kirjoitin Demarinaisten blogiin tasa-arvosta!
Mitä tasa-arvolle tapahtuu?
Tämän hallituskauden aikana sukupuolten tasa-arvon toteutumisessa on tapahtunut monia heikennyksiä. Hyvinvointivaltio sinällään on tasa-arvon takaaja ja monet nykyisen hallituksen päätökset ovat heikentäneet hyvinvointivaltion perustaa. Hyvinvointivaltio perustuu miesten ja naisten yhdenvertaiseen työssäkäyntiin ja siksi esimerkiksi päivähoidon ja varhaiskasvatuksen sekä vammaisten ja ikäihmisten palveluiden laatu ja saatavuus ovat tärkeitä. Puhe hoitovastuun siirtämisestä perheille, tarkoittaisi naisten kotiin jäämistä tai heille siirtyvää entistä suurempaa työtaakkaa ja esteitä edetä työuralla.
Hallituksen laatima tasa-arvo-ohjelma vuosille 2024–2027 on jäänyt pelkäksi sanahelinäksi, koska hallituksen päätökset ovat suoraan heikentäneet erityisesti naisten taloudellista tilannetta. Hallituksen työelämälainsäädännön heikennykset ovat kohdistuneet erityisesti naisvaltaisiin aloihin sekä pienituloisiin naisiin ja perheisiin. Yksi kipeimmistä iskuista on ollut aikuiskoulutustuen lakkauttaminen. Se on ollut keskeinen väline erityisesti sote- ja opetusalan naisille kouluttautua lisää tai vaihtaa alaa. Sen poistaminen iskee suoraan naisten urakehitykseen ja työssä jaksamiseen.
Naisten palkat ovat edelleen lähes 16 % pienemmät kuin miesten ja hallituksen vientimalli estää eron kaventumisen. Vientimallissa vientialat (kuten teknologia- ja metsäteollisuus) määrittelevät palkankorotusten yleisen tason, jota muiden alojen – mukaan lukien julkinen sektori – ei ole tarkoitus ylittää. Julkisen sektorin työpaikoista suurin osa on naisvaltaisia. Lakiin kirjattu vientimalli vie jatkossa mahdollisuudet toteuttaa laajoja, monivuotisia palkkaohjelmia, joilla naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa on aiemmin pyritty kuromaan umpeen.
Palkkaerot vaikuttavat suoraan myös eläkkeisiin ja naisten eläkeläisköyhyys on yleisempää kuin miesten. Vuonna 2025 naisten keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 930 euroa, mikä on noin 19 % vähemmän kuin miesten 2 388 euroa. Euromääräinen ero on keskimäärin noin 458 euroa kuukaudessa.
Eroa selittävät palkkaerojen lisäksi työurien pituus sekä osa-aikatyöt. Perhevapaat pätkivät naisten työuraa ja naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä. Myös pienituloisuus on eläkeläisten keskuudessa yleisempää naisilla kuin miehillä. Noin 62 % naisista sai vuonna 2025 eläkettä alle 2 000 euroa kuukaudessa, kun miehillä vastaava luku oli 46 %. Iäkkäiden naisten köyhyysriski on joissakin tilastoissa arvioitu olevan jopa kaksinkertainen miehiin verrattuna.
Epätasa-arvo näkyy myös elinkeinoelämän ja pörssiyhtiöiden johdossa. Näissä tehtävissä on edelleen vähemmän naisia ja tämä tarkoittaa taloudellisen vallan keskittymistä miehille.
Myös naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma. Tilastollisesti Suomi on Euroopan vaarallisin maa naisille lähisuhdeväkivallan osalta. Nykyisessä hallitusohjelmassa mainitaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta, mutta esimerkiksi järjestöihin kohdistuvat leikkaukset vaikeuttavat tätä työtä. Myös sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät naisten asemaa kokonaisvaltaisesti. Sosiaaliturvan leikkaukset, kuten asumistuen heikennykset ja työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, osuvat kaikkein kovimmin yksinhuoltajatalouksiin. Valtaosa yksinhuoltajista on naisia.
Vaaleihin on aikaa vuosi. Seuraavan eduskunnan on muutettava suuntaa monessa asiassa. Yksi keskeinen tavoite meillä sosialidemokraateilla tulee olla tasa-arvotyön palauttaminen kunniaan. Naisjärjestöjen Keskusliiton pitkäaikainen unelma on saada 100 naista eduskuntaan. Viime vaaleissa valittiin 92 naista. Toivottavasti seuraavien vaalien jälkeen eduskunnassakin toteutuu tasa-arvo.
Haaveilen ajasta, jolloin tasa-arvosta ei tarvitsisi enää puhua, koska se olisi itsestään selvää. Näin ei vielä ole ja tämän hallituksen toimet osoittavat, että jopa saavutetusta tasa-arvosta voidaan lähteä taantumaan. Työtä siis riittää ja epäkohdista on puhuttava aina uudelleen ja uudelleen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja
Sh, TtT
