Hyvinvointitalous ohjaamaan hyvinvointialueiden työtä

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus edellyttää uudenlaisia toimintatapoja ja myös uudenlaista ajattelua. Yksi keskeinen ajattelutavan muutos on saada päätöksentekoon perinteisen talousajattelun rinnalle hyvinvointitalous.

Hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitaloudessa tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin. Hyvinvointi-investoinnit ovat siis tulevaisuusinvestointeja. Tulevaisuusinvestoinneilla tarkoitetaan kaikkia niitä investointeja, joilla vahvistamme tulevaisuuden hyvinvointia, mutta samalla myös taloutemme kasvupotentiaalia.

Ne voivat olla perinteisessä mielessä investointeja koneisiin ja laitteisiin, mutta laajemmin ymmärrettynä yhä suurempaan rooliin nousevat investoinnit terveyteen, hyvinvointiin ja koulutukseen sekä inhimilliseen pääomaan. Nämä ovat myös niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan hillitä ennakoidusti sosiaali- ja terveysmenojen kasvua.

Talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Ne tukevat toisiaan. Panostukset inhimilliseen pääomaan ovat panostuksia kestävään talouskasvuun. Meillä on paljon tutkimusnäyttöä siitä, että panostukset inhimillisyyteen maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti.

Hyvinvointitaloudessa korostetaan, että taloudellisia ja inhimillisiä seurauksia on myös pystyttävä ennakoimaan paremmin tekemällä vaikuttavuusarviointeja, kustannus-hyöty ja kustannus-vaikuttavuusanalyyseja, laskemalla vaihtoehtoiskustannuksia sekä ottamalla käyttöön uusia skenaariomenetelmiä ja muita mittareita. Määrällisten mittareiden rinnalla tulee käyttää myös laadullisia mittareita. Lisäksi tulisi nykyistä enemmän pyrkiä tutkimusnäyttöön perustuvaan päätöksentekoon.

Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki kuin talousjärjestö OECD ovat päätyneet johtopäätökseen, että ilman ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista ei talouskaan voi hyvin.

Sairauksien ehkäisy, työkyvyn ylläpito, sukupuolten tasa-arvo tai jatkuvasta oppimisesta huolehtiminen ovat esimerkkejä teoista, jotka selkeästi tukevat taloudellista kasvua. Ihmisten hyvinvointi ja talouskasvu vaikuttavat toisiinsa. Ihmisten hyvinvointi on edellytys sekä talouskasvulle että yhteiskunnan ja talouden vakaudelle.

Hyvinvointitaloudessa tavoitteena on pitää yhteiskunnassa kaikki osallisina ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Kun julkisia varoja sijoitetaan parantamaan ihmisten hyvinvointia, seurauksena ihmiset sairastavat vähemmän, tekevät töitä ja maksavat veroja. Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän myös tarvitsee vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä on kansantalouden näkökulmasta tärkeää, kun väestö ikääntyy.

Investoinnit hyvinvointiin kannattavat

Kaikkiin investointeihin liittyy sijoitusriski, mutta järkeviä investointeja on riskistä huolimatta tehtävä, sillä onnistuessaan niillä on suuri merkitys kansantaloudelle. Onneksi tutkimustietoa alkaa olla jo se verran, että monesta asiasta voidaan tehdä esimerkiksi vaihtoehtoiskustannuslaskelmia eli arvioida tutkimustietoon pohjautuen, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee esimerkiksi jos 10 prosenttia nuorista syrjäytyy ja kuinka monen nuoren syrjäytymättä jääminen kääntää tilanteen yhteiskunnallisesti plussan puolelle.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevät toimet sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus ovat mitä järkevintä talouspolitiikkaa, mutta se on myös inhimillinen tapa toimia.

Toisaalta säästämällä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä aiheutamme lisäkustannuksia tulevaisuuteen esimerkiksi sote-menojen kasvuna. Hyvinvointitaloudessa lasketaan myös vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä yhteiskunnalle maksaa, ellei investointia tehdä. Meidän on osattava siis laskea myös toimimattomuuden hintaa.

Samalla on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään työhön ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Tämä on paitsi inhimillistä, mutta myös säästää tulevia sote-kustannuksia, kun asioihin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tarvitaan yhdessä tekemistä

Hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite, ihmisten hyvinvointi.  Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa tulee saada muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa toteutuu.

Toivottavasti missään ei kuitenkaan puhuta enää rajapinnoista, sillä rajoilla on helppo heitellä asioita rajan toiselle puolelle ja todeta, ettei kuulu meille. Nyt on päästävä toimimaan aidosti yhdyspinnoilla ja yhteisellä toiminta-areenalla.

Yhdessä tekemisellä saadaan myös karsittua päällekkäisiä toimintoja, mutta mikä vielä tärkeämpää – voidaan estää ihmisten ja perheiden jääminen kokonaan ohjauksen, avun ja tuen ulkopuolelle. Selkeät sopimukset eri toimijoiden roolista tehostavat niukkojen resurssien tehokasta käyttöä.

Toivottavasti hyvinvointialueilla ja kunnissa on rohkeutta tehdä näitä uudistuksia. Alussa panostaminen terveyteen ja hyvinvointiin kenties lisää kustannuksia, sillä kaikki hoidon parissa olevat ihmiset on myös hoidettava ja samalla rakennettava uudenlaista toimintatapaa.

Hyöty näkyy vasta viiveellä. Budjettivuosi kerrallaan eläminen onkin pahimpia esteitä suunnan muuttamisessa, sillä liian lyhyt aikajänne estää katsomasta tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen tulevaisuusinvestointien näkökulmasta.

Vaikuttavuus tavoitteena

Hyvinvointitalousajatteluun liittyy keskeisesti vaikuttavuuskäsite, joka liittyy myös asioiden priorisointiin. Hyvinvointialueilla joudutaan miettimään toimintoja uudelleen ja vaikuttavuusperusteisuus on ainoa eettisesti kestävä tapa tehdä priorisointia eli valintoja siitä, mitä toimintoja ja millä tavoin toteutettuna jatkossa ylläpidämme ja kehitämme. Näiden päätösten on perustuttava tutkittuun tietoon – ei mutuiluun.

Terveys- ja sosiaalitoimessa tehokkuus ei ole panosten ja tuotosten suhde vaan panosten ja vaikuttavuuden suhde. Eli tehokas terveydenhuolto ei tarkoita sitä, että yritetään saada mahdollisimman paljon suoritteita aikaan, vaan tehokkuus edellyttää, että saamme mahdollisimman paljon asetettujen tavoitteiden mukaista vaikuttavuutta.

Potilas toipuu leikkauksesta ilman komplikaatioita, potilas osaa hoitaa pitkäaikaissairauttaan ohjauksen jälkeen niin hyvin, että selviytyy hoidosta itsenäisesti, potilas kuntoutuu aivoinfarktista kotiin, omaishoitaja jaksaa tuen ja avun turvin vaativassa tehtävässään ja niin edelleen.

Pelkkiin tuotoksiin ja niiden määrään tuijottaminen saattaa pidemmällä tähtäyksellä heikentää tehokkuutta ja lisätä yhteiskunnan kustannuksia, kun asiakkaan ja potilaan asioita ei hoideta kuntoon siinä vaiheessa, kun ne vielä helppoa – ja halvempaa – hoitaa.

Vaikuttavuus edellyttää katsomista pidemmälle sekä yksilön näkökulman lisäksi myös yhteiskunnan näkökulman huomioimista. Tuottavuutta eli tuotosten määrää on helppo mitata, mutta vaikuttavuutta on edelleen osittain vaikea arvioida. Tosin nyt tutkittua tietoa asiasta on jo enemmän ja se on lisännyt asian ymmärtämistä. Tutkittua tietoa on myös tehokkaista hoitomenetelmistä ja siksi sosiaali- ja terveystoimessa tulisi hyödyntää käypähoitosuositusten lisäksi myös Hoitotyön Tutkimussäätiön laatimia hoitotyön suosituksia. Meillä on edelleen paljon ”meillä on aina tehty näin” – toimintatapoja, jotka eivät perustu mihinkään tutkimustietoon.

Rahoitus tukemaan muutosta

Sote-uudistuksen rahoitusmallin laatiminen ei ole ollut helppoa ja siihen liittyy ongelmia. Tarvevakioitu rahoitus on oikeudenmukainen, mutta pitkä siirtymäaika ja leikkuri aiheuttavat sen, ettei esimerkiksi Pohjois-Karjala saa rahoitusta niin paljon kuin sille laskennallisesti kuuluisi. Tämä rahoitusmalli tuskin on lopullinen ja se vaatii todella korjauksia, sillä se ei mahdollista edellä kuvatun uuden ajattelen toteuttamista. Onneksi rahoitukseen on sisällytetty pieni porkkana raha terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen onnistumiseen liittyen, mutta sillä ei kokonaiskuvan kannalta ole riittävää merkitystä.

Rahoitusmallin pitäisi tukea selkeämmin hyvinvointitalousajatteluun sekä tutkimusnäyttöön perustuvaa toimintaan. Tällä tavalla päästään pois vääränlaisesta pitkällä aikavälillä lisäkustannuksia aiheuttavasta säästämisestä ja edetään kohti oikeanlaista kustannusvaikuttavaa toimintaa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja, sd
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja