Vielä ammatillisen koulutuksen tilanteesta – yrittäjien näkökulma
Kirjoitin viime viikolla blogissani ammatillisen koulutuksen tilanteesta Amisbarometrin tulosten perusteella. Viime viikolla blogin julkaisemisen jälkeen olin Savon Yrittäjien vieraana Varpaisjärvellä ja Lapinlahdella ja siellä useat yrittäjät toivat huolensa ammatillisen koulutuksen laadusta. Useampi yrittäjä kertoi, etteivät he ota enää opiskelijoita työelämässä oppimisen – jaksoille, sillä niin monelta opiskelijalta puuttuvat perustiedot- ja taidot sekä työelämävalmiudet. Työnantajilla ei ole mahdollisuutta opettaa työpaikoilla perusasioita. Ne kuuluvat oppilaitoksen tehtäviin. Opettajia kaivattiin myös yhteistyökumppaneiksi työpaikoille, jolloin opiskelijan tilannetta olisi helpompi kartoittaa yhdessä. Yrittäjät olivat huolissaan sekä ammattien että oppilaitosten maineesta, jos tilanne jatkuu tällaisena.
Kysyin eräältä ammatillisen oppilaitoksen opettajalta kommentteja näihin yrittäjien vakaviin viesteihin ja sain vastaukseksi seuraavaa:
On totta, että perusasiat saattavat olla nykyään vähän huonommin opittu kuin ennen. Syitä on useita: Ensinnäkin koronan hellitettyä vähän, siirryttiin niin tohinalla käytännön työskentelyyn, että teorian opiskelu saattoi jäädä liikaa opiskelijan vastuulle. Pelättiin siis koko ajan, että kohta taas siirrytään etäopintoihin, jolloin teoriaa täytyy taas opiskella kyllästymiseen. Tässä asiassa meidän tiimissä pidettiin hätäpalaveri ja mietittiin hyviä ratkaisuja, jotka otetaan välittömästi käyttöön.
Toiseksi opettajan jatkuvasti lisääntyvät erilaisten kirjausten määrät, ja muut sihteereille kuuluvat työt, vievät todella paljon aikaa, joka on pois opetuksesta ja opiskelijan kohtaamisesta. Nämä muut työt vaikeuttavat myös hyvän ja laadukkaan opetuksen suunnittelua.
Kolmanneksi, oppivelvollisuus toi mukanaan yhä vaikeampia oppimisvaikeuksista ja elämänhallinnan puutteista kärsiviä opiskelijoita, eikä heidän kohtaamiseensa ja auttamiseensa saatu yhtään ylimääräistä resurssia. Heidän henkilökohtainen ohjaamisensa on osittain pois muiden opiskelijoiden opetuksesta. Esimerkiksi erityisentuen opettaja käytännön tunnille olisi näissä tilanteissa erittäin hyvä juttu.
Neljänneksi, oppivelvollisuuden pidentäminen on johtanut valitettavasti myös siihen, että opiskelijoiksi on päätynyt henkilöitä, joita ei kiinnosta ala ja sen opiskelu yhtään. He vain ”roikkuvat” muiden mukana ilman motivaatiota ja kiinnostusta. Jos ei motivaatiota oppia, joutuu työssä oppimaan vähemmillä tiedoilla ja taidoilla. Opintojen kuitenkin edellytetään edistyvän jollakin tavalla.
Yrittäjien esille nostaman ongelman tunnisti siis myös haastattelemani opettaja. Nyt on pysähtymisen paikka, sillä perimältään on kysymys ammatillisen koulutuksen ja myös ammattien arvostamisesta. Näihin esille nostettuihin ongelmiin täytyisi pikaisesti saada ratkaisu. Yksi keskeinen asia on lisätä opetustuntien määrää ja toisaalta varmistaa, että opettajat voivat tehdä kunnolla perustehtäväänsä. Myös erityisen tuen saatavuus ammatillisissa oppilaitoksissa tulisi varmistaa nykyistä paremmin. Oppilaitosten tulisi yhdessä yritysten kanssa laatia minimikriteerit sille, milloin opiskelijoita voi lähettää työelämään opiskelemaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
