Miten saadaan ikääntyneiden hoitotyöhön hoitajia?

Henkilöstöpula on yksi suurimpia haasteita ikääntyneiden ja muistisairaiden ihmisten ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Suurin osa ympärivuorokautisen hoidon asukkaista sairastaa muistisairautta.  Vankka ammatillinen osaaminen on keskeinen työssä viihtymistä ja jaksamista sekä työn mielekkyyttä lisäävä tekijä.

Valitettavasti tällä hetkellä muistisairauksiin liittyviä koulutussisältöjä ei ole riittävästi tarjolla toisen asteen tutkinnoissa eikä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Myöskään muistityössä tarvittavia vähintään 30 opintopisteen erikoistumisopintoja, ei järjestetä juuri missään. Vaikka sairaanhoitajakoulutus on Suomessa korkeatasoista, niin peruskoulutus ei annan valmiuksia toimia esimerkiksi muistihoitajana tai muistityön kehittäjänä. Muistisairaita ei voi hoitaa ”kuka tahansa”, eikä henkilöstömitoitus takaa yksin hoidon laatua, ellei työntekijöillä ole riittävää ammattitaitoa ja osaamista.

Jos muistisairauteen liittyvät asiat ovat työntekijöille vieraita ja osaamista kommunikointiin ja kohtaamiseen ei ole, työ tuntuu helposti kuormittavalta ja raskaalta, mikä vähentää työn veto- ja pitovoimaa. Riittävä teoriatieto ja oikeanlaiset auttamismenetelmät auttavat löytämään erilaisia ratkaisuja arjessa ilmeneviin haasteisiin. Osaamisen puutteet näkyvät tällä hetkellä monissa työyhteisöissä.

Muistisairaan kohtaaminen, vuorovaikutus ja toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä hoito vaativat henkilöstöltä erityistä osaamista. Tämän erityisosaamisen arvostaminen on heikentynyt ja valitettavan monessa organisaatiossa ajatelleen, että ”kaikki voivat tehdä kaikkea”. Usein vielä ajatellaan, että asiat pitää tehdä samalla tavalla – niin kuin aina ennenkin on tehty.

Olipa ammattinimike tai muu erityisosaamisen alue mikä tahansa, niin näitä valmiuksia ei voi hyödyntää. Sairaanhoitajan kuuluu tiskata ja tehdä pyykkihuolto, taiteesta ja kulttuurista kiinnostunut henkilö ei voi huolehtia kulttuurihyvinvoinnista tai kuntouttavaan toimintaan perehtyneen henkilön ei katsota voivan kouluttaa työkavereita toimimaan uudella tavalla. Perusteluina käytetään resurssien niukkuutta ja sitä että ei ole aikaa.

Tämä malli johtaa osaamisresurssien väärinkäyttöön ja osaavien hoitajien turhautumiseen. Sairaanhoitajan kehittämis- ja johtamisosaaminen jäävät hyödyntämättä, taideharrastuksia omaavan hoitajan taidot jäävät hyödyntämättä, eikä kuntouttava toiminta voi toteutua, jos vain yksi hoitaja sitä tekee. Nyt tarvitaan monessa paikassa toimintakulttuurin muutosta ja uudenlaista ajattelutapaa.

Muutoksen onnistumisessa tarvitaan osaavaa johtamista. Työntekijän tärkein tuki sosiaali- ja terveystoimen työssä on lähiesihenkilö. Lähijohtajalla tulee olla aikaa yhdessä työntekijöiden kanssa tehdä kehittämistyötä. Hän vastaa myös tärkeiden ja yhdessä sovittujen arvojen toteutumisesta arjessa. Lähijohtajien määrän vähentäminen onkin suuri uhka työntekijöiden hyvinvoinnille ja hoitoketjujen toiminnalle. Hoitotyön kehittämisen näkökulmasta myös organisaation johtotasolle tarvitaan hoitotyön ja sosiaalityön johtajia.

Hoitajapulaan esitetty koulutuspaikkojen lisääminen ei myös riitä, jos työolosuhteiden takia hoitajat eivät jaksa olla eläkkeelle asti töissä. Tehyn tuoreessa kyselyssä lähes kaikki alle 30-vuotiaat hoitajat ovat harkinneet alan vaihtoa ja yli 70 prosenttia heistä arvelee, ettei jaksa työuran loppuun sosiaali- ja terveysalan tehtävissä. On meidän kaikkien yhteinen asia, että arvokasta työtä tekevä hoitohenkilökunta voi jatkossa työskennellä ilman jatkuvaa kiirettä, stressiä ja epävarmuutta. Sote-ammattilaisilla tulee olla mahdollisuus inhimilliseen ja yksilöllisen asiakaskohtaamiseen.

Hoitotyössä jaksaminen edellyttää, että työtä voi tehdä ammattietiikkansa mukaisesti potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi. Tällä hetkellä hoitotyössä uuvuttaa eniten ammattietiikan ja todellisuuden välinen ristiriita. Jatkuva stressi ja riittämättömyyden tunne kuluttaa hoitajia.

Jos halutaan saada vetovoimainen vanhustyö, niin siinä keskeisiä elementtejä ovat muun muassa seuraavat:

• Hoitotyöntekijöille on mahdollistettava työskentely asiakasturvallisesti, laadukkaasti ja työn tulosten on oltava tunnistettavissa
• Hoitotyöntekijöillä on oltava mahdollista työskennellä ammattietiikan mukaisesti ja asiakas- ja perhekeskeisesti
• Hoitotyöntekijöiden toiminta perustuu näyttöön ja yhtenäisiin käytäntöihin eikä ”meillä on aina tehty näin” – toimintatapaan
• Hoitotyöntekijöiden työhyvinvointi on varmistettu ja siten he omalta osaltaan luovat hyvää työilmapiiriä
• Hoitotyöntekijöille on luotu mahdollisuudet toimia luovasti ja kehittyä ammatillisesti
• Hoitotyön johtaminen on korkeatasoista ja innostava organisaation joka tasolla

Näillä toimilla ei poisteta sormia napsauttaen työntekijäpulaa ja myös palkkauksen epäkohdat vaativat korjaamista. Toisaalta pelkkä palkkauksen korjaaminen ei riitä alan veto- ja pitovoimaisuuden korjaamiseen, jos työolosuhteita ja johtamista ei saada kuntoon. Palkkauksessa tulisi myös nykyistä enemmän huomioida hoitajien ammatillinen kehittyminen ja erityisosaaminen. Tällä hetkellä esimerkiksi lisäkouluttautumista huomioidaan hyvin harvoin palkkauksessa.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 20.1.2022.