Mihin suuntaan aktiivista työvoimapolitiikkaa tulee kehittää?
Eduskunnan Tarkastusvaliokunnan viimeinen selvityshanke käsitteli aktiivisen työvoimapolitiikan kustannusvaikuttavuutta ja tässä blogissa muutama ajatus siitä.
Onnistuminen työllisyysasteen nostamisessa edellyttää, että työttömille tarjottavat palvelut vastaavat työttömien tarpeisiin, ovat oikea-aikaisia ja kustannusvaikuttavia. Työllisyyden hoidossa tarvitaan nykyistä tarkempaa tietoa toimien vaikuttavuudesta.
Valiokunnan teettämän selvityksen mukaan yksityisen sektorin palkkatuella, oppisopimuskoulutuksella, työvoimakoulutuksella, omaehtoisella opiskelulla työttömyystuella ja starttirahalla on suurimmat positiiviset työllisyys- ja tulovaikutukset. Osa selvityksessä arvioiduista palveluista on luonteeltaan sellaisia, ettei niillä välttämättä tavoitella suoraa työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Tällaisilla palveluilla voi kuitenkin olla myönteisiä vaikutuksia osallistujien hyvinvointiin ja terveyteen. Näitä vaikutuksia kutsutaan toimenpiteiden pehmeiksi vaikutuksiksi.
Toisaalta tällaisiin palveluihin osallistuminen saattaa olla kannattavaa myös julkisen talouden näkökulmasta, mikäli parantunut hyvinvointi vähentää tarvetta julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja johtaa mahdollisesti myöhemmin työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan piirissä oleville henkilöille toimintaan osallistuminen lisää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, sosiaalisuuttaan sekä arjen toimintakykyä. Henkilöitä on myös asiantuntijoiden mukaan helpompi ohjata terveyspalveluiden piiriin silloin, kun he ovat kuntouttavan työtoiminnan piirissä. Asiakkaat myös usein itse kokevat tarvitsevansa kuntouttavia palveluja.
Palvelut eivät vastaa palvelutarvetta
Keskeinen periaate työttömän työnhakijan työllistymisessä on oikea-aikaiset ja tarvetta vastaavat palvelut. Tämä periaate ei tällä hetkellä välttämättä toteudu heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien palveluiden osalta.
Merkittävä erityispiirre vaikeimmin työllistyvien henkilöiden ryhmässä on, ettei yksittäinen toimenpide useinkaan ole riittävä, vaan tarvitaan monialaista yhteistyötä ja räätälöityjä palveluita ja palvelupolkuja. Monella tarpeet lähtevät terveyspalveluista, joista sitten parhaimmillaan edetään askel kerrallaan valmennuksen ja koulutuksen kautta palkkatuettuun työhön ja avoimille työmarkkinoille.
Kokonaisvaltainen palvelutarpeen arviointi ja asiakkaan tarpeiden tunnistaminen sekä niihin vastaaminen ovat keskeisiä vaikuttavuuden osatekijöitä. Palvelutarpeen arviointiin tulisi panostaa riittävästi aikaa heti TE-palveluiden alkuarvioinnissa. Tunnistamalla asiakkaan tilanne, vahvuudet ja työllistymisen esteet, hänet voidaan ohjata tarpeita ja tavoitteita vastaavien palveluiden piiriin.
Työttömien määräaikaishaastattelut ovat olleet oikeansuuntainen uudistus, sillä aikaisemmin työ- ja toimintakyvyn ongelmat havaittiin varsin pitkällä viiveellä. Heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt tarvitsevat ongelmiinsa monialaisia palveluita ja laajaa ammattitaitoa vaativaa palveluohjausta. Tärkeä osa prosessia on sellainen palvelupolkujen suunnittelu, jossa kiinnitetään erityistä huomiota nivelvaiheisiin. Palveluprosessin ohjaus ja seuranta tulisi olla alusta loppuun yksittäisen virkailijan vastuulla. Tällä hetkellä näin ei työvoimapalveluissa valitettavasti tapahdu
Tarvitaan yhdessä tekemistä
Palvelupolkuihin liittyy läheisesti yhteistyö eri sektoreiden välillä. Merkittävä osa heikossa työmarkkina-asemassa olevista työttömistä tarvitsee työkuntoa parantavia terveyspalveluja ennen siirtymistään osaamista parantavien palveluiden piiriin. Aiemmin kunnat ja vuoden 2023 alusta hyvinvointialueet ovat velvoitettuja järjestämään terveysneuvontaa ja -tarkastuksia työttömille. Terveyspalveluiden tarpeen tunnistaminen ja niihin ohjaaminen on puolestaan TE-toimistojen, ja erityisesti työvoiman palvelukeskusten vastuulla. Tämä edellyttää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjien kanssa.
Myös nykyinen lainsäädäntö luo esteitä eri sektoreiden väliselle tiedonkululle ja yhteistyölle. Yhtenä haasteena kaikille mittauksille ja arvioinneille on asiakasprosessien ulottaminen eri toiminnan sektoreille ja tiedon kulun ja yhteisen suunnitelmallisuuden katkot. Asiantuntijoiden mukaan on tärkeää kehittää lainsäädäntöä ja eri hallinnonalojen yli meneviä palveluprosesseja, jotta asiakas saisi hänen tilanteensa kokonaisvaltaisesti huomioivia palveluja ja että toimintojen vaikuttavuuden arviointia pystytään tekemään koko palveluketjun kokonaisuus ja jatkumo huomioiden
Välityömarkkinat ja järjestöjen rooli
Välityömarkkinoiden tehtävänä on toimia matalan kynnyksen väylänä kohti avoimia työmarkkinoita. Ne on tarkoitettu lähinnä vaikeasti työllistyville työnhakijoille parantamaan heidän työmarkkina-asemaansa. Kuntien ohella kolmannella sektorilla toimivilla järjestöillä, säätiöillä, yhdistyksillä, työpajoilla ja sosiaalisilla yrityksillä on tärkeä rooli välityömarkkinoilla. Ne järjestävät ja tuottavat työllisyyttä edistävää toimintaa, palveluita ja koulutusta. Keinoina ovat muun muassa kuntouttava työtoiminta, työkokeilut, työvoimakoulutus, palkkatuettu työ ja erilaiset kuntoutukset.
Parhaimmillaan työskentely välityömarkkinoilla johtaa työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Kaikkia heikossa työmarkkina-asemassa olevia työttömiä ei kuitenkaan ole mahdollista työllistää avoimille työmarkkinoille edes vahvojen subventioiden avulla. Työttömien, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen edistämiseksi perustettua Työkanava Oy on askel oikeaan suuntaan. Työkanava Oy ei kuitenkaan tule soveltumaan kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työttömien auttamiseen, koska heillä työ- ja toimintakyvyn vajeet estävät työskentelyyn sitoutumisen.
Moni pitkäaikaistyötön saa järjestöissä tehdyn palkkatukijakson aikana kokemuksen osallisuudesta yhteiskuntaan, mahdollisuuden auttaa toisia ihmisiä sekä rutiinin omaan arkeen. Välityömarkkinoiden ja järjestöjen rooli palveluiden tarjoajana ei liity pelkästään vaikeimmin työllistyvien työ- ja toimintakyvyn parantamiseen, vaan myös työhön, jota nämä henkilöt järjestöissä tekevät. Tällä työllä on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. On töitä, jotka saattaisivat jäädä tekemättä ilman järjestöjen, säätiöiden ja yhdistysten tarjoamaa palkkatuettua työtä. Näistä mainittakoon, vaikka ikäihmisten luona tehtävät lumityöt tai kierrätyskeskuksissa tehtävä työ.
Välityömarkkinoita tarvitaan, jotta polku pitkästä työttömyydestä avoimille työmarkkinoille olisi mahdollinen ja jotta heikossa työmarkkina-asemassa olevat saisivat mahdollisuuden mielekkääseen työhön ja siltä osin merkitykselliseen elämään. Nyt tarvitaan riippumatonta tutkimusta ajantasaisen tiedon saamiseksi järjestöjen roolista työllisyyttä edistävien palveluiden tarjoajina sekä näiden palveluiden vaikuttavuudesta.
Joskus työkyvyttömyyseläke on parempi vaihtoehto
Alentuneesti työkykyisten palveluiden järjestäminen välityömarkkinoilla muun muassa järjestöjen tuottamissa palveluissa, kuten kuntouttavan työtoiminnan tai muun vastaavan toiminnan piirissä, on saattanut olla jopa kymmenenkin vuotta työttömiä, joilla on todettu työkykyyn alentavasti vaikuttavia terveydellisiä syitä. Nämä syyt eivät kuitenkaan ole oikeuttaneet esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka ehtoja on viime vuosina kiristetty.
Asiakkaina on myös paljon sellaisia henkilöitä, joilla ei ole aikaisemman työhistoriansa ja koulutuksensa vuoksi edellytyksiä siirtyä vaatimuksiltaan jatkuvasti kiristyville avoimille työmarkkinoille. Myöskään sanktiot eivät toimi tässä ryhmässä vaan pikemminkin johtavat siihen, että ryhmään kuuluvien henkilöiden tilanne heikkenee entisestään.
Tällä hetkellä yritetään kuntouttaa ja aktivoida sellaisia työttömiä, jotka luokiteltiin työvoiman ulkopuolisiksi vielä muutama vuosikymmen sitten. Osallistuminen työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin parantaa kuitenkin hyvin todennäköisesti näiden osatyökykyisten henkilöiden hyvinvointia siitäkin huolimatta, ettei se johda työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Näiden henkilöiden osalta tarvitaan työvoimapoliittista ja sosiaalipoliittista keskustelua kaikkein mielekkäimmästä ratkaisusta. Heidän kohdallaan olisi syytä miettiä, ovatko työvoimapoliittiset toimenpiteet paras ja mielekkäin tapa tuottaa näitä hyvinvointivaikutuksia vai olisiko niihin olemassa parempia tapoja. Asiassa oli syytä tehdä perusteellinen arviointitutkimus. Nyt on tarpeen selvittää sitä, miten tälle kohderyhmälle suunnatut palvelut voidaan tarkoituksenmukaisesti järjestää ja onko niiden paikka osana työvoimapolitiikan palveluita vai tulisiko niiden mieluummin olla osa sosiaali- ja terveyspalveluita
