Mielenterveyden keskusliiton järjestöpäivät: Hyvinvointialueen tervehdyspuheenvuoro
Mielenterveyden keskusliiton Järjestöpäivät 23-24.8.2024 Joensuussa Hyvinvointialueen tervehdys
Tervetuloa Pohjois-Karjalaan ja samalla Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle, jota myös Siun soteksi kutsutaan. Pohjois-Karjalassa sote palvelut oli järjestetty kuntayhtymäpohjaisesti jo ennen sote-uudistusta ja siksi muutos ei meillä ollut niin suuri kuin suurimmassa osassa Suomea. Kuitenkin muutoksen kourissa täälläkin on oltu ja samat taloudelliset haasteet Pohjois-Karjalaa koskevat kuin muitakin hyvinvointialueita. Itse asiassa uudistuksen rahoitusmalli oli meille erityisen epäoikeudenmukainen, sillä siihen oli asetettu leikkuri, joka tarkoittaa, ettemme saaneet sitä rahoitusta, mikä meille tarveperusteisesti laskettuna kuuluisi.
Rahan puutetta suurempi ongelma meillä kuitenkin on henkilöstövaje. Henkilöstöpulan takia joudumme käyttämään kalliita ostopalveluja enemmän kuin haluaisimme.
Kaikesta huolimatta uskomme tulevaisuuteen ja olemme strategiaamme kuvanneet toimintamme tarkoituksen seuraavasti: Hyvää elämää ja elämäniloa Pohjois-Karjalassa: tukea, turvaa ja hyvinvointia. Toimintamme päämäärä on: Yhdessä tehden vaikuttavimmat palvelut!
Yhdessä tekeminen tarkoittaa myös yhdessä tekemistä kuntien ja järjestöjen kanssa. Olipa hyvät tai huonot ajat, niin varmaa on, ettei mikään hyvinvointialue pärjää ilman kuntien ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Tämä korostuu erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Osallisuus on tärkeä osa hyvinvointia ja siinä järjestöt ovat erityisen tärkeitä.
Joskus keskustelussa unohtuu järjestöjen merkittävä rooli hyvinvointia ja terveyttä sekä kuntoutusta edistävässä toiminnassa. Suomessa on tällä hetkellä lähes 11 000 sote-yhdistystä ja 200 valtakunnallista järjestöä. Sotejärjestöissä on 1,3 miljoonaa jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 ammattilaista. Sote-järjestöissä toimivien vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000
henkilötyövuotta. Tätä osaamista, asiantuntemusta ja tukea kannattaa hyödyntää yhteiskunnassa.
Vapaaehtoisten korvaamattoman tärkeästä ja ansiokkaasta työstä huolimatta järjestöt eivät voi toimia ilman rahaa ja resursseja. Olen huolissani hallituksen päätöksestä heikentää järjestöjen rahoitusta. Riskinä on, että ihmisille välttämätöntä apua ja tukea joudutaan järjestöissä vähentämään. Pahimmillaan tästä aiheutuu paljon inhimillistä kärsimystä, mutta myös yhteiskunnalle kasvavia kustannuksia. Järjestöissä on paljon sellaista ennaltaehkäisevää, terveyttä ja hyvinvointia edistävää sekä kuntouttavaa toimintaa, mitä mikään muu taho ei yhteiskunnassa järjestä. Näiden toimintojen lakkaaminen voi johtaa siihen, että ihmiset jäävät ”tyhjän päälle” ja osa joutuu kalliimpien palvelujen piiriin. Hallitukselta on jäänyt laskematta vaihtoehtoiskustannukset eli se mitä maksaa, jos järjestöt joutuvat supistamaan tai lopettamaan toimintojaan.
On hyvä muistaa myös se, että lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueet, kunnan ja järjestöt yhteistyöhön. Esimerkiksi laissa hyvinvointialueesta todetaan, että hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava
vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Meillä Pohjois-Karjalassa on tässä asiassa edistytty hyvin ja olemme laatineet toimivat yhteistyörakenteet ja toimintamallit, joista myös kunnilta ja järjestöiltä on tullut positiivista palautetta.
Hyvinvointialue esimerkiksi jakaa järjestöavustuksia kaikille hyvinvointialueen strategiaa tukevalle toiminnalle järjestötöissä ja olemme päättäneet, että säästöpaineista huolimatta, emme aio säästää järjestöavustuksista. Erityisenä painopistealueena on kulttuurihyvinvoinnin edistäminen, sillä kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutuksista alkaa olla jo paljon tutkittua tietoa. Kulttuuri ja taide eivät ole luksusta. Ne ovat hyvän elämän edellytyksiä.
Kiitos Mielenterveyden keskusliitolle ja kaikille jäsenyhdistyksille todella arvokkaasta työstä, mitä teette. Uskotaan tulevaisuuteen ja siihen, että yhdessä tehden ja toinen toisiamme tukien selviämme haasteista. Tommi Tabermann on sanonut joskus, että ’me’ on suomen kielen kaunein sana. Ei siis minä eikä sinä vaan me. Yhdessä olemme enemmän. Yhdessä jaettu ilo kaksikertaistuu, mutta toisaalta yhdessä jaettu suru puolittuu.
Outokumpulaisella Esko-Pekka Tiitisellä on tästä pieni runo ja se kuuluu seuraavasti:
Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suuremmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
ei katso ollenkaan,
joka näkee naapurin,
näkee kauemmaksikin,
joka tuntee kaupungin omakseen,
tuntee muutakin.
Välitetään itsestä ja toisista ja välitetään välittämisen sanomaa eteenpäin. Silloin olemme jokainen myös toivon lähettiläitä!
Nauttikaa olostanne Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa.
