Viittomakielisten asemaan ja oikeuksiin jää edelleen parannettavaa
Viime sunnuntaina 12.2. vietettiin 14. kerran kansallista viittomakielen päivää. Perjantaina 10.2 pidetyssä juhlawebinaarissa minua oli pyydetty vammaisasiain yhteistyötyöryhmän (VAMYT) puheenjohtajana arvioimaan hallitusohjelmaan toteutumista viittomakielisten oikeuksien näkökulmasta. Koko webinaarin voit katsoa täältä.
Hallitusohjelman kirjauksista ja niiden toteutumisesta nostin seuraavat asiat esille:
Hallitusohjelmassa on erittäin tärkeä periaatteellinen kirjaus siitä, että ”Valtioneuvoston tulee käynnistää valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa.”
Tämä työ on tällä hallituskaudella käynnistetty. Sovintoprosessin pohjaksi hallitus tilasi selvityksen, jossa tutkittiin kuurojen ja viittomakielisen yhteisön jäsenten kokemia vääryyksiä ja yhteisön kokemuksia Suomessa 1900-luvulta nykypäivään. Samalla arvioitiin vääryyksien käsittelyyn tarkoitetun totuus- ja sovintoprosessin käynnistämisen edellytyksiä.
Tämän jälkeen Valtioneuvoston kanslia on 26.10.2022 asetti työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella hallitusohjelman mukaisesti valtiollisen sovintoprosessin käynnistämistä kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa. Työryhmän toimikausi päättyy 23.6.2023, joten varsinaisen sovintoprosessin käynnistäminen jää seuraavalla hallitukselle, mutta pohja työlle on nyt rakennettu.
Toinen keskeinen kirjaus kuuluu seuraavasti ”Laaditaan kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan huomioon muut Suomessa puhutut kielet, erityisesti saamen kielet, romanikieli, karjalan kieli ja viittomakielet.”
Kyseinen ohjelma valmistui viime vuonna ja siitä tehtiin valtioneuvoston periaatepäätös. Kielipoliittinen ohjelma on ensimmäinen kokonaisvaltainen ohjelma, jossa tarkastellaan muiden kuin kansalliskielten asemaa Suomessa. Se sisältää valtioneuvoston tahtotilan vähemmistökielten tulevaisuudesta sekä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään suojaamaan ja tukemaan kieliä.
Ohjelmassa viittomakieli on huomioitu kattavasti omana osionaan ja sen edistämiseksi toimenpiteiksi on kirjattu muun muassa seuraavaa:
- Aloitetaan valmistelutyö usean kielen merkitsemiseksi väestötietojärjestelmään siten, että nykyinen kielellisiä oikeuksia turvaava järjestelmä ei vaarannu. Nykyisin väestörekisterissä voi lukea vain yksi äidinkieli (ja erikseen asiointikieli), mutta tämä muutos mahdollistaisi, että sinne merkittäisiin esimerkiksi suomi ja suomalainen viittomakieli äidinkielinä.
- Tietoisuutta eri kieliryhmistä pyritään lisäämään opetuksessa (esim. kieliryhmien näkyminen oppimateriaaleissa)
- Lisätään tietoisuutta viittomakielisistä lapsista ja nuorista kieli- ja kulttuuriryhmänä.
- Lisätään viranomaisten tietoisuutta viittomakielisiä koskevien kieli- ja vammaisuusnäkökulmien
rinnakkaisuudesta sekä viittomakielen merkityksestä lapsen kielenkehityksen ja perheiden sisäisen kommunikaation kannalta
Hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspalveluita käsittelevässä osiossa puolestaan lukee: ”Turvataan kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä erityisesti ruotsin ja saamen kielellä sekä viittomakielellä.”
Sote-uudistuksen eduskuntakäsittelyssä kiinnitettiin erityistä huomiota viittomakielisten asemaan. Perustuslakivaliokunta korosti sote-uudistuksen lausunnossaan, että hallituksen tulee seurata ja arvioida toimeenpanon vaikutuksia kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen potilaiden ja asiakkaiden mahdollisuus saada omakielistä palvelua.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyi mietinnössään perustuslakivaliokunnan kantaan ja totesi omassa mietinnässään (StVM 16/2021 vp) seuraavasti: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi uudistuksen toimeenpanon vaikutuksia saamenkielisten ja viittomakielisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyy tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen viittomakielisten potilaiden ja asiakkaiden oikeuksien toteutumisen.”
Nyt onkin erittäin tärkeää olla valppaana. Jos virheitä tai puutteita esiintyy, ne on tuotava esille ja korjattava pikaisesti.
Hallitusohjelmassa on myös kirjaus siitä, että ”perustetaan laaja-alainen viittomakieliasiain neuvottelukunta arvioimaan viittomakielilain ja viittomakielisten perusoikeuksien sekä yhdenvertaisuuden toteutumista.”
Hallitus nimesi neuvottelukunnan vuonna 2021 ja sen toimikausi kestää aina vuoden 2025 alkuun.
Neuvottelukunnan tehtäviksi on asetettu:
- edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä viittomakieltä käyttävien ja viranomaisten välillä
- edistää viittomakieltä käyttävien yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja muiden perusoikeuksien toteutumista
- toimia asiantuntijaelimenä antamalla lausuntoja sekä tekemällä esityksiä ja aloitteita
- seurata ja arvioida viittomakielilain sekä viittomakieltä käyttävien yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja muiden perusoikeuksien toteutumista.
Viimeisimpänä kirjauksena poimin varhaiskasvatusta ja peruskoulutusta koskevan kirjauksen:
”Selvitetään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lainsäädännön päivitystarpeet viittomakielilain ja YK:n vammaissopimuksen mukaiseksi. Jatketaan suomenruotsalaisen viittomakielen elvytysohjelmaa muun muassa määrittelemällä kielen tutkimuksen vastuutaho.”
Vuoden 2021 Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta (HE 148/2021) ei vielä paneuduttu viittomakielisten lasten asemaan vaan esityksen perusteluissa todettiin tarkasteltavan myöhemmän uudistuksen kohdalla. Sekä Sivistysvaliokunta mietinnössään että ja Perustuslakivaliokunta lausunnossaan vaativat, että viittomakielisten lasten kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tarvittavat lakiesitykset valmisteltaisiin ja tuotaisiin eduskuntaan mahdollisimman pian.
Uudessa laissa säädetään varhaiskasvatuksessa oleville lapsille annettavan tuen rakenteesta, mutta kielellisiä oikeuksia koskevia muutoksia ei ole vielä tehty. Sivistysvaliokunnan saamien selvitysten mukaan tarkoituksenmukaista on tehdä kielellisiä oikeuksia koskevat muutokset erillisenä lainvalmisteluna, jotta kaikkien kieli- ja kulttuuriryhmien oikeudet voidaan yhtäläisesti taata. Sivistysvaliokunta tosiaan kiirehti lainsäädännön tuomista eduskuntaan. Varhaiskasvatuslakiin uusia säännöksiä kielellisistä oikeuksista ei valitettavasti ole vieläkään esitetty.
Myös eduskunnassa käsittelyssä oleva vammaispalvelulaki on viittomakielisten oikeuksien kannalta tärkeä. Vammaispalvelulaki on tänään (16.2.) sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä ja mahdollisesti valiokunta hyväksyy mietintönsä tänään, jolloin esitys olisi eduskunnan suuressa salissa mahdollisesti jo ensi viikolla.
Uudistuksessa viittomakielen opetukseen säädettäisiin lakiin perustuva subjektiivinen oikeus, muuten viittomakielisten palveluihin ei esitetä suuria muutoksia. Koulutukseen ovat oikeutettuina myös perhe ja muut läheiset henkilöt. Valmennuksena annettava viittomakielen opetus ja kommunikaatio-ohjaus sekä kommunikoinnin tuki vahvistaisivat puhevammaisten, viittomakielisten sekä kuulonäkövammaisten henkilöiden kielellisiä oikeuksia ja ilmaisunvapauden toteutumista.
Esityksessä on otettu huomioon lapsen oikeuksien komitean kirjaus siitä, että viittomakielisillä lapsilla tulee olla oikeus omaan kieleen, jotta lapset kykenevät sekä ilmaisemaan itseään että saamaan tietoa. Lakiuudistus parantaisi erityisesti kuurojen ja eriasteisesti kuulovammaisten sekä puhevammaisten lasten kielellisten oikeuksien tosiasiallista toteutumista varhaislapsuudesta lähtien. Se vahvistaisi perheiden mahdollisuuksia tukea lapsen kielellistä kehitystä sekä parantaisi koko perheen kielellisiä oikeuksia. Uudistus myös varmistaisi, että perheillä on mahdollisuus yhteiseen kieleen. Hyväksyttäessään laki velvoittaa ottamaan palveluprosessin kaikissa vaiheissa huomioon vammaisen henkilön kielellisen taustan ja kulttuuritaustan. Lisäksi viittomakielisten vammaisten lasten ja nuorten palveluiden toteuttamisessa on otettava huomioon heidän oikeutensa kasvaa oman kulttuurinsa ja yhteisönsä jäseniksi vammaisuuden sitä estämättä.
YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen tavoitteet eivät kuitenkaan tule tälläkään lainsäädännöllä täysin toteutumaan, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa, ja siksi lain toteutuminen ja sen seuraaminen on tärkeää.
Asioiden etenemisestä huolimatta täytyy kuitenkin todeta, etteivät viittomakielisten oikeudet näidenkään uudistusten jälkeen toteudu täysimääräisesti ja työtä jaa kyllä tehtäväksi seuraavallekin hallitukselle. Erityisen tärkeää on tulkkauksen ongelmien poistaminen. Tämä työ olisi hyvä aloittaa tulkkauksen kokonaisselvityksen tekemisellä, jossa huomioidaan viittomakielen tulkkauksen lisäksi, puhetulkkaus ja kirjoitustulkkaus. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, mutta ministeri ei vastauksessaan ottanut asiaa selkeästi kantaa.
