Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kannattava sijoitus
(julkaistu Itäsuomalainen – lehdessä 9.1.2025)
Investoinnit voivat olla perinteisessä mielessä investointeja koneisiin ja laitteisiin, mutta laajemmin ymmärrettynä yhä suurempaan rooliin nousevat investoinnit terveyteen, hyvinvointiin ja koulutukseen sekä inhimilliseen pääomaan. Nämä ovat myös niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan hillitä ennakoidusti sosiaali- ja terveysmenojen kasvua.
Talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Ne tukevat toisiaan. Panostukset inhimilliseen pääomaan ovat panostuksia kestävään talouskasvuun. Meillä on paljon tutkimusnäyttöä siitä, että panostukset inhimillisyyteen maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti.
Sairauksien ehkäisy, työkyvyn ylläpito, sukupuolten tasa-arvo tai jatkuvasta oppimisesta huolehtiminen ovat esimerkkejä teoista, jotka selkeästi tukevat taloudellista kasvua. Ihmisten hyvinvointi ja talouskasvu vaikuttavat toisiinsa. Ihmisten hyvinvointi on edellytys sekä talouskasvulle että yhteiskunnan ja talouden vakaudelle.
Hyvinvointi-investoinnit – keskeinen osa hyvinvointitaloutta
Hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitaloudessa tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin.
Hyvinvointitaloudessa tavoitteena on pitää yhteiskunnassa kaikki osallisina ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Kun julkisia varoja sijoitetaan parantamaan ihmisten hyvinvointia, seurauksena ihmiset sairastavat vähemmän, tekevät töitä ja maksavat veroja. Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän myös tarvitsee vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja.
Hyvinvointitaloudessa korostetaan, että taloudellisia ja inhimillisiä seurauksia on myös pystyttävä ennakoimaan paremmin tekemällä vaikuttavuusarviointeja, kustannushyöty ja kustannus-vaikuttavuusanalyyseja, laskemalla vaihtoehtoiskustannuksia sekä ottamalla käyttöön uusia skenaariomenetelmiä ja muita mittareita. Lisäksi tulisi nykyistä enemmän pyrkiä tutkimusnäyttöön perustuvaan päätöksentekoon.
Vaihtoehtoiskustannuksella tarkoitetaan sitä, mitä yhteiskunnalle maksaa tai mitä hyötyjä jää saamatta, ellei investointia tehdä. Meidän on siis opittava laskemaan tekemättömyyden hintaa.
Investoinnit hyvinvointiin maksavat itsensä takaisin
Kaikkiin investointeihin liittyy sijoitusriski, mutta järkeviä investointeja on riskistä huolimatta tehtävä, sillä onnistuessaan niillä on suuri merkitys kansantaloudelle. Onneksi tutkimustietoa alkaa olla jo se verran, että monesta asiasta voidaan tehdä esimerkiksi vaihtoehtoiskustannuslaskelmia eli arvioida tutkimustietoon pohjautuen, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee esimerkiksi jos 10 prosenttia nuorista syrjäytyy ja kuinka monen nuoren syrjäytymättä jääminen kääntää tilanteen yhteiskunnallisesti plussan puolelle. Esimerkiksi syrjäytynyt nuori aiheuttaa monenlaisia kustannuksia yhteiskunnalle ja toisaalta jos hän ei pääse työelämään osalliseksi niin yhteiskunta menettää myös hänen työpanoksensa.
Samalla on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään työhön ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Tämä on paitsi inhimillistä, mutta myös säästää tulevia sote-kustannuksia, kun asioihin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toisin päin sanottuna, säästäminen väärissä asioissa tulee usein yhteiskunnalle kalliimmaksi.
Lähes jokainen kunnassa tehtävä päätös on terveyspäätös ja jokainen terveyspäätös on talouspolitiikkaa. Esimerkiksi jos kunta jättää jalkakäytävät hiekoittamatta, tämä näkyy heti päivystyksessä ja ikäihmisten lisääntyneinä lonkkamurtumina, jotka aiheuttavat yhteiskunnalle suuria kustannuksia.
Tarvitaan yhdessä tekemistä
Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa tulee saada muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa toteutuu.
Jos esimerkiksi järjestöjen toimintaedellytykset heikkenevät, niin monet ihmiset jäävät yksin ja syrjään. Suomen punaisen ristin uusimman Yksinäisyysbarometrin mukaan yli vuoden kestänyt yksinäisyys korostuu yli 50-vuotiaissa ja pienituloisissa. Pitkäkestoinen yksinäisyys vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, ja ikääntyessä sillä voi olla laajoja seurauksia ihmisen toimintakyvylle. Suomessa ei ole tehty kunnollista kansallista tutkimusta yksinäisyyden aiheuttamien ongelmien kustannuksista, mutta tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kansantalouden ja kansanterveyden kannalta yksinäisyyden ehkäisy on aivan oleellinen kysymys kaikissa ikäluokissa. Isossa-Britanniassa on laskettu yksinäisyyden yhteiskunnalliseksi kustannukseksi 11 400 euroa vuodessa yksinäistä kohden.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä myös liikunta ja kulttuuripalveluilla on tärkeä rooli ja esimerkiksi laki kuntien kulttuuritoimesta ja liikuntalaki määrittävät, että kulttuuri, taide ja liikunta tulee saada edistämään kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Pohjois- Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen Kulttuuria ikämiehille hankkeessa (IHKU-hanke) on etsivällä työllä saatu satoja ikäihmisiä lähtemään liikkeelle ja osallistumaan eri tapahtumiin. Hankkeeseen osallistuneiden ikämiesten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ovat parantuneet hakkeeseen osallistumisen aikana. Hankkeessa ovat kumppaneina olleet Joensuun kaupunki, Karelia Ammattikorkeakoulu ja Pohjois-Karjalan Kansanteatteri Pokka. Kulttuuri ei ole luksusta, se kuuluu kaikille ja se on oleellinen osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja se pitäisi saada myös osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Kulttuuria ja taidetta voi hyödyntää terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä, hoidossa ja kuntoutuksessa.
Toivottavasti hyvinvointialueilla ja kunnissa on rohkeutta lähteä tähän uuteen ajatteluun. Alussa panostaminen terveyteen ja hyvinvointiin kenties lisää kustannuksia, sillä kaikki hoidon parissa olevat ihmiset on myös hoidettava ja samalla rakennettava uudenlaista toimintatapaa.
Hyöty näkyy vasta viiveellä. Budjettivuosi kerrallaan eläminen onkin pahimpia esteitä suunnan muuttamisessa, sillä liian lyhyt aikajänne estää katsomasta tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen tulevaisuusinvestointien näkökulmasta.
Merja Mäkisalo-Ropponen sh, TtT, P-K:n hyvinvointialueen valtuuston pj.
