Puheeni Kotorannan 10-vuotis juhlassa Valtimolla 7.8.2024
Onnea 10-vuotta täyttävälle Kotorannan yhteisökodille ja kaikille sen asukkaille ja työntekijöille.
Itse olen vuosikausia puhunut yläkäsitteellä yhteisökoti, kun puhun ikäihmisen asumisesta, siitä ihan omasta kodista muuttamisen jälkeen. Onneksi lainsäädäntökään ei puhu enää esimerkiksi tehostetusta palveluasumisesta, sillä se termi ei tuo mieleen kotia tai edes kodinomaisuutta, vaan laitoksen. Yhteisökoti on asukkaan koti, mutta saman katon alla asuu muitakin ja siellä työskentelee työntekijöitä, jotka auttavat niissä asioissa, joissa asukas apua tarvitsee. Tämä toki tuo yhteisökotiin omasta kodista poikkeavia piirteitä. Keskeistä on kuitenkin sana koti – tai synonyyminä koto, kuten tämän yhteisökodin nimessä. Kotoranta ei saa olla laitos tai yksikkö – vaan pääpaino on sanalla koto eli koti.
Mitä sitten tarkoittaa koti – tai yhteisökoti?
Koti on paikka, jossa minulla on jotain omaa ja henkilökohtaista, jossa minusta tuntuu tutulta, hyvältä ja turvalliselta olla. Kotona on lupa ilmaista myös erilaisia tunteita. Kaikilla on huonoja päiviä ja kotona sallitaan tämäkin. Saan siis olla oma itseni ja elää oman elämäntarinani näköistä elämää, mutta toisaalta saan ja voin oppia ja kokea myös uusia asioita. Kotona on elämisen makua ja tuntua; arjen askareita, mielekästä tekemistä ja silloin tällöin juhlia. Monelle ikäihmiselle on myös tärkeää, että pyhä erottuu arjesta. Keskeistä kotona olemisessa on, että tulen hyväksytyksi omana itsenäni ja minun erityisyyttäni arvostetaan.
Arjen kuntoutus kunniaan
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ikääntyneiden palveluissa korostetaan erityisesti arjen kuntoutusta eli kaikkea sitä, mitä arjessa tapahtuu ja miten yhdessä ollaan. Tärkeää on, että hoitotyöntekijät osaavat tukea jokaisessa olevia voimavaroja.
Olen itse kinestetiikkayhdistyksen kummi ja toivoisin kaikkien hoitotyöntekijöiden tutustuvan kinestetiikkaan. Kinestetiikka on voimavaralähtöinen toimintamalli, joka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen, vaikuttavaan koskettamiseen sekä ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Kinestetiikan tuottaman tiedon tavoitteena on tukea ihmisen perustoimintojen suorittamista siten, että tämä kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee osallistumaan aktiivisesti elämäänsä huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan. Kinestetiikassa korostetaan, ettei ketään saa pitää passiivisena auttamisen kohteena. Jokaisessa ihmisessä – kaikissa elämäntilanteissa – on voimavarjoja, joita tulee hyödyntää. Liian usein perinteisessä ikäihmisten auttamisessa näitä voimavaroja ei tunnisteta ja väärällä tavalla auttamalla passivoidaan ihmistä. Silloin riistetään tärkeä osa ihmisyyttä.
Arjen kuntoutus on kuitenkin muutakin. Sen lähtökohtana on yksilöllisen elämäntarinan kunnioittaminen ja arvostaminen. Ihmisen elämä ei ala siitä, kun hän muuttaa Kotorantaan asumaan. Hänen tulee voida jatkaa täällä oman elämäntarinansa näköistä elämää ja toisaalta hänelle tulee suoda mahdollisuuksia saada myös uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä. Esimerkiksi kulttuuri ja taide eri muodoissaan voi tuoda monenlaista uutta elämään. Kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on runsaasti tutkimusnäyttöä. Kulttuuri kuuluu kaikille ja laki kunnan kulttuuritoimesta velvoittaa kuntaa järjestämään kulttuuripalveluita kaikille kuntalaisille asuinpaikasta riippumatta. Ikäihmisten palveluissa kunnan, hyvinvointialueen ja järjestöjen on päästävä tässä asiassa yhdessä tekemiseen.
Omahoitajan rooli on tärkeä
Oman näköisen elämän turvaamisen näkökulmasta, omahoitaja on arjen kuntoutuksen tärkein henkilö – toki hyödyntäen myös muita ammattilaisia. Omahoitajan tulee keskustella asukkaan ja läheisten kanssa saadakseen selville muun muassa vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
– Mitkä ovat asukkaalle tärkeitä asioita ja henkilöitä elämässä, mistä hän nauttii, mitä hän haluaa edelleen tehdä ja mistä tulee elämään tähtihetkiä?
– Toiseksi mitkä ovat ne menneisyyden tärkeät muistot, joita on edelleen hyvä muistella ja jotka antavat voimaa tähän päivään?
– Kolmanneksi mitä unelmia ja toiveita on olemassa ja mitä niistä haluaisi toteuttaa? Mitä sellaista voisi tehdä ja mihin osallistua, mitä aiemmin ei ole tehnyt, mihin ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta?
Meillä jokaisella on ainutlaatuinen elämäntarinamme, joka alkaa syntymässä ja päättyy kuolemaan. Olemme oman elämäntarinamme muokkaamia ja jokainen tarina on yhtä arvokas, oli se minkä sisältöinen tahansa. Toivottavasti Kotorannassa jokainen tarina tulee kuulluksi ja arvostetuksi. Yhteisön tarina muodostuu yksilöiden tarinoista. Arjen kuntoutus on myös osallisuutta ja oman tärkeän paikan löytämistä yhteisössä. Jokainen haluaa olla arvostettu ja tärkeä henkilö omalla paikallaan – omassa kodissaan.
Mitä mitataan ja arvioidaan?
Sosiaali- ja terveydenhuollossa – myös ikäihmisten palveluissa puhutaan paljon toiminnan arvioinnista ja mittaamisesta – niin pitääkin puhua. On tärkeää, miettiä teemmekö oikeita asioita. Mutta tässä yhteydessä on myös kysyttävä, mitä mitataan.
Jos mitataan, kuinka monta asiakasta on tänä aamuna autettu, saadaan tietoa hoitosuoritteista. Jos mitataan, kuinka monta hymyä tai ilahtumista saatiin aikaan, saadaan toisenlaista tietoa – ja väitän, että perustehtävän kannalta tärkeämpää tietoa.
Toivotan Kotorannalle ja kaikille täällä asuville ja työtä tekeville paljon ilonhetkiä; arkea eläen ja arjesta hyvää löytäen. Ainakin minun elämässäni arkea on 90 prosenttia ja olen päätynyt siihen, että elämän tyytyväisyys riippuu siitä, miten koen ja elän arjessa. Toisaalta muistakaa silloin tällöin myös juhlia kunnolla, sillä sekin kuuluu hyvään elämään.
