Voihan sote!
(Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 16.2.2017)
Tämän kevään isoja asioita eduskunnassa on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus eli sote! Mitä pidemmälle valmistelu etenee, sen enemmän epäilijöitä on ja sen suuremmaksi huoli uudistuksesta kasvaa. Erityisesti pakkoyhtiöittämiselle ja sitä kautta palvelujen pakkokilpailuttamiselle ei löydy asiantuntijoidenkaan piiristä kovin paljon kannatusta.
Erityisen huolestuttavaa on se, että hallitus ei enää lainkaan puhu uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista, palvelujen integraatiosta, eheistä hoitoketjuista, tasa-arvosta tai byrokratian purkamisesta. Hallitukselle – erityisesti kokoomukselle – näyttää olevan tärkeintä se, että yksityiset palveluntuottajat saadaan samalle viivalle julkisten palvelujen tuottajien kanssa. Suuret monikansalliset terveysbisnesyritykset hyötyvät hallituksen mallista eniten, sillä niillä on tarjouskilpailussa ensimmäisillä kierroksilla varaa tarjota palveluja vaikka ”ale-hintaan”. Sitten kun markkinat on vallattu, hinnat nousevat!
On varsin ymmärrettävää, ettei hallitus halua puhua alkuperäisistä tavoitteista, sillä ne eivät tule tällä mallilla toteutumaan. Palvelut pirstoutuvat ja byrokratia ja hallinto lisääntyvät. Integraatio ja eheät hoitoketjut eivät toteudu, kun tulee useita eri palvelujen tuottajia ja monia toimijoita. Kuka koordinoi palvelut yhteen? Vakavana huolena on se, että palveluja tarvitsevat ihmiset tippuvat eri hoitojen väliin. Esimerkiksi yksityisillä terveysasemilla ei välttämättä jatkossa ole riittävää sosiaalityön asiantuntemusta ja jos tarvetta niistä on, asiakas ohjataan julkiselle puolelle. Miten toimijoiden välisiä sopimuksia tehdään ja valvotaan sitä, että ihminen itse tietää kokonaisuuden? Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinta asiakkaalle on eri asia kuin muun palvelun tai tuotteen valitseminen. Monelle palveluja tarvitsevalle valinta on vaikea ja jopa mahdoton. Vaikeiden tilanteiden hoitaminen jää ilmeisesti hallituksen esityksenkin mukaan maakunnalle eli yksityiset palveluntuottajat kuorivat ”kerman päältä”.
Jo nyt kansalaiset voivat valita terveysaseman ja erikoishoidossa lääkäri asiakkaan kanssa yhdessä miettii, missä sairaalassa esimerkiksi joku toimenpide on järkevää tehdä. Tämän kaltainen valinnanvapaus on kannatettavaa ja sitä on syytä edistää. Suomalaiset luottavat julkisiin palveluihin. Jos yksityisten palvelujen käyttämistä halutaan kokeilla ja testata, niin asiantuntijoiden mukaan palvelusetelimalli olisi siihen ollut paljon järkevämpi tapa.
Hallituksen malli on monimutkainen ja sekava. Monet asiantuntijat epäilevät myös kustannusten kasvavan. Ruotsissa on käynyt juuri näin! Kukaan ei tiedä, mihin tämä uudistus johtaa. Hallitus on rakentamassa suurta sote-laboratoriota, jossa kokeillaan jotain sellaista mallia, jota suurin osa asiantuntijoista vastustaa. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä ollaan tekemässä. Hallituksen suosima kokeilukulttuuri ei sovellu tämän kaltaisiin isoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Varmasti kaikki ovat sitä mieltä, että sote-uudistus on toteutettava. SDP kuitenkin vastustaa pakkoyhtiöittämistä. Me lähdemme siitä, että julkisen sektorin tulee olla päävastuussa sosiaali- ja terveyspalveluista ja tehdä yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Toteutuessaan pakkoyhtiöittäminen myös tarkoittaisi sitä, että kovalla vaivalla rakennettu Pohjois-Karjalan Siun Sote jouduttaisiin pilkkomaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen
