Miten tämä on mahdollista?
Puoluehallituksessa oli apea ja hämmentynyt tunnelma. Pöydän ympärillä oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten ihmeessä kannatuksemme oli niin heikko, vaikka vaalikentillä tuntui olevan ”hyvä tunnelma”? Mitä tapahtui viimeisen viikon aikana, kun kannatus laski ennakkoäänestyksen ja varsinaisen vaalipäivän välillä? Miten saamme kansalaisten luottamuksen puolueeseemme palautettua? Miten katkaistaan jo useita vaaleja jatkunut kannatuksen heikentymiskierre?
Tilanteen analysointia ja vastausten etsintää näihin kysymyksiin tullaan jatkamaan varmasti useammassa kokouksessa. Yksimielisesti kuitenkin totesimme, ettei sosialidemokraattinen aate ole vanhentunut ja suuri osa suomalaisista kannattaa edelleen arvojamme ja tavoitteitamme. Jostain syystä kansalaiset eivät kuitenkaan usko meidän toimivan omien arvojemme mukaisesti. Vai emmekö osaa kertoa asioista selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla? Meidän on esimerkiksi lisättävä mediaosaamistamme. Paavo Lipponen on todennut, että media on tämän päivän työväentalo ja tätä tosiasiaa ei sosialidemokraattisessa liikkeessä ole riittävästi huomioitu. Liike-elämän kieltä käyttääkseni: Meillä on hyvä tuote, mutta sen markkinointi ei onnistu.
Vaalituloksen kriittistä analysointia on tehtävä Savo-Karjalassakin, sillä tulos oli täällä erityisen huono. Kahden paikan menetys on suuri pettymys ja ihmetyksen aihe. Ehdokkaiden yhteistyö ei ainakaan ollut syy huonoon tulokseen, sillä yhdessä toimiminen oli tällä kertaa esimerkillisen hyvää. Erilaisissa vaalitilaisuuksissa kävi runsaasti kansalaisia keskustelemassa ja kyselemässä asioita. Oliko niin, että saimme oman porukan liikkeelle, mutta ns. liikkuvia äänestäjiä emme puhutelleet?
Olemme Savo-Karjalassa – ja koko maassa – suuren haasteen edessä: Jatkossa ei enää riitä nykyisten kannattajamme liikkeelle saaminen, vaan meidän on löydettävä keinoja uusien kannattajien saamiseksi puolueelle. Toiminnan on siirryttävä sisäpiirissä toimimisesta kohti uusien ihmisten kohtaamista ja uudenlaisia toimintatapoja. Potentiaaliset uudet kannattajat eivät löydy työväentaloilta, vaan jostain muualta.
Kun vaalitulosten analyysia tehdään valtakunnallisesti ja piiritasolla on tärkeää, että se tehdään oppivassa hengessä, ei syyllisiä etsien. Ns. kollektiivinen oppiminen edellyttää seuraaviin kysymyksiin vastaamista:
1. Mitä teimme oikein? Missä onnistuttiin? Näitä toimintatapoja kannattaa vahvistaa.
2. Missä asioissa epäonnistuttiin? Mikä ei toiminut? Näistä toimintatavoista pitää luopua.
3. Minkälaisia uusia ideoita syntyi eli mitä kannattaa kokeilla jatkossa? Näitä ideoita on jalostettava eteenpäin.
Joskus on mentävä ponnistamaan pohjalle, jotta pääsee ylös!
Edelleen sosialidemokratian tulevaisuuteen uskoen;
Merja Mäkisalo-Ropponen
SDP:n puoluehallituksen jäsen
