Hyvää opettajien päivää
Maailman opettajien päivää lokakuun viidentenä on vietetty maailmanlaajuisesti vuodesta 1994 lähtien. Maailma juhlii siis tänä vuonna 25 kertaa maailman opettajia ja heidän arvokasta työtään.
Suomen YK-liiton sivuilla opettajien työn merkitystä kuvataan seuraavasti: ”Opettajat takaavat koulutusjärjestelmän arvon ja tehokkuuden omalla työpanoksellaan. He pystyvät parhaimmillaan löytämään nuorista näiden piilevät kyvyt ja opettavat heitä kanavoimaan voimansa ja toiveensa, joiden myötä heistä tulee tasapainoisia ja tuottavia kansalaisia. He auttavat oppilaita ajattelemaan kriittisesti ja etsimään tietoa moninaisista lähteistä, toimimaan yhteistyössä ja ratkaisemaan haasteellisia tilanteita tekemällä oikeita päätöksiä.”
Maailma tarvitsee 69 miljoonaa uutta opettajaa vuoteen 2030 mennessä. Valitettavasti monissa maissa on nyt vallalla ilmiö, että opettajan ammatti ei vedä nuoria ja monet nuoret opettajat vaihtavat alaa jo muutaman työvuoden jälkeen. Tämä ilmiö näkyy myös kaikissa Pohjoismaissa ja nyt myös Suomessa, vaikka tilanne on meillä vielä suhteellisen hyvä. Tilanne ei kuitenkaan jatku sellaisena ilman ponnisteluja.
Erityisesti nuorten opettajien tukeen on työuran alussa kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Sellaista opettajankoulutusta ei voi olla, että se pystyisi valmentamaan kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin. Siksi ensimmäisiin vuosiin liittyvä mentorointi on saatava toimintamalliksi niin opettajille kuin heidän esihenkilöilleen koko Suomessa. Se on tällä hetkellä lähes kaikilla koulutuksenjärjestäjillä huonosti hoidettu.
Opettajan työn arvostus näkyy oikeudenmukaisena palkkana, hyvinä työolosuhteina, kohtuullisena työmääränä ja myönteisenä koulutusta arvostavana koulutuspuheena.
Keskustelin näistä teemoista yhden ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevän 35-vuotiaan opettajan kanssa ja kyselin työn hyvistä ja huonoista puolista. Seuraavia vastauksia sain.
Parasta opettajan työssä:
- erilaiset opiskelijat ja heidän kanssaan työskentely
- opiskelijoiden onnistumiskokemukset
- ydintyö eli opetus ja ohjaus
- oman osaamisen esille tuominen opetuksen muodossa
- materiaalien teko ja opetuksen kehittäminen ja suunnittelu
- oman alan moninaisuus: kaikki päivät ovat erilaisia
- työyhteisö ja sen tuki
Opettajan työssä tässä hetkellä uuvuttaa:
- työmäärän ja jatkuvien uusien tehtävien lisääntyessä palkkataso jumittaa samana tai on jopa laskenut
- työtehtävien lisääntyessä itse ydintyötä koko ajan vähemmän. Tekisi mieli ”alentaa” itsensä ammatilliseksi ohjaajaksi, joka saa tehdä nimenomaan sitä, mikä oli ennen opettajan työtä suurimmaksi osaksi. Se työ on juuri ”SE JUTTU”, miksi tähän ammattiin olen niin monta vuotta kouluttautunut ja täydennyskoulutuksella varmistanut oman osaamiseni.
- todella paljon erilaisia kirjaamistehtäviä, joilla ei kaikilla tunnu olevan merkitystä ydintehtävän näkökulmasta
- liikaa projekteja, hankkeita ja muita vastuita, joihin ei saa perehdytystä tai jotka eivät johda mihinkään ja vievät aivan liikaa aikaa opiskelijoiden kohtaamisista
- kiire tai työyhteisön kiire sekä epätasaiset työnjaot samalla palkalla
- liian vähän resursseja oppivelvollisille, jotka tarvitsevat ehdottomasti enemmän tukea
Vaikka edellä kuuluu vain yhden opettajan ääni, niin käymieni keskustelujen perusteella moni muukin ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevä opettaja jakaa nämä ajatukset. Entistä enemmän työtä ja entistä vähemmän aikaa tehdä perustehtävää eli varmistaa opiskelijoiden oppiminen.
Erityisesti nyt on varmistettava, että laajennetun oppivelvollisuuden toteutukseen ohjataan riittävät opetus- ja ohjausresurssit. Tämä tärkeä uudistus ei voi toteutua kunnolla, jos opettajille ei ohjaudu riittäviä resursseja opettaa ja ohjata kunnolla.
Suurin osa ammatillisista opettajista on edelleen innostunut omasta työstään, mutta uuvuttavien tekijöiden lisääntymisen myötä moni kertoo miettivänsä yhä useammin, voisiko tehdä jotain muuta työtä.
Nyt on monella rintamalla tehtävä työtä, että opettajan ammatti pysyy edelleen vetovoimaisena ja siihen saadaan lahjakkaimmat ja soveltuvimmat nuoristamme ja toisaalta siihen, että hyvät opettajat haluavat jatkaa työuraansa omassa ammatissaan.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
terveydenhuollon opettaja, kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 5.10.2021.
