Esteellinen ympäristö syrjii vammaisia
Viime viikolla keskusteltiin eduskunnassa tekemäni aloitteen pohjalta vammaisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Käsittelen tässä blogissani tarkemmin vain yhtä keskustelussa mukana ollutta teemaa eli esteettömyyttä.
Jos haluat katsoa koko keskustelun, niin se on kokonaisuudessaan katsottavissa täältä.
Vammaisten oikeuksien perusta
Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Yleissopimuksen ratifiointi tarkoittaa, että sopimusta on noudatettava lakina.
Yleissopimuksessa asetetaan sopimusvaltioille velvoite toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti. Sopimuksen soveltamisala on laaja kattaen kaikki elämänalueet. Yleissopimus velvoittaa kaikkia valtion toimijatahoja, kuten viranomaisia ja muita julkista valtaa käyttäviä elimiä. Sopimus velvoittaa myös huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin.
Vammaissopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka voi estää täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden vuoksi, on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Määritelmässä keskeistä on pitkäaikaisuus ja eriytyisyys. Myös esimerkiksi muistisairaudet ovat neurologisia vammaissairauksia ja muistisairailla tulisi olla oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin.
Vammaisten oikeuksien toteutuminen
Vammaissopimuksen tavoitteena on taata vammaisille itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä. Käytännössä omannäköisen elämän toteutuminen edellyttää usein esimerkiksi oikeutta tulkkauspalveluun, henkilökohtaiseen avustajaan ja kuljetuspalveluun.
Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta tai harkinnanvaraisista etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Näillä palveluilla varmistetaan, että vammainen henkilö voi elää yhdenvertaisesti muiden kanssa, käydä töissä ja ansaita rahaa sekä osallistua harrastuksiin ja haluamiinsa tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä. Ne ovat ihmisoikeuksia!
Valitettavasti kaikissa näissä asioissa ilmenee jatkuvasti ongelmia. Erityisesti vireillä olevan vammaislainsäädännön uudistuksen yhteydessä tulee huolella tarkastella mahdollisuuksia lisätä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta, itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Lain kirjausten tulee olla niin selkeitä, että voidaan välttää tällä hetkellä tyypillistä tilannetta, jossa eri puolilla Suomea elävät vammaiset saavat tulkintaerojen takia aivan eri tavoin laissa heille määriteltyjä palveluita.
Esteellinen ympäristö syrjii vammaisia
Keskeisimpiä edellytyksiä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiselle, ja yhdenvertaisuuden takaamiselle ovat esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Esteettömyydellä tarkoitetaan sekä rakenteellisten esteiden poissaoloa että syrjimätöntä ilmapiiriä. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkopalveluita, sovelluksia ja julkaisuja, välineiden käytettävyyttä ja tiedon ymmärrettävyyttä. Esteettömyys merkitsee myös vuorovaikutukseen ja tiedonsaannin saavutettavuuteen liittyviä asioita. Tässä asiassa esimerkiksi tulkkipalvelut, pistekirjoitus ja selkokieli ovat ensisijaisen tärkeitä.
Vammaisfoorumi on selvittänyt kyselytutkimuksella, miten vammaisten oikeudet toteutuvat Suomessa. Kyselyn tulokset kertovat karulla tavalla, että vammaisten itsensä arvioimana oikeudet toteutuvat joiltakin osin jopa huonosti tai erittäin huonosti.
Esteettömyyteen liittyviä ongelmia on kyselyn mukaan koettu paljon esimerkiksi julkisissa tiloissa sekä katu- ja puistoalueilla. Kyselyyn vastanneista lähes 30 prosenttia koki saavutettavuuteen liittyviä ongelmia melko usein tai jatkuvasti tiedotuksessa ja viestinnässä. Eniten puutteita on tekstimuotoisessa viranomaisviestinnässä ja hätäviestinnässä.
Yli puolet vastanneista oli kokenut puutteita tiedonsaannissa ja asiallisessa kohtelussa esimerkiksi koulussa ja opiskeluissa, sosiaalipalveluissa ja työelämässä.
Myös Eduskunnan oikeusasiamies on havainnut toistuvasti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa ongelmia, esimerkiksi puutteina toimitilojen esteettömyydessä ja asioinnin saavutettavuudessa.
Mitä voimme tehdä?
YK:n vammaissopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vammaisneuvostojen kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä kunnissa.
Esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi hyvä keino on esteettömyysasiantuntijoiden tehokkaampi hyödyntäminen palvelujen suunnittelu- ja kehittämistyössä ja vammaisten henkilöiden mukaan ottaminen kokemusasiantuntijoiksi palveluiden ja muiden toimintojen suunnitteluun, toteutukseen, tutkimukseen ja arviointiin. Myös hankinnoista vastaavien hankintaosaamista esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulisi lisätä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomi on pitkälti vielä esteellinen ja rakennettu vammattomille ihmisille. Jos vammaiset henkilöt olisivat tiiviimmin suunnittelemassa fyysistä ympäristöä ja palveluita, meillä kaikilla olisi helpompi toimia, sillä esteetön yhteiskunta on kaikille hyvä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän pj.
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 25.2.2020.
