Avauspuhe Muistiliiton Muistikonferenssissa 19.11
eArvoisa ministeri, hyvä konferenssiväki
tervetuloa tähän Muistiliiton järjestämään valtakunnalliseen Muistikonferenssiin. Olemme vuosittain järjestäneet Muistihoitajaseminaareja ja nyt näiden seminaarien 10-vuotisjuhlan kunniaksi päätimme toteuttaa isomman kaksi-päiväisen tapahtuman. Tavoitteenamme on tarjota osallistujille tuoreita työvälineitä sekä tarinoita aidosta arjesta ja muistisairauksien maailmasta niin muistisairautta sairastaville ja läheisille kuin muistityön ammattilaisillekin.
Tämän päivän punaisena lankana on ”oikeus hyvään elämään” ja huomenna perjantaina keskitymme merkitykselliseen muistityöhön.
Minä olen Merja Mäkisalo-Ropponen, muistiliiton puheenjohtaja. Olen tehnyt muistityötä lähes 30 vuotta käytännön työssä, esimiehenä, kouluttajana, työyhteisöjen valmentajana ja työnohjaajana sekä päättäjänä kuntapolitiikassa ja nyt kansanedustajana. Voin kokemukseni perusteella sanoa, että paljon hyvää on tapahtunut 30 vuodessa. Tieto, taito ja ymmärrys on lisääntynyt ja asenteissakin on tapahtunut paljon positiivista. Toisaalta täytyy myöntää, että työtä on vielä paljon tekemättä. Edelleen muistisairauksiin liittyy stigma eikä esimerkiksi kuntoutumisen mahdollisuuksiin uskota. Meillä ei vieläkään ole itsemääräämisoikeuslakia, joka antaisi myös muistisairautta sairastavalle nykyistäkin paremman mahdollisuuden olla osallisena omien asioidensa hoitoon. Liian paljon riippuu läheisten asenteista ja työntekijöiden ammattitaidosta, miten itsemääräämisoikeus toteutuu. Toivonkin, että ministeriössä oleva lakiesitys tulisi nopealla aikataululla eduskuntaan.
Muistisairaudet eivät ole enää toivottomia sairauksia, niitä voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa. Muistisairauteen sairastuminen on toki aina kriisi ihmiselle itselleen ja hänen läheisilleen ja siksi diagnoosin saamisen jälkeen on jokaiselle taattava sekä ammatillinen että vertaistuki. Virallisen sosiaali- ja terveystoimen ja muistiyhdistysten tulisi toimia nykyistä tiiviimmin yhteistyössä. Sairauden edetessä tuki, hoito ja kuntoutus muuttavat muotoaan ja toteutustapojaan, mutta kaikissa vaiheissa oleellista on, ettei sairastunutta ja hänen perhettään jätetä yksin. Muistihoitajat kunnissa ovat yksi tärkeimpiä ammattiryhmiä hyvän ja laadukkaan hoidon mahdollistamisessa. Valitettavasti muistihoitajia on edelleen liian vähän ja liian usein heidän työpanoksensa riittää ainoastaan muistitestien tekemiseen. Kokonaisvaltainen perheen tuki jää liian vähälle.
Muistiliiton vuoden 2015 ja 2016 teemana on ”oikeus hyvään elämään kotiympäristössä. Oma koti on aina paras paikka ja siksi myös kotiin annettavan hoidon toimintatapoja on uudistettava. Kotiin annettava tai kotoa käsin toteutettava kuntoutus on oleellisen tärkeää muistisairautta sairastavan toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kuntoutus on ymmärrettävä tarpeeksi laaja-alaisena. Se on fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen lisäksi myös psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistämistä.
Sairauden edetessä oma koti ei kuitenkaan aina ole paras ja turvallisin paikka, etenkään yksin asuvalle muistisairaalle. Siksi yhteisökoteja on rakennettava lisää. Muistiliitossa emme puhu tehostetusta palveluasumisesta, sillä se ei kuulosta kodilta. En haluaisi asua tehostetun palveluasumisen muistiyksikössä, mutta voisin asua hyvässä yhteisökodissa. Yhteisökotejakin on erilaisia; myös ryhmäkodit ja perhehoito ovat yhteisökotiasumista.
Seinät eivät tee kotia. Koti on tunnetila. Kotona pitää olla kodin tuntu, ihmissuhteet, tekeminen ja tunnelma. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan osaavaa henkilökuntaa – ja työkulttuurin muutosta. Muistisairautta sairastavan kodinomaisen hoidon ja hoivan toteuttaminen edellyttää oikeaa asennetta, hyvin koulutettua henkilökuntaa ja riittäviä resursseja.
Kaikissa edellä mainituissa asioissa on liian suuria eroja Suomessa eri kuntien ja myös hoitoyhteisöjen välillä. Meillä on erittäin laadukasta toimintaa ja valitettavasti myös paljon vähemmän hyvin toimivia työyhteisöjä. Siksi olemmekin laatimassa Muistiliitossa hyvän hoidon kriteereitä, joiden avulla hoitoyhteisöjen toimintaa voidaan arvioida.
Hyvät ystävät!
Paljon on vielä työtä tekemättä, mutta onneksi asian tärkeyteen on havahduttu ja Muistiliiton työ on tullut monella tavalla näkyväksi ja arvostetuksi. Meitä kuunnellaan ja kuullaan sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Olemme haluttu asiantuntijataho ja kumppani. Me HALUAMME TOIMIA HYVÄN ELÄMÄN PUOLESTA
