Vaikuttavuus hyvinvointialueiden palvelujen kehittämisen tavoitteena
(Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 5.1.2025)
Mihin ja miksi hyvinvointialueilla tarvitaan tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja jatkuvan oppimisen rakenteita eli ns. TKIO-toimintaa?
Yhteiskunnallisesta ja hyvinvointialueiden päättäjien näkökulmasta on tiukan taloustilanteen ja henkilöstöpulan takia välttämätöntä kehittää vaikuttavia palveluita ja purkaa vanhentuneita toimintoja. Vaikuttavuusperusteisuus on eettisesti kestävä tapa tehdä palvelujen priorisointia eli valintoja siitä, mitä toimintoja ja millä tavoin toteutettuna niitä ylläpidetään ja kehitetään. Toimintojen ja palvelujen vaikuttavuutta ei voi arvioida henkilökohtaisten tarpeiden tai toiveiden perusteella. Tarvitaan tutkittua tietoa ja ennakkovaikutusten arviointia, joiden perusteella päättäjät voivat tehdä vaikeitakin ratkaisuja.
Rajallisten resurssien takia päättäjät joutuvat myös pohtimaan, miten toiminta on mahdollisimman tehokasta. Tehokkuus ei tarkoita, että haetaan mahdollisimman paljon suoritteita (esim. asiakaskäyntien määrä), vaan tehokkuus edellyttää, että toiminnalla saadaan mahdollisimman paljon tavoitteiden mukaista vaikuttavuutta. Esimerkiksi omaishoitaja jaksaa tehtävässään tuen ja avun turvin, perhe saa tarvitsemaansa apua tai ikäihminen kuntoutuu lonkkamurtuman jälkeen kotiinsa.
Tehottomuutta aiheuttaa myös ns. häiriökysyntä. Se on ilmiö, jossa asiakas saa tarpeisiinsa nähden väärää palvelua, ei saa lainkaan palvelua tai saa vain osittain tarvitsemaansa palvelua. Tällöin asiakas yrittää hakea apua useita kertoja. Lopulta voi käydä niin, ettei hän enää jaksakaan hakea apua ja hänen tilanteensa huononee. Häiriökysyntä lisää siten myös kustannuksia.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkökulmasta tutkimusta tarvitaan työn ja osaamisen kehittämiseen. Siihen, että heillä on tietoa kertoa potilailleen esimerkiksi mahdollisista hoitovaihtoehdoista tai miksi jokin hoitomuoto ei potilaan kohdalla ole paras vaihtoehto. Sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitomenetelmät, toimintatavat ja teknologia kehittyvät koko ajan ja niihin liittyvä tutkimus on Suomessa ja maailmalla aktiivista. Tässä kehityksessä eivät työntekijät voi jäädä jälkeen, sillä vanhentuneista toimintatavoista ja menetelmistä kärsivät asiakkaat ja potilaat.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on pula työntekijöistä ja potilas- tai asiakastyössä olevat ovat kuormittuneita. Siksi ei ole oikein, että vastuu tutkimusten seurannasta jätetään heille. Suomessa muun muassa Käypä hoito ja Hoitotyön tutkimussäätiö kokoavat luotettavaksi arvioitua tutkimustietoa työntekijöiden käyttöön hoitosuositusten muodossa etenkin alueilta, joissa tutkimustoiminta on vilkasta ja esimerkiksi hoitomenetelmien vaikuttavuudesta on saatavilla uutta tietoa. Hyvinvointialueilla tulee tämä tutkimustieto saattaa työntekijöiden saataville.
Lopuksi tärkein: potilaiden ja asiakkaiden näkökulmasta asia on yksiselitteinen – heillä on oikeus saada parasta mahdollista hoitoa, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitetään heidän tarpeitaan varten. Siksi hoidon ja palveluiden kehittäminen ei voi perustua poliittisten tai hallinnollisessa vastuussa olevien päättäjien tai ammattihenkilöiden omiin mieltymyksiin tai intresseihin.
Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on edelleen maailmalla arvostettua. Meillä tehtyä tutkimusta pidetään laadukkaana ja sen perusteella on ollut hyvä kehittää toimintaa ja palveluita tasolle, missä se on tähän asti ollut. Meidän onkin panostettava hyvinvointialueilla TKIO- toimintaan, jotta voidaan varmistaa kansalaisten mahdollisuus hyvään hoitoon ja palveluihin myös jatkossa. Päättäjät ovat avainasemassa siinä, mihin suuntaan palveluja hyvinvointialueilla ollaan viemässä. Ilman TKIO-toimintaa alkaa todellinen kurjistumisen kierre sosiaali- ja terveyspalveluissa ja hyvinvointialueilla.
Arja Holopainen, sh, TtT, dosentti (Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto)
Merja Mäkisalo-Ropponen, sh, TtT, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj
Kirjoituksessa hyödynnetyt lähteet ovat pyydettäessä saatavilla kirjoittajilta.
Lähteitä:
Croell K, Knape N, Leipälä J, Louet-Lehtoniemi T, Nieminen J, Ridanpää H, Savolainen N, Syrjä V, Syrjänen T. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Suomessa: Valtakunnallinen asiantuntija-arvio. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, THL. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-363-8
Hyytiä H. 2024. Häiriökysyntä terveydenhuollossa. Erikoislääkäri 34(1), 12–13.
Ikonen A-K. 2019. Knowledge as a critical success factor in the Finnish social and health-care reform. Knowledge Management Research & Practice 18(1), 69-80.
Jylhä V, Oikarainen A, Perälä M-L, Holopainen A. 2017. Facilitating evidence-based practice in nursing and midwifery in the WHP European Region. World Health Organization. Saatavilla: https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/353672/WHO-EURO-2017-5314-45078-64291-eng.pdf?sequence=1
Pirhonen J, Lolich L, Tuominen K, Jalanki O, Timonen V. 2020. “These devices have not been made for older people’s needs” – Older adults’ perceptions of digital technologies in Finland and Ireland. Technology in Society 62, 101287. https://doi.org/10.1016/j.techsoc.2020.101287
Ryynänen O-P, Lammintakanen J. 2016. Priorisointi ja vaikuttavuus terveydenhuollossa. Tutkiva Hoitotyö 14(4), 39–41.
