Nyt tarvitaan tulevaisuuden ennakointitaitoa ja tulevaisuusviisautta

Tulevaisuuden ennakointi ei kristallipallosta katsomista eikä ennustamista, vaan esimerkiksi hiljaisten signaalien ja megatrendien kuuntelemista ja havaitsemista. Niiden pohjalta on mahdollista laatia sekä negatiivisia että positiivisia tulevaisuuskuvia. Politiikan tehtävänä on tuuppia myönteistä tulevaisuutta eteenpäin ja toimia niin, etteivät kielteiset skenaariot toteutuisi – tai että olisimme edes niihin varautuneet.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja monet tulevaisuudentutkijat ennakoivat sekä koronapandemian että Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mutta näitä viestejä ei riittävästi kuultu, ja siksi asiat ikään kuin yllättivät. Tai kenties voidaan todeta, että venäjäskenaarioiden kohdalla haluttiin uskoa mieluummin myönteistä skenaariota, jossa Venäjä demokratisoitumisen ja kansalaisyhteiskunta vahvistuu, eikä haluttu ottaa todesta kielteistä skenaarioita, jossa Venäjän valtapyrkimykset kasvavat ja yhteiskunnan sisäinen kontrolli ja totalitarismi kasvavat.

Myös koronaviruksen kaltaista pandemiaa on ennakoitu vuosia – myös tulevaisuusvaliokunnan toimesta – ja siitä huolimatta emme olleet siihen varautuneet. Uusimpana ennakointitiedon hyödyntämisen laiminlyönnin aiheuttamana ongelmana on hoitajapula. Hoitajapula ei ole tullut yllätyksenä. Sitä on ennakoitu vuosia. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta kun Suomessa on hoitajapula. Aiemmilla kerroilla asiat on hoidettu pienillä korjauksilla, mutta perustavanlaatuinen muutostyö on jäänyt tekemättä. Hoitotyön kehittäminen on omana alanaan on jäänyt muiden asioiden jalkoihin eikä sen merkitystä ymmärretä vieläkään.

Toivottavasti yhteiskunnassa lopultakin ymmärretään, että tulevaisuuden ennakointi on tärkeä osa päätöksentekoprosessia, koska sen avulla on mahdollista tehdä oikean suuntaisia toimenpiteitä jo ennen tilanteiden kriisiytymistä. Ennakointitieto mahdollistaa myös varautumissuunnitelmien tekemisen. Yhteiskunta tarvitsee entistä enemmän tulevaisuusviisautta.

Mitä on tulevaisuusviisaus?

Oleellista on ymmärtää, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Se ei vain vyöry päällemme. Tärkeitä ovat tekomme ja valintamme ja erityisesti arvojen tunnistaminen. Tulevaisuutta tehdään tämän päivän päätöksillä ja toiminnoilla. Tulevaisuuskuvat ohjaavat toimintaa. Tarvitaan luovuutta, aikaperspektiivi laajentamista sekä epävarmuuden sietokykyä. Tulevaisuuden pelko lisää alttiutta lyhytjänteisyyteen.

Tulevaisuusviisauteen kuuluu ainakin viisi ulottuvuutta:

1. Aikakäsitys, mikä tarkoittaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisiä suhteita ja kykyä katsoa ”nenäänsä pidemmälle.” Irokeeseilla (ja monilla muillakin alkuperäiskansoilla) oli seitsemän sukupolven periaate eli päätöksiä tehtäessä pitäisi pystyä ajattelemaan, mitä päätös vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän ja toisaalta, mitä asiasta olisi ajateltu seitsemän sukupolvea sitten. Tällaisen aikaperspektiivi ajattelu tuo päätöksentekoon vastuullisuutta.
2. Toimijuus, eli uskommeko voivamme vaikuttaa tuleviin tapahtumiin, ja toisaalta, mihin voi vaikuttaa ja millä tavoin. Onko tulevaisuus ennalta määrätty vai avoin? Optimismi vahvistaa uskoa omaan toimijuuteen. Puhutaan myöskin ns. tavoittelemisen kyvystä, joka kasvattaa ”suunnistamiseen taitoa”, jonka avulla menestytään. Tämä taito heikkenee niukkuuden aikana (raha, aika ym.). Esimerkiksi stressi tai taloudellinen niukkuus kaventaa päätöksentekokykyä ja mahdollisuuksien näkemistä. Vaihtoehtoisten todellisuuksien kuvittelemista voi harjoitella ja vähentää samalla ”olevaisuusvinoumaa” eli nykyisen vaihtoehdon näkemistä ainoana mahdollisuutena.
3. Systeemisyys, mikä auttaa meitä näkemään luonnon ja ihmisen järjestelmien väliset yhteydet ja päätösten seuraukset eli vaikutusketjut ja verkostot. ”Omilla teoilla on merkitystä.”
4. Vastuullisuus eli huolehtiminen muista ihmisistä/olennoista. Tämä tarkoittaa pyrkimystä kohti sellaista maailmaa, joka on parempi meille kaikille – ei vain itselle. Tällöin ihminen kokee olevansa osa koko maailmaa ja vaikuttavansa siihen omalla toiminnallaan.
5. Avoimuus vaihtoehdoille saa kyseenalaistamaan ”viralliset totuudet” ja näkemään muutosten tuomat mahdollisuudet. Edellyttää kykyä sietää epävarmuutta. Avoimuus vaihtoehdoille = erilaisten tulevaisuuksien näkeminen.

Ilmaston lämpenemisen hillitseminen  ja toisaalta kestävä kehitys kokonaisuudessaan on hyvä esimerkki siitä, miksi tulevaisuustietoisuuden tulisi ohjata ajatteluamme ja päätöksentekoamme.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
Tulevaisuusvaliokunnan jäsen