Vammaisten yhdenvertaiset oikeudet kuntavaaliteemaksi
Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.
Sopimuksessa asetetaan sopimusvaltioille velvoite toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti kattaen kaikki elämänalueet. Vammaisten oikeuksien toteutumisessa on vuosien mittaan tapahtunut edistystä, mutta paljon on vielä tehtävää yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnistynyt vammaispalvelulain uudistustyö. Tässä työssä esimerkiksi eri vammaisjärjestöjen kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.
Oikeuksien parantamiseksi hallitusohjelma tai lainsäädäntö eivät kuitenkaan yksin riitä. Koko yhteiskunnan asenteissa ja tahtotilassa on tapahduttava muutoksia. Kaikkein vaikein vamma on asennevamma. Jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa täytyy lisätä tietoutta yhdenvertaisuudesta.
Usein syrjivät asenteen johtuvat tietämättömyydestä. Kevään kuntavaalit ovat hyvä tilaisuus tietoisuuden lisäämiseen. Vammaispolitiikka ei ole puoluepolitiikkaa ja siksi toivon kaikkien puolueiden ottavan vammaisten oikeuksien puolustamisen omalle agendalleen. Tämän toivoisi olevan yhteinen asia. Toivon myös, että jokaiseen puolueeseen löytyy myös ehdokkaaksi vammaisia henkilöitä.
Vammaisten osallisuuden edellytysten parantaminen
Kaikessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa tulisi tehdä vammaisvaikutusten arviointia. Viranhaltijoiden ja kuntapäättäjien on tarkastettava esitykset ja päätökset vammaisvaikutuksien kautta. Kuntien hyvinvointikertomuksissa tulisi vammaiset myös huomioida nykyistä paremmin.
Esimerkiksi vapaa-ajan palveluiden esteettömyydestä ja saavutettavuudessa on paljon parantamista. Sisäliikuntaa löytyy jo monessa kunnassa, mutta ulkona liikkumiseen ei ole rakennettu esteettömiä reittejä. Esteettömän luontoreitin rakentaminen varmistaa vammaisillekin jokamiehenoikeuksien käytön. Valmiille ulkoilualueille niiden rakentaminen on kohtuullista kustannuksiltaan.
Toinen tärkeä tavoite on vammaisneuvostojen aseman selkeyttäminen. Vammaisneuvostojen lausuntojen pyytäminen on kirjoitettu kuntalakiin, mutta niille tulisi saada myös valtaa vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Tämän mahdollistamiseksi tulisi varmistaa, että vammaisneuvoston jäseniä tulisi useammin kuulla lautakunnissa.
Myös hyvinvointialueilla tulisi perustaa vammaisneuvosto, jonka jäseninä ovat esimerkiksi kuntien vammaisneuvostojen puheenjohtajat. Hyvinvointialueen ja kuntien toiminnan yhdyspitojen määrittely on tehtävä huolellisesti, niin että vastuut ja velvoitteet on määritelty riittävän tarkasti. Tämän lisäksi vammaisasiamiestoiminnan käynnistämistä kunnissa ja hyvinvointialueilla on edistettävä.
Kuntien tulisi toimia edelläkävijöinä myös vammaisten työllistämisessä mahdollisimman usein normaaleihin työsuhteisiin työtoiminnan ja työpajojen sijaan. Vammaispalvelujen, esimerkiksi kuljetus- ja henkilökohtaisen avun palveluiden, tulee myös tukea työllistymistä.
Työllistymisessä erityistä tukea tarvitseville tulee olla työnohjausta ja tukipalveluita. Vammaisten henkilöiden työllisyyden tukemisessa tulee huomioida myös vammaisyrittäjyyden tukeminen. Kuntakokeiluun tulee ottaa mukaan vammaisten työllistyminen ja vammaisten tulee saada riittävä ohjaus ja tuki työhön. Myös työnantajat tarvitsevat valmennusta.
Palvelujen saavutettavuus ja esteetön ympäristö mahdollistavat itsenäisen ja aktiivisen elämä ja siksi kuntien verkkosivut on lopultakin saatava esteettömiksi ja saavutettaviksi. Kunnissa on saavutettavuuden osalta paljon puutteita. Saavutettavuusdirektiivi ja -laki ovat olleet voimassa jo syyskuusta 2019 alkaen ja siitä huolimatta meillä on edelleen paljon kuntia, joiden verkkosivut eivät ole direktiivin ja lain mukaisia. Hyviäkin esimerkkejä on ja näistä mainittakoon Satasairaala, jossa kaikki verkkosivut ovat selkokielisiä.
Esteettömyyden toteuttamiseen on olemassa hyviä työkaluja. Esimerkiksi katualueiden kunnostuksessa ja kunnossapidossa voidaan noudattaa SuRaKu-ohjekortteja ja esteettömyyskriteerejä.
Viimeisenä asiana haluan korostaa, että koulu- ja opetustoimella on valtavan suuri merkitys asenneilmaston muuttamisessa. Asenteita muutetaan opetuksen sisällön mutta myös toiminnan kautta. Opetustoimessa on huomioitava koulutilojen, opetuksen, välineistön ja osallistamisen osalta oppilaan, vanhemman tai opettajan mahdollinen tarve esteettömyyteen ja saavutettavuuteen.
Suurena epäkohtana tälläkin hetkellä monin paikoin on, etteivät vammaiset koululaiset eivät pääse esimerkiksi retkille tai TET-jaksoille. Tällaiset tilanteet ylläpitävät yhteiskunnassa olemassa olevaa eriarvoisuuden asennetta.
Yhdenvertaisuustyö vaatii yhdessä tekemistä. Kuntien on oltava tässä edelläkävijöitä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan Vammaisasian yhteistyöryhmän puheenjohtaja
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 21.1.2021.
