Maiju Lassilan muistomerkillä kesäkuussa 30.6.2023

Hyvät kuulijat

Maiju Lassila oli erikoinen, salaperäinen henkilö, jolla oli monta nimeä ja monta asuinpaikkaa ja ammattiakin. Hän oli erittäin lahjakas persoona ja hän pystyi tuottamaan tekstiä käsittämättömän nopeasti. Kirjoja häneltä ilmestyi yli 20. Esimerkiksi vuonna 1912 hän julkaisi peräti yhdeksän kirjaa. Erityistä lahjakkuutta osoitti myös se, että kaikilla hänen salanimillään kirjoitetuilla teksteillä on oma erityinen tyylinsä.

Vaikka Maiju Lassilasta tiedetään paljon, niin hänen elämäänsä – ja myös kuolemaansa liittyy monia mysteerejä, joita ei ole saatu selvitettyä, vaikka hänestä on tehty elokuvia, näytelmiä ja väitöskirjojakin. Emme koskaan saa myöskään tietää, mitä hän olisi pystynyt vielä tekemään ja luomaan, ellei hänen elämänsä olisi päättynyt niin varhain.

Tohmajärvi ja Pohjois-Karjala saa kuitenkin olla ylpeä hänestä, sillä hän on tuotannollaan pystynyt niin hyvin kuvaamaan tätä seutua, sen asukkaita ja asukkaiden luonteenpiirteitä. Monet Maiju Lassilan romaanien puheenparret ja ajattelutavat ovat tyypillisiä juuri meidän omalle tohmajärveläiselle ja pohjoiskarjalaiselle kulttuurillemme.

Maiju Lassila oli myös oman aikansa häirikkö, joka herätti monenlaisia tunteita – ja luulenpa, että se oli hänen tarkoituksensakin. Taiteen eräs keskeinen tehtävä on herättää tunteita laidasta laitaan. Tunteiden kokeminen kuuluu ihmisyyteen ja tunteita ei pidä pelätä. Toinen asia on se, miten ihminen käsittelee tunteitaan ja toimii tunteidensa pohjalta.

Hyvät kuulijat

Itselleni tärkeä teema viime vuosina on ollut tulevaisuusviisaus, johon kuuluu tulevaisuuden lukutaito. Tulevaisuuden lukutaito tarkoittaa kehityskulkujen ja mahdollisuuksien arviointia ja ennakointia valintojen ja päätöksenteon perustaksi. Se tarkoittaa myös kykyä oppia, ratkaista haasteita yhdessä toisten kanssa ja lukea maailmaa ympärillämme, jotta pääsemme sinne, minne haluamme ja saavutamme tavoitteemme. Toisaalta meidän on opittava tekemään yhdessä työtä sen eteen, etteivät kielteiset kehityskulut pääse toteutumaan.

Monilla alkuperäiskansoilla oli kykyä ajatella tulevaisuusviisaasti. Esimerkiksi irokeeseillä oli ns. seitsemän sukupolven periaate, joka tarkoitti, että päätöksiä tehtäessä on osattava katsoa seitsemän sukupolvea taaksepäin ja seitsemän eteenpäin. Eli mitä voimme oppia menneisyydestä ja mitä tulevat sukupolvet kenties sanovat meistä. Tulevaisuus ei vyöry päällemme – se tehdään yhdessä.

Hyvät kuulijat

Miksi puhun Maiju Lassilan muistomerkillä tulevaisuusviisaudesta? Siksi, että meidän on syytä pohtia, mitä voimme oppia Maiju Lassilan elämästä ja kuolemasta ja peilata sitä siihen, mitä haluamme tulevaisuudelta. Miten haluamme tulevien sukupolvien kertovan meidän ajastamme?

Minusta Maiju Lassilan elämästä ja kuolemasta on tärkeää oppia, ettei vihalle saa antaa valtaa yhteiskunnassa. Oikeutetuksikin koettu viha on saatava kanavoitua niin, ettei se johda väkivaltaan. Meidän tulisi löytää sellaisia keskustelun ja kohtaamisen areenoita, joissa ollaan eri mieltä asioista kunnioittaen toisia ja myös toisenlaisia mielipiteitä. Eri mieltä oleminen ei ole ongelma. Ei ole kysymys oikeista ja vääristä tai hyvistä ja huonoista mielipiteistä. Kyseessä on erilaiset mielipiteet, joita kuulemalla voi laajentaa omaa maailmankuvaansa. Väkivalta ei ratkaise mitään – päinvastoin.

Suomi on kansakuntana oppinut tämän, mutta huolissani olen siitä, että kärjistynyt kielenkäyttö, vihapuhe ja jopa väkivallalla uhkailu ovat lisääntyneet ja sitä pidetään jopa normaalina. Tunteet tarttuvat. Myönteisyys tarttuu, mutta kielteisyys tarttuu vielä herkemmin ja se voi johtaa syyllisten ja syntipukkien etsimiseen: Kommunistien vika, porvareiden vika, maahanmuuttajien vika, homojen vika jne. Jos tämän kaltaiselle ajattelulle annetaan tilaa ja tämä sallitaan tai hiljaa hyväksytään, kansakunta hajaantuu.

Presidentti Martti Ahtisaari totesi aikanaan, ettei pysyvää rauhaa ratkaista sotimalla, vaan neuvottelemalla rauhanomaisesti. Konfliktit, jotka ihminen on aiheuttanut, ihminen pystyy myös ratkaisemaan. Sama koskee yhteiskunnan rakentamista.

Mitä paremmin pystymme kuulemaan ja ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja perusteluja, sen paremmin voimme ratkaista haasteita yhdessä. Tänään täällä Maiju Lassilan patsaalla toivon, että kansakuntamme säilyisi yhtenäisenä, sillä vain sillä tavalla pysymme vahvana maailman myllerryksessä. Yhtenäinen kansakunta ei tarkoita samaa mieltä olemista kaikista asioista, vaan sitä, että erilaisista mielipiteistä huolimatta kokemus samassa veneessä olemisesta säilyy. Tämä ei ole itsestään selvyys. Tämän eteen on tehtävä työtä yhdessä. Jokaisella on myös vastuu tämän toteutumisesta.

Ja ihan lopuksi hyvät kuulijat

Myös kulttuurin ja taiteen kahlitseminen näivettää yhteiskuntaa. Sellaiset yhteiskunnat, joissa kulttuuria on väheksytty tai sitä on yritetty tukahduttaa, ovat vähitellen surkastuneet ja historian kuluessa jopa hävinneet maailmankartalta. Kulttuuri ja taide eivät ole luksusta, ne ovat hyvän elämän edellytyksiä ja mahdollistajia. Vaikeina aikoina kulttuuri ja taide voivat auttaa myös erilaisten kriisien yli. Kulttuuri ja taide ylläpitävät kansakunnan resilienssiä. Kulttuuria ja taidetta ei saa kahlita vallan välineeksi, kuten totalitarismissa tehdään. Maiju Lassila joutui juuri tämän kaltaiseen tilanteeseen. Kuten tohmajärveläinen Aili Nupponen Maiju Lassilan 150 juhlavuoden runoteoksessa ”Elämään heränneet” kirjoitti Maiju Lassilasta: Sinun sanasi oli sinun miekkasi. Saman kohtalon ovat monet taiteilijat kokeneet historian aikana ympäri maailmaa. Sanan – taiteen -voima on väkevä ja siksi sitä aika ajoin yritetään kahlita.

Toivonkin samassa runoteoksessa olevan Minna Rautiaisen runon sanojen tavoin toisenlaista tulevaisuutta. Runon ensimmäinen säkeistö kuuluu:

sano ettei meillä

ole enää hätä

sano ettei enää

tarvitse pelätä

ettei tarvitse lähteä kotoa

ettei enää tule sortoa

ettei nouse

veljeä vastaan veli

nouse miekkaa vastaan sapeli

Oikein hyviä potsipäiviä meille jokaiselle!