Kiitospuheeni Savo-Karjalan Demarinaisten myöntämän Auli-kulttuuritoimijatunnustuksen jakotilaisuudessa 7.11.
Arvostan tätä saamaani tunnustusta, sillä kulttuuri, yhteisöllisyys ja osallisuus ovat olleet minulle aina tärkeitä teemoja poliittisessa toiminnassa.
Kirjoitin tällä viikolla Siun soten hyvinvointialueblogiin kestävästä kehityksestä. Siihen kuuluu ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden lisäksi myös kulttuurinen kestävyys, josta kirjoitin näin: ”Ekologisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää meiltä kaikilta kulttuurin muutosta. Taide, kulttuuri ja sivistys ovat aineettomia arvoja, jotka parantavat elämänlaatua kuormittamatta ympäristöä. Kulttuuri-, taide- ja luontolähtöiset menetelmät sopivat erinomaisesti terveyden edistämiseen, hoitoon ja kuntoutukseen. Ne vahvistavat ihmisen sosiaalista osallisuutta. Monessa tilanteessa ”kulttuuri-, liikunta- tai luontoresepti” voisikin toimia paremmin ja kestävämmin kuin perinteinen lääke. Kulttuurilla on keskeinen rooli myös yhteiskunnallisen luottamuksen ja kriisinkestävyyden eli resilienssin rakentamisessa. Se auttaa käsittelemään vaikeita asioita ja pitää yhteisön eheänä murroksen keskellä.”
Työväenliike on aina ollut kulttuurin ja sivistyksen liike, mihin kuuluu myös rakentava keskustelukulttuuri. Toivon meiltä sosialidemokraateilta ja koko työväenliikkeeltä sellaista sivistystä, että vaalimme asiallista vuorovaikutusta ja viemme yhteiskunnan keskusteluilmapiiriä myönteisempään suuntaan. Toivottavasti Yhdysvaltain välivaalit antavat meillekin rohkeutta todeta, etteivät epäasiallinen maalittaminen, henkilökohtainen haukkuminen ja valeuutisten jakaminen ole kestäviä tapoja vaikuttaa, vaan ne uhkaavat demokratiaa. Vaalitulos antaa demokratioille toivoa siitä, että asioita voi äänestämällä muuttaa eikä raha ratkaise kaikkea.
Toki kulttuuri on minulle myös hyvin henkilökohtainen asia. Olen kulttuurin suurkuluttaja ja harrastan sitä laaja-alaisesti. Lapsena lausuin runoja teini-ikään asti ja osallistuin vuosittain menestyksekkäästi ns. henkisiin kilpailuihin. Opiskelun, työelämän ja perheen yhdistäminen vähensi aikanaan voimia harrastuksiin, ja lausuntakin unohtui. Nyt olen kuitenkin liittynyt Joensuun Runonystäviin, ja valmistelemme muutaman kerran vuodessa esityksen kaupunginkirjaston Muikkusaliin. Tervetuloa kuulolle! Viimeksi lausuimme Eino Leinoa hänen kuolemansa 100 vuotisjuhlavuoden muistoksi.
Historia on opettanut meille, että yhteiskunta, joka ei arvosta kulttuuria ja taidetta, on vaarassa näivettyä ja siksi meidän on huolehdittava kulttuurimme monimuotoisuudesta ja elinvoimaisuudesta.
