Kirjoitukseni Viikko Pohjois-Karjalassa 30.5.2024
Tuliko sote-alan työvoimapula yllätyksenä?
Tilanne ei pitäisi olla kenellekään yllätys, jos on vähänkin perehtynyt vuosien mittaa kerättyyn ennakointitietoon. Tilanne on näkynyt hiljaisina signaaleina jo ainakin 20 vuotta. Itse olen viestittänyt asiasta säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Vastaus vielä muutama vuosi sitten oli, että ”työntekijöitä on jonoksi asti tulossa”. Jonon pää näkyi jo vuosia sitten, kun nähtiin syntyvyystilastot. Ongelma aiheutuu siitä, että asioita katsotaan liian läheltä ja liian lyhyellä perspektiivillä. Tämä koskee koko yhteiskuntaa.
Tämä lyhytnäköisyys kiinnosti minua niin paljon, että selvitin, miten Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan mietinnöissä ja raporteissa on vuosien mittaan ennakoitu työvoiman kehitystarpeita ja miten ennakointitieto on päätöksenteossa huomioitu.
Tulevaisuusvaliokunnan mietinnöissä ja raporteissa 1990-luvulla korostui keskustelu siitä, että koneet vievät työpaikat, mutta 2000-luvun alussa kysymys oli muuttunut muotoon: ”Kuka huolehtii välttämättömistä palvelutehtävistä tulevaisuudessa?” Muutaman vuoden kuluttua keskustelu oli muuttunut muotoon: ”Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, mutta monikulttuurisuus aiheuttaa vastustusta.” 2010-luvulla oivallettiin, että ”maahanmuuton lisääntyminen edellyttää kulttuuriosaamista ja suvaitsevaisuutta.” Nyt 2020-luvulla debatoidaan siitä, onko työperäinen maahanmuutto uhka vai mahdollisuus. Uhkapuhetta on edelleen paljon!
Asiasta on keskusteltu ja työvoimapulaa ennakoitu pitkään. Siitä huolimatta viime eduskuntakaudella Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksessa työperäisestä maahanmuutosta todettiin, että sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu aktiivisemmin edistämään sote-alan työperäistä maahanmuuttoa vasta vuoden 2021 lopussa käynnistyneessä ’Sote-alan riittävyyden ja saatavuuden’ -ohjelmassa. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä STM:n toimijat totesivat, että työvoimapula tuli heille yllätyksenä. Ministeriössäkään ei siis oltu perehdytty tai otettu vakavasti olemassa olevaa ennakointitietoa.
Mielestäni tämä kertoo siitä, ettei ennakointitietoa edelleenkään arvosteta eikä tietoperusteisuus ohjaa päätöksentekoa. Sama asia näkyy Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella palveluverkosta käytävässä keskustelussa niissä puheenvuoroissa, joissa vastustetaan palveluverkkouudistusta. Tietoperusteisesti voidaan todeta, että meillä ei ole varaa jatkaa ”niin kuin ennenkin on tehty”. Tarvitsemme uudenlaista toimintakulttuuria ja uudella tavalla järjestettyjä palveluita, jotta palvelut voidaan varmistaa kaikille pohjois- karjalaisille. Ilman työntekijöitä ei ole palveluitakaan. Työntekijäpula koskee koko Suomea, se ei ole pelkästään Pohjois-Karjalan ongelma. Siitä on kysymys palveluverkkouudistuksessa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
P-K:n hyvinvointialueen valtuuston pj
