Kävin vanhusten viikkoa käynnistämässä Polvijärvellä
Oikein hyvää vanhusten viikkoa ja kiitos kutsusta tulla keskustelemaan tänne Polvijärvelle turvallisuudesta. Vanhusten viikon tämän vuoden teemana on ’Onni kasvaa yhteisössä’. Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen on myös teidän pyytämän aiheen kannalta tärkeä. Turvallisuuden kokemus on oleellinen perusasia hyvinvoinnin kokemisessa.
THL:n tutkimuksen mukaan ikäihmisen hyvinvointi heikkenee, jos hän ei koe oloaan turvalliseksi. Turvattomuutta voivat aiheuttaa esimerkiksi yksin asuminen, asunnon tai elinympäristön puutteet ja lähisuhdeväkivallan tai taloudellisen kaltoinkohtelun uhka. Toki myös se, jos kokee ettei saa tarvitsemaansa apua tai pelkää, ettei apua saa tarvitessaan!
Jotta voimme turvata jokaiselle turvallisen ja inhimillisen elämän myös ikääntyneenä, on meidän pystyttävä vastaamaan ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin. Ikääntyneet eivät ole yksi homogeeninen joukko, vaan meistä jokaisella on oma historia, elämäntilanne ja tarpeet. Järjestelmämme on kyettävä tunnistamaan moninaisuus, jota sen ihmiset edustavat. Tässä on varmasti Siun sotessakin paljon parannettavaa.
Palveluiden järjestämisestä puhuttaessa ei voida sanoa, että joku on hyvä tai joku on huono palvelu. Pitää olla mahdollisimman laaja palveluvalikoima, josta sitten jokaiselle löytyy oikea tapa tulla autetuksi. Myöskään digitaaliset palvelut eivät ole hyvä tai huono asia. Joillekin ne sopivat erinomaisesti ja joillekin ei lainkaan. Kysymys ei aina ole myöskään iästä. Tiedän monia yli 85- vuotiaita, jotka oikein mielellään käyttävät digitaalisia palveluita ja jotka yli 80-vuotiaina ovat opetelleet niitä käyttämään. Digitaaliset palvelut ovat tärkeä osa palveluvalikoimaa ja ilman digitaalisia palveluita emme selviydy nykyisistä eikä tulevista palvelutarpeista. Työntekijät eivät riitä siihen, että tehdään työtä niin kuin ennenkin on tehty ja kaikille kaikkea saman verran ja samalla tavalla toimintamallilla. Digitaalisten palveluiden kehittämisen taustalla on ajatus siitä, että jos ne henkilöt, jotka pystyvät niitä käyttämään, käyttävät niitä, jolloin jää aikaa kohdata niitä jotka eivät niiden avulla pysty asioimaan. Toisaalta kaikkea ei voi hoitaa diginä.
Meillä on tällä hetkellä noin miljoona suomalaista, jotka eivät käytä tai pysty käyttämään digitaalisia palveluja. Näitä henkilöitä on kaikissa ikäryhmissä. Tässä joukossa on niitä, jotka haluaisivat oppia, jos saisivat henkilökohtaista ohjausta ja opetusta ja jos digipalveluita olisi helppo käyttää. Heille tarvitaan esimerkiksi digikursseja. Joensuussa on joidenkin järjestöjen toimesta yhdessä opeteltu juuri Siun sotessa asiointia ja koettu myös oppimisen iloa.
Sitten toki on heitä, joiden ei ole mahdollista käyttää digipalveluita ja heidät tulee palveluissa tunnistaa. Ei ole järkeä lähettää viestejä sähköisesti, jos ihmisellä ei ole laitteistoa, voimavaroja tai osaamista niiden lukemiseen. On aina tapahtunut virhe, jos näin tapahtuu ja näistä virheistä meidän tulee Siun sotessa päästä mahdollisimman paljon eroon.
Edelleen tarvitaan esitteitä, joissa on puhelinnumeroita, joihin voi soittaa ja joissa vastataan. Soittoajat ovat sitä varten, että silloin parhaiten vastataan. Tarvitaan myös ihmisiä, joilta voi kysyä. Siun soten toimipisteissä on niiden aukioloaikana henkilökuntaa. Kyllä sinne täytyy voida mennä kysymään asioista. Siellä ei toki voi olla ihmistä koko ajan aulassa päivystämässä, mutta joillakin asemilla on laitettu asiakkaille soittokello, jota soittamalla tarvittaessa hoitaja tulee tapaamaan ja
ohjaamaan asiakasta. Perään kuulutaan siis ratkaisukeskeistä ajattelutapaa – miten esillä olevia epäkohtia voidaan korjata.
Viime viikolla aluevaltuusto hyväksyi vastauksen sd-ryhmän valtuustoaloitteeseen, jossa esitettiin omahoitaja-omalääkäri työpari mallin käynnistämistä sotekeskuksissa. Työparin tukena toimii moniammatillinen tiimi. Malli on tarkoitus käynnistää jo tämän syksyn aikana Siilaisen ja Outokummun sote-keskuksissa. Ideana on se, että erityisesti ne henkilöt, jotka tarvitsevat säännöllisesti ja paljon palveluja, saisivat omahoitajan, jonka kanssa voisi asioida. Tämä tulee varmasti parantamaan hoidon jatkuvuutta ja yhteydenpitoa puolin ja toisin.
Palautteen avulla toimintoja voidaan kehittää ja siksi on tärkeä saada tietoa epäonnistumisista, jotta virheet voidaan korjata. Olisikin erittäin toivottavaa, että kansalaiset antaisivat palautetta – sekä hyvää että kehitettävää. Entiseen emme voi kuitenkaan palata, sillä siihen eivät resurssit riitä, mutta asioita voi varmasti tehdä paremmin.
