Ehkäisevä päihdetyö keskiöön

Suomen päihdehoidon malli on nykyisin monelta osin toimimaton. Viime vuosina päihdepalvelujen kustannuksia on karsittu kautta linjan, mutta toisaalta olemassa olevat resurssitkaan eivät kohdennu järkevästi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samaan aikaan, kun pitkäkestoisen hoitoon ja kuntoutukseen pääsevien määrä supistuu, erikoissairaanhoidon kustannukset päihderiippuvaisten osalta kasvavat. Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen ja hoito riippuvuuden alkuvaiheessa on järjestetty huonosti ja hoitovaihtoehdot supistuneet. Monin paikoin on tarjolla vain katkaisuhoitoa, mutta jatkohoito puuttuu. Päihderiippuvaiset ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna muihin sairauksiin sairastuneisiin ja myös keskenään riippuen asuinkunnasta. Julkisella puolella esimerkiksi päihdekuntoutusta on hyvin vähän tarjolla. Yksityisiä palveluntuottajia on, mutta niihin on vaikeaa saada maksusitoumusta säästöpaineiden keskellä kamppailevilta kunnilta.

Kaikkein tehokkainta ja kustannusvaikuttavinta päihdetyötä on ehkäisevä päihdetyö. Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä ohjaa päihdehaittojen vähentämiseksi tehtävää työtä kunnissa ja alueilla. Jotta vaikuttava työ kunnissa onnistuisi, tulisi siellä olla toimintaa koordinoiva ehkäisevän päihdetyön koordinaattori. Valitettavasti näin ei aina ole, ja siksi kunnissa tehtävä työ on usein hajanaista ja tehotonta. Tehokkaasti toimiva ehkäisevä päihdetyö säästäisi tulevaisuuden sote-menoja.

Tällä viikolla vietetään ehkäisevän päihdetyön viikkoa

Tällä viikolla vietetään ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Viikon aikana ehkäisevän päihdetyön järjestämisverkostolla on erilaisia tapahtumia ympäri Suomea. Tämän vuoden teemana on kannabis. Kannabiksen kokeilu ja käyttö on arkipäiväistynyt 2010-luvulla etenkin nuorten aikuisten kohdalla. Yleisintä kannabiksen kokeilu ja käyttö on 25-34-vuotiailla. Heistä lähes puolet on vähintään kokeillut kannabista. Peruskouluikäisten kannabiskokeiluja on harvemmalla kuin joka kymmenennellä, lukiolaisista alle 15 %:lla ja ammattikouluissa opiskelevista noin joka viidennellä. Useimmilla kannabiskokeilut jäävät muutamaan kertaan. Suurin osa suomalaisista ei ole kokeillut kannabista.

Kannabiksesta käydään tällä hetkellä kiivasta keskustelua. Myös eduskunnassa päästään keskustelemaan siitä, onko kannabiksen käytöstä rankaiseminen oikea tapa hoitaa asiaa. Asiaa koskeva kansalaisaloite sai lokakuun lopulla 50 000 allekirjoitusta. Kannabis ei varmaankaan ole kaikkein vaarallisimpia päihteitä, mutta asialliseen keskusteluun kuuluu myös myöntää sen käyttöön liittyvän riskejä. Riskeistä kertominen on tärkeää ennaltaehkäisevää päihdetyötä eikä se ole moralisointia tai saarnaamista.

Kannabiksen käytöstä saattaa aiheutua riippuvuutta, joka on luonteeltaan psyykkistä ja sosiaalista. Suurilla käyttömäärillä ja pitkään jatkuneen käytön jälkeen voi ilmetä myös fyysisiä vieroitusoireita. Riippuvuusriskiin vaikuttavat mm. käyttömäärät ja käytön tiheys.

Kannabis voi päihtymystilan aikana vähentää ahdistusta, mutta tutkimustiedon valossa pitkäaikainen käyttö lisää riskiä ahdistukseen ja voi pahentaa jo olemassa olevia ahdistushäiriöitä. Kannabis lisää myös riskiä paniikkikohtauksiin.

Kannabiksen käyttöön liittyy aina riskejä, jotka ovat yksilökohtaisia ja joihin vaikuttavat monet yksilölliset tekijät. Tieteellisesti todettuja riskejä ovat muun muassa:

Välittömät haitat (suurilla annoksilla, kokemattomilla käyttäjillä):

-Huonontunut keskittymiskyky, muisti ja psykomotoriikka

-Ahdistuneisuus, paniikki, pelot

-Vainoharhat, muut psykoosioireet, taustalla olevan psyykkisen ongelman pahentuminen

-Pahoinvointi

-Sisäänpäin kääntyneisyys

Pitkäaikaisen käytön haitat:

-Riippuvuus

-Vaikutukset kognitiiviseen suorituskykyyn, mm. keskittymiseen ja muistiin

-Psyykkiset ongelmat: masennuksen, ahdistuksen ja psykoosien mahdollinen pahentuminen

-Passiivisuus ja apatia

-Krooninen yskä, keuhko-oireet, suun ja nielun ongelmat, kun käyttö tapahtuu polttamalla

-Naisilla mahdollinen hedelmällisyyden aleneminen. Kannabis menee istukan läpi ja erittyy äidin maitoon

-Miehillä kivessyövän riskin kasvu ja potenssin mahdollinen aleneminen.

Ehkäisevän päihdetyöhön kannattaa kunnissa panostaa

Taloudellisen tilanteen haasteista huolimatta, meidän kuntapäättäjien olisi syytä muistaa, että terveyden- ja hyvinvoinnin sekä ennaltaehkäisevien toiminnoista säätäminen tulee pidemmällä tähtäyksellä kalliiksi. Näitä toimintoja ei voi myöskään ulkoistaa sosiaali- ja terveystoimeen, sillä ne ovat kunnan perustehtäviä. Erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävä ennaltaehkäisevään päihdetyöhön tulisi löytää uusia toimintatapoja ja -muotoja.

Taloudellisen tilanteen tiukkuus toivottavasti pakottaa meidät kuntapäättäjät kääntämään katseemme järjestöjen puoleen. Järjestöissä on halua, tietoa ja tahtoa ja olla mukana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja ennaltaehkäisevässä työssä. Sujuva yhteistyö ja työnjako edellyttää kuitenkin selkeiden yhteistyökuvioiden luomista ja nimettyä järjestöyhdyshenkilöä kunnan taholta. Vain näin saadaan rajalliset voimavarat toimimaan tehokkaasti samaan suuntaan.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Savon Sanomien blogissa 4.11.2019.