Varautuminen vanhuuteen kannattaa
Vanhusten viikkoa on vietetty 1950-luvun alkupuolelta saakka lokakuun alussa. Tämän vuoden teemana on ’Varaudu vanhuuteen’.
Varautumisesta vanhuuteen voi tarkastella monestakin näkökulmasta. Varautuminen on esimerkiksi asumisen esteettömyydestä huolehtimista. Onko koti sellainen, että siellä voi tulevaisuudessa liikkua apuvälineiden kanssa ja onko ulos lähteminen ja itselle tärkeiden asioiden harrastaminen mahdollista myös myöhemmällä iällä? On syytää muistaa, ettei esteettömän ympäristön tai asumisen rakentaminen maksa yhtään enempää, jos se otetaan suunnittelun alusta alkaen huomioon. Toisaalta myöhemmin kodin muutostöiden tekeminen voi tulla sekä yksilölle että yhteiskunnalle kalliiksi.
Myös aivoterveydestä huolehtiminen on varautumista vanhuuteen
Aivot ovat tehokkaimmillaan kaksikymppisenä, ja alkavat siitä pikkuhiljaa hidastua. Ihminen on oppimiskykyinen iäkkäänäkin, eikä muisti ”lopu kesken”, ellei ihminen sairastu etenevään muistisairauteen. Normaaliin vanhenemiseen ei kuulu arkipäivän elämää haittaavat muistiongelmat.
Muistissa tapahtuu kuitenkin muutoksia läpi elämän, mutta esimerkiksi opiskelu, aivojen käyttö ja elämänkokemus kompensoivat tehokkaasti iän mukanaan tuomia muutoksia. Unohtaminen on normaalia kaiken ikäisillä, eikä siitä kannata huolestua, ellei se ala häiritä arkea tai työntekoa. Esimerkiksi nimimuistin huonontuminen alkaa usein jo keski-iällä! Jos kuitenkin unohtelu selvästi lisääntyy, kyse voi olla jostain ohimenevästä tai hoidettavasta syystä ja toki joskus myös varsinaisesta muistisairaudesta. Kannattaa mennä tutkimuksiin esimerkiksi, jos olet itse tai läheisesi ovat huolissaan muististasi tai jos muistioire haittaa töitä, arkiaskareita tai taloudellisten asioiden hoitamista.
Osa muistiongelmista voidaan parantaa. Esimerkiksi B12 – vitamiinin puute, kilpirauhasen vajaatoiminta tai hoitamaton masennus voivat aiheuttaa muistin heikkenemistä. Toisaalta, mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sen paremmin esimerkiksi lääkehoito tehoaa.
Aivoterveyden ylläpitäminen ja edistäminen ei ole vaikeaa. Se onnistuu helposti osana normaalia arkea. Aivoterveyden edistämisessä oikea ravitsemus, säännöllinen liikunta, riittävä uni, aivojen käyttö (muun muassa uusien asioiden opiskelu) ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä asioita. Aivoterveyden ylläpitämisellä voidaan vähentää riskiä sairastua aivosairauksiin, mutta aivoterveellinen elämän tapa on myös tehokas hoito- ja kuntoutuskeino muistisairauksissa eli aivoterveellinen elämäntapa voi myös hidastuttaa sairauden etenemistä.
Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus hyviä varautumiskeinoja
Aivoterveydestä huolehtiminen pienentää riskiä sairastua muistisairauteen, mutta siitä huolimatta osa meistä sairastuu ja siihenkin elämäntilanteeseen on hyvä varautua esimerkiksi tekemällä hoitotahto ja/tai edunvalvontavaltuutus.
Hoitotahdolla kerrotaan omaa hoitoa ja hoivaa koskeva tahto ennakkoon siltä varalta, ettei sitä myöhemmin sairauden tai muun syyn vuoksi pysty itse ilmaisemaan. Hoitotahdossa voi terveydenhuollon henkilökuntaa sitovasti kieltää tietynlaisen hoidon antamisen. Lisäksi hoitotahdossa voi kertoa sosiaali- ja terveydenhuoltoaan koskevia toiveita sekä tiedon siitä, kenelle saa luovuttaa hoitoaan koskevia tietoja ja kuka saa tehdä päätöksiä hoidosta hoitotahdon tekijän puolesta.
On tärkeää, että hoitotahto on hoitohenkilökunnan tiedossa ja että hoitotahtoasiakirja löytyy helposti silloin kun sitä tarvitaan. Tämän voi varmistaa kantamalla mukana hoitotahtokorttia. Hoitotahtokortti on lompakkoon mahtuva kortti, joka muistuttaa hoitotahdon olemassaolosta tilanteessa, jossa ei itse pysty asiasta kertomaan.
Pätevän hoitotahdon tekeminen edellyttää, että tekijä ymmärtää riittävällä tavalla hoitotahdon merkityksen ja sisällön. Hoitotahdon voi hyvin tehdä jo hyvissä ajoin terveenä ollessa ja sen kirjaaminen on usein mahdollista vielä muistisairauden alkuvaiheessa. Hoitotahto kannattaa laatia aina kirjallisena, vaikka myös suullisesti ilmaistu on pätevä. Kirjallinen lomake on helpompi todentaa ja virhetulkintojen riski on pienempi. Hoitotahdon liitteeksi voi tarvittaessa pyytää mahdollisimman tuoreen lääkärin lausunnon tekijän toimintakyvystä sekä kelpoisuudesta kyseisen asiakirjan tekemiseen.
Hoitotahdosta on hyvä kertoa läheisille, omalle muistihoitajalle ja hoitavalle lääkärille. Kirjallinen hoitotahto on hyvä liittää potilasasiakirjoihin sekä sähköiseen potilastietokantaan (Omakanta). Suullisesti ilmaistusta hoitotahdosta tulee tehdä merkintä potilasasiakirjoihin.
Edunvalvontavaltuutus on myös hyvä keino varautua tulevaisuuteen. Se on valtakirja, jolla jokainen voi valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Valtakirjassa määritellään asiat, jotka valtuutus kattaa.
Pätevän valtakirjan tekeminen edellyttää, että tekijä ymmärtää riittävällä tavalla sen merkityksen ja sisällön. Tämä voi olla mahdollista vielä muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Edunvalvontavaltuutusta säilytetään niin kauan, kunnes tarve sen vahvistamiselle ilmenee.
Tehty edunvalvontavaltuutus on suositeltavaa antaa valtuutetulle säilytettäväksi. Jos valtakirjan laatija tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, valtuutettu pyytää maistraattia vahvistamaan valtakirjan. Valtuutus tulee voimaan, kun maistraatti sen vahvistaa. Lisäksi tarvitaan lääkärinlausunto valtuuttajan kyvyttömyydestä huolehtia asioistaan. Maistraatti valvoo tarvittaessa valtuutetun toimintaa.
Edunvalvontavaltuutuksen laadinnalle on asetettu selkeät muotovaatimukset, joten se on suositeltavaa tehdä asiantuntijan, kuten juristin tai julkisen oikeusavustajan tuella. Ennen edunvalvontavaltuutuksen kirjaamista kannattaa huolella tutustua aiheeseen ja pohtia rauhassa omia toiveitaan.
Miksi hoitotahto tai edunvalvontavaltuutus kannattaa laatia?
Olen itse joutunut nyt läheisenä seuraamaan tilannetta, jossa hoitotahtoa eikä edunvalvontavaltuutusta ole, ja siitä johtuen ihminen joutuu elämään täysin arvojensa vastaisesti. Moni läheinen ihminen tietää, mikä olisi tämän henkilölle oman näköinen elämä, mutta se ei lähiomaisen vastustuksen takia toteudu. Tällaisessa tilanteessa yksi vaihtoehto on tehdä huoli-ilmoitus, johon ammattilaisten on pakko reagoida ja käydä tarkistamassa tilanne. Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä tai voi kertoa, ettei nimeä saa julkaista. Tätä tahtoa on viranomaisten aina kunnioitettava.
Wikipedian mukaan ennakointi tarkoittaa tulevaisuuden luotausta (tulevaisuuden ”näkemistä”) ja tulevaisuuden suunnittelua (tulevaisuuden ”tekemistä”). Varautumisen ja ennakoinnin avulla voimme varmistaa itselle tärkeiden asioiden toteutumisen tulevaisuudessa, mutta toisaalta voimme helpottaa myös läheistemme tilannetta kertomalla heille, mikä meille itsellemme on tärkeää.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Kaikista näistä varautumisen keinoista voit lukea esimerkiksi Muistiliiton sivuilta: www.muistiliitto.fi.
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 7.10.2019.
