digitaaliset palvelut eivät ole hyvä tai huono asia. Joillekin ne sopivat erinomaisesti ja joillekin ei lainkaan. Kysymys ei aina ole myöskään iästä. Tiedän monia yli 85- vuotiaita, jotka oikein mielellään käyttävät digitaalisia palveluita ja jotka yli 80-vuotiaina ovat opetelleet niitä käyttämään. Digitaaliset palvelut ovat tärkeä osa palveluvalikoimaa ja ilman digitaalisia palveluita emme selviydy nykyisistä ja tulevista palvelutarpeista. Työntekijät eivät riitä siihen, että tehdään
työtä niin kuin ennenkin on tehty. Digitaalisten palveluiden kehittämisen taustalla on ajatus siitä, että jos ne henkilöt, jotka pystyvät niitä käyttämään, käyttävät niitä, jää aikaa kohdata niitä, jotka eivät niiden avulla pysty asioimaan. Toisaalta itsestään selvää on, ettei kaikkea voi hoitaa diginä.

Meillä on tällä hetkellä noin miljoona suomalaista, jotka eivät käytä tai pysty käyttämään digitaalisia palveluja. Näitä henkilöitä on kaikissa ikäryhmissä. Tässä joukossa on niitä, jotka haluaisivat oppia, jos saisivat henkilökohtaista ohjausta ja opetusta ja jos digipalveluita olisi helppo käyttää. Heille tarvitaan esimerkiksi digikursseja. Esimerkiksi Joensuussa on joidenkin järjestöjen toimesta yhdessä opeteltu juuri Siun sotessa asiointia ja koettu myös oppimisen iloa.

Sitten toki on heitä, joiden ei ole mahdollista käyttää digipalveluita ja heidät tulee palveluissa tunnistaa. Ei ole järkeä lähettää viestejä sähköisesti, jos ihmisellä ei ole laitteistoa, voimavaroja tai osaamista niiden lukemiseen. On aina tapahtunut virhe, jos näin tapahtuu.

Edelleen tarvitaan esitteitä, joissa on puhelinnumeroita, joihin voi soittaa ja joissa vastataan. Soittoajat ovat sitä varten, että silloin parhaiten vastataan. Tarvitaan myös ihmisiä, joilta voi kysyä. Siun soten toimipisteissä on niiden aukioloaikana henkilökuntaa. Kyllä sinne voi mennä kysymään asioista. Siellä ei toki voi olla ihmistä koko ajan aulassa päivystämässä, mutta joillakin asemilla on laitettu asiakkaille soittokello, jota soittamalla tarvittaessa hoitaja tulee tapaamaan ja ohjaamaan asiakasta. Perään kuulutaan siis ratkaisukeskeistä ajattelutapaa – miten esillä olevia epäkohtia voidaan korjata.

Pari viikkoa sitten aluevaltuusto hyväksyi vastauksen sd-ryhmän valtuustoaloitteeseen, jossa esitettiin omahoitaja-omalääkäri työpari mallin käynnistämistä sotekeskuksissa. Työparin tukena toimii moniammatillinen tiimi. Malli on tarkoitus käynnistää jo tämän syksyn aikana Siilaisen ja Outokummun sote-keskuksissa. Ideana on se, että erityisesti ne henkilöt, jotka tarvitsevat säännöllisesti ja paljon palveluja, saisivat omahoitajan, jonka kanssa voisi asioida. Tämä tulee
varmasti parantamaan hoidon jatkuvuutta ja yhteydenpitoa puolin ja toisin. Malliin liittyy myös asiantuntijahoitajien kouluttaminen, jolloin pitkäaikaissairaiden hoidon seuranta ja tapaamiset voidaan hoitaa laadukkaasti ja hyvin.

Hyvät ystävät

Hyvinvointialueella on saatu lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon ja henkilökunnan lähtövaihtuvuus on pientä. Ts. talouden tiukkuudesta huolimatta, henkilökunta haluaa työskennellä meillä. Toki edelleen palkataan mielellään lisää omaa henkilökuntaa, että saadaan kalliita ostopalveluja vähennettyä.

Suurin ongelma on tällä hetkellä ei-kiireettömien leikkausten jonotilanne – erityisesti ortopediassa ja silmäsairauksissa. Lisäksi ikäihmisten oikea-aikainen asumisenketju ei myöskään vielä toteudu. Ts. ikäihmisiä on väärässä paikassa ja se on epäinhimillistä ja kallista. Haimme valtiovallalta lisärahoitusta jonojen purkuun, mutta ministeriön päätös saadaan vasta ensi viikolla. Perusteluna meillä on se, että nykyinen rahoitusmalli leikkaa meille kuuluvaa tarveperusteista rahoitusta ja tämän takia lakisääteisten palvelujen toteuttaminen on ongelmallista. Katsotaan, minkälainen päätös ensi viikolla tulee. Joka tapauksessa jonotilanne on saatava kuntoon.

Tahtotila hyvinvointialueella on, että palveluja kehitetään niin, että oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa toteutuisi, mutta kuten puheeni alussa sanoin, asioita ei voi tehdä kuten aina ennenkin on tehty. Muutokset ovat välttämättömiä, että palvelut voidaan taata lain säätämällä tavalla kaikille pohjoiskarjalaisille. Muutosprosessiin voi liittyä myös epäonnistumisia ja virheitä.

Jotta virheet voidaan korjata, tarvitaan palautetta. Palautteen avulla toimintoja voidaan kehittää ja siksi on tärkeä saada tietoa myös epäonnistumisista. Olisikin erittäin toivottavaa, että kansalaiset antaisivat palautetta – sekä hyvää että kehitettävää. Entiseen emme voi kuitenkaan palata, sillä siihen eivät resurssit riitä, mutta asioita voi varmasti tehdä paremmin.

Hyvät kuulijat

Palataan nyt lopuksi kuitenkin teidän juhlapäiväänne. Kontiolahden Eläkkeensaajat toteuttavat tärkeää yhteiskunnallista tehtävää ja on osa kansalaisyhteiskuntaa. Yksi keskeinen muutos mikä on tapahtunut parin vuoden aikana, on se, että kaikkia asioita pitää kysyä tukiälyltä. Itse en käytä tekoäly-sanaa, koska haluan korostaa, että kyse on ainoastaan ihmisen avuksi rakennetusta teknologiasta. Siihen ei voi luottaa, mutta sitä voi käyttää apuna.

Minäkin kysyin tukiälyltä EKL:n yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sain seuraavan
vastauksen:
EKL:n yhteiskunnallinen merkitys perustuu sen rooliin eläkeläisten edunvalvojana sekä sosiaalisen toiminnan ja hyvinvoinnin edistäjänä. Se vaikuttaa eläkkeensaajien asemaan ja oikeudenmukaisuuteen edunvalvonnan, kansalaistoiminnan ja järjestötyön kautta. Lisäksi EKL tarjoaa jäsenilleen sosiaalista kanssakäymistä, harrastusmahdollisuuksia ja vertaistukea, mikä vähentää yksinäisyyttä ja torjuu ikäsyrjintää.

Tätä samaa tehtävää toteuttaa myös Kontiolahden Eläkkeensaajat. Kiitän lämpimästi kaikkia teitä arvokkaasta työstä. Menneisyyttä arvostaen ja tulevaisuuteen suuntautuen on hyvä jatkaa haasteista huolimatta. Teitä tarvitaan!