Köyhän (kunnan) ei kannata huonoa ostaa…
Jos terveydenhuollon kustannuksia halutaan pienentää, on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota tuottavuuden lisäksi vaikuttavuuteen. Tuottavuus tarkoittaa sitä, minkä verran suoritteita saadaan aikaan olemassa olevilla resursseilla. Tähän voidaan vaikuttaa muun muassa toimintaprosesseja kehittämällä ja teknologiaa hyödyntämällä. Vaikuttavuudella tarkoitetaan hoidon lopputulosta eli mitä saadaan aikaan. Tuottavuus lisääntyy, jos lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla käy kolme potilasta tunnissa enemmän kuin aiemmin. Toiminta ei kuitenkaan ole vaikuttavaa, ellei asiakas tule autetuksi, vaan hän joutuu seuraavalla viikolla tulemaan uudelleen vastaanotolle. Terveydenhuollossa tehokkuus syntyy panosten ja vaikuttavuuden tuloksena. Tehottomuus johtaa kustannusten kohoamiseen.
Monessa kunnassa tuottavuuslukujen tuijottaminen ja päätösten tekeminen budjettivuosi kerrallaan estää tehokkaan toiminnan ja johtaa jopa suoranaiseen tuhlaukseen. Hyvänä esimerkkinä on mielenterveys- ja päihdekuntoutus. Olen tavannut asian tiimoilta tänä kesänä sekä päihteistä vapautuneen henkilön että kuntouttavaa mielenterveystyötä tekevän yrittäjän. Molempien viesti oli samansuuntainen: Kunnat tuhlaavat rahaa ostamalla huonolaatuisia palveluita ja myöntämällä asiakkaille liian lyhyitä hoitojaksoja. Tavoitteena pitäisi olla kuntoutuminen. Nyt monessa kunnassa tavoitteena on säästäminen. Kuntoutuminen on inhimillisyyden lisäksi taloudellisestikin järkevintä.
Asiakkaalle saatetaan antaa maksusitoumus esimerkiksi muutaman viikon kuntoutusjaksolle. Mielenterveys- ja päihdetyössä muutaman viikon kuntoutusjakso on usein kunnan rahojen hukkaan heittämistä, asiantuntijoiden ammattitaidon vähättelyä ja lisäksi se voi olla asiakkaan kiusaamista. Yli 20 vuotta huumeita käyttänyt ja nyt niistä vapautunut Kari kertoi olleensa näiden vuosien aikana kahdeksassa eri hoitopaikassa maksusitoumusten ollessa pisimmillään kahden kuukauden pituisia. Myös toiminnan laatu oli hyvin vaihtelevaa.
Vaikuttavuutta lisää myös ammattitaitoinen henkilökunta. Valitettavasti monessa hoitoyhteisössä – erityisesti yksityisellä puolella – tingitään työntekijöiden ammattitaidosta ja pätevyydestä. Mielenterveys- ja päihdekuntoutus vaatii riittävästi sairaanhoitaja- ja terapiakoulutuksen saanutta henkilökuntaa. Useissa hoitopaikoissa on sairaanhoitajia vain minimimäärä ja muutakin koulutettua henkilökuntaa on korvattu kouluttamattomilla työntekijöillä.
Mitä pitäisi tehdä? Ensinnäkin kunnissa pitäisi olla riittävästi palveluja omana tuotantona niin, että voidaan verrata oman toiminnan ja ostopalvelujen vaikuttavuutta ja kustannuksia toisiinsa. Useissa selvityksissä on tullut ilmi, että palvelujen ulkoistaminen on nostanut pitkällä aikavälillä terveydenhuollon kustannuksia. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa on järkevää käyttää oman palvelutuotannon lisäksi ostopalveluja jo siksi, että pienemmissä yhteisöissä on helpompi erikoistua erilaisiin hoitomuotoihin. Toiminnan vaikuttavuuteen pyrittäessä hoitopaikan valinnassa tärkein kriteeri tulee olla asiakkaan yksilölliset tarpeet, ei pelkästään hoitopaikan hinta. Ostopalvelut edellyttävät kunnissa kilpailutuksen osaamista. Kilpailutuskriteereitä laatimassa tulee olla sellaisten asiantuntijoiden, jotka ymmärtävät, mitä on vaikuttava toiminta kullakin toimialalla. Tätä eivät pysty hankintatoimiston työntekijät määrittelemään. Hankinnoissa olisi hyvä muistaa, että köyhän ei kannata huonoa ostaa vaikka miten halvalla saisi.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
