Avauspuhe Joensuun ja Outokummun kuntakokeilun loppuseminaarissa 20.11
Eteen ja ylöspäin seminaari 20.11.2015
Joensuun ja Outokummun kaupunkien työllisyyden kuntakokeilu
Hyvät seminaarivieraat
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä, lauloi Veikko Lavi jo vuosia sitten. Tämä laulu sopii mielestäni myös kuntakokeilujen motoksi, sillä yksi tärkeimmistä asioista pitkäaikaistyöttömien auttamisessa on työntekijöiden ja auttajien ihmiskäsitys. Nähdäänkö työttömyys ja huono elämäntilanne ihmisen omana syynä; laiskuutena, saamattomuutena tai itsekurin puutteena. Vai ymmärtääkö auttaja, ettei kukaan tietoisesti ole päättänyt ryhtyä pitkäaikaistyöttömäksi. Joskus ihminen joutuu huonojen asioiden kierteeseen tahtomattaan ja pitkittyessään tilanne voi johtaa työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymiseen. Tai voidaan oikeastaan kysyä, onko se syrjäytymistä vai poiskäännyttämistä? Suuri osa ihmisistä ongelmien kohdatessa hakee apua, mutta jos ihminen aina ohjataan toiseen paikkaan, luukulta toiselle, eikä kukaan kunnolla paneudu asioihin, jossain vaiheessa lähes jokaiselle tulee halu luovuttaa. Apua tarvitseva ihminen aistii myös toisten asenteen, vaikka asiasta ei ääneen puhuttaisikaan. Monet apua tarvitsevista ihmisistä pystyvät itse tarkkaan kertomaan sen päivän, kun heitä ryhdyttiin pitämään toivottomina tapauksina. Kukaan ei sanonut mitään, mutta työntekijöiden sanaton viestintä ja tunnelma muuttuivat. Tästä hetkestä alkaen on suuri riski, että toivottomuus siirtyy myös avun tarvitsijaan ja hän alkaa pitää itseään toivottomana tapauksena.
Monelle pitkäaikaistyöttömälle on käynyt niin. Jos pitkäaikaistyöttömyys pitkittyy, se on huono asia sekä ihmiselle itselleen, hänen läheisilleen ja myös yhteiskunnalle. Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen. Terveydelliset – sekä fyysiset että psyykkiset – ongelmat lisääntyvät ja sosiaaliset suhteet kärsivät. Yhteiskunnan kannalta verotulot ja työpanos jää saamatta ja usein yhteiskunnan tuen ja palvelujen tarve kasvaa. Myös työkyky ja työelämätaidot heikkenevät nopeasti. Kaikki siis häviävät ja siksi kaikkein tärkeintä on estää pitkäaikaistyöttömyyden syntyminen. Valitettavasti yhteiskunnan ja työelämän raju ja nopea murros ovat aiheuttaneet paljon rakennetyöttömyyttä johon ei ole oikea-aikaisesti eikä oikeilla menetelmillä osattu reagoida. Tämä on johtanut pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun ja pitkittymiseen. Tähän haasteeseen vastaamiseksi Lauri Ihalainen työministerinä ollessaan käynnisti kuntakokeilun viime hallituskaudella. Tavoitteena oli antaa kunnille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millä tavoin pitkään työttömänä olleiden palvelut järjestetään.
Kuntakokeilussa on tavoitteena ollut löytää ja auttaa pitkäaikaistyöttömiä kokonaisvaltaisesti, niin että olisi mahdollista löytää uudenlainen elämänsuunta. Viime vaalikaudella saatiin aikaan myös ns. TYP lainsäädäntö eli TE-toimistojen, Kelan ja kuntien yhteinen työvoiman palvelukeskusten malli, jossa jokainen asiakas saa kokonaisvaltaista kohtaamista ja auttamista moniammatilliselta tiimiltä. Aina ei ole mahdollista työllistyä vapaille työmarkkinoille, mutta silloin tavoitteena voi olla esimerkiksi työllistyminen välityömarkkinoille tai kenties tie omaan elämänhallintaan tai osalliseksi tuleminen yhteiskunnan toiminnoista jollain mielekkäällä tavalla. Lähes jokainen meistä haluaa kokea itsensä tavalla tai toisella hyödylliseksi ja hyödyllisyyden kokemuksen kautta on mahdollista nähdä elämässä uusia mahdollisuuksia. Tällä hetkellä meillä on myös lähellä eläkeikää olevia pitkäaikaistyöttömiä, jotka olisi järkevää päästää säällisesti eläkkeelle. Se olisi heidän itsensä kannalta hyvä ja kunniallinen vaihtoehto, mutta samalla se vapauttaisi kuntien ja työvoimahallinnon resursseja auttamaan ja ohjaamaan niitä, joilla on mahdollisuuksia siirtyä työelämään.
Hyvät kuulijat
Suomessa tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa ja uusia ideoita. Kansanedustaja Rinteen ehdotus työllistämissetelistä olisi vakavasti harkittava idea. Siinä työttömyyskorvaus ohjattaisiin työnantajalle hänen palkatessaan pitkäaikaistyöttömän. Pitkäaikaistyöttömien kohdalla olisi syytä pohtia myös sitä, voisivatko työnantajat tarjota kevyemmillä ehdoilla määräaikaisia työsuhteita ja voisiko koeaikoja pidentää. Työnantajat tarvitsevat myös henkilökohtaista ohjausta, jotta he pystyvät näkemään pitkäaikaistyöttömien työllistämismahdollisuuksia työpaikallaan. Monet kuntakokeiluissa työskennelleet työntekijät ovat kertoneet, että työpaikkoja on pitänyt etsiä työnantajien ovelle kolkuttamalla ja face-to-face kohtaamisilla. Pitkään työttömänä olleen työllistyminen normaaleille työmarkkinoille on usein vaativa prosessi sekä ihmiselle itselleen että myös rinnalla kulkevalle työntekijälle. Kuntakokeilusta on kuitenkin saatu myös paljon onnistumisen kokemuksia. Kunnan, TE-toimistojen ja Kelan yhdessä tekemisellä on mahdollista saada joskus jopa ihmeitä aikaan. Tärkeintä on uskoa asiaan ja ihmiseen. Pitkäaikaistyöttömän kohtaamisessa on osattava puhua mieluummin olemassa olevasta työkyvystä eikä vain sen puutteesta.
Luulen, että yksi syy – ei toki missään tapauksessa ainoa – kuntakokeilujen erilaisiin tuloksiin eri kunnissa on työntekijöiden asennoituminen. Jos asenne on se, ettei tästä mitään tule, niin ei siitä voi tullakaan. Jos asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutuksessa työntekijä asettuu asiakaan yläpuolelle asiantuntijan rooliin kertomaan toiselle, mitä tämän pitäisi elämälleen tehdä, se ei ole tasa-arvoista kohtaamista, eikä asiakas tule todennäköisesti autetuksi. Jos asiakas ei tunne omikseen suunnitelmia ja sopimuksia joita asiakastilanteessa hänelle laaditaan, ei niistä ole hyötyä jos tavoitellaan esimerkiksi elämänmuutoksen aikaansaamista. Perinteisesti pitkäaikaistyöttömien auttaminen on ollut juuri tällaista.
Auttaminen onnistuu vain, jos ammattihenkilö haluaa kuunnella ja kuulla asiakasta persoonana, ei numerona, tapauksena tai ongelmana. Työntekijällä on oltava halua kuunnella asiakkaan omia tarinoita ja rakentaa niistä asiakkaan kanssa yhdessä uudenlaisia näkökulmia. Asiakkaan tulee saada kokea olevansa arvostettu ihmisenä. Pitkäaikaistyöttömyys ja siitä johtuvat ongelmat vievät usein ihmiseltä ihmisarvon.
Aina tavallisille työmarkkinoille palaaminen ei onnistu ja siksi tarvitaan myös välityömarkkinoita. Välityömarkkinoiden idea on tarjota työskentelymahdollisuuksia ihmisille, joiden syystä tai toisesta on vaikea päästä avoimille työmarkkinoille.
Pitkäaikaistyöttömistä arvellaan noin 35 prosentin voivan työllistyä avoimille työmarkkinoille, noin 55 prosenttia pärjäisi välityömarkkinoilla ja noin 10 prosenttia ei pysty toimimaan välityömarkkinoillakaan. Myös välityömarkkinoiden kautta on mahdollista päästä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä vaikeuttavia syitä ovat muun muassa vajaakuntoisuus, päihde- ja mielenterveysongelmat ja joskus myös motivaation puute. Välityömarkkinoista puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan käsitteet aktiivinen sosiaalipolitiikka ja aktiivinen työvoimapolitiikka. Aktiivinen sosiaalipolitiikka tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan avulla ja sosiaalihuoltolain mukaisella työtoiminnalla pyritään pitämään yllä ihmisen toimintakykyä ja parantamaan elämänhallintaa.
Aktiivinen työvoimapolitiikka tarkoittaa sitä, että työttömälle ihmiselle tarjotaan hänen osaamistaan ja työmarkkina-asemaansa parantavia toimia sekä pyritään edistämään pääsyä avoimille työmarkkinoille.
Valitettavasti käsitteet menevät käytännössä joskus sekaisin ja esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa on ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu.
Yhdistysten mahdollisuus työllistää on työllisyysmäärärahojen vähentymisen myötä heikentynyt jatkuvasti. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov on tehnyt selvityksen välityömarkkinoista ja hän esittää selvityksessään neljä ideaa siihen, miten purkaa yhdistysten työllistämisen esteitä ja luoda pysyvää työtä yhdistyksiin. Ensinnäkin yhdistysten mahdollisuutta hankkia omarahoitusta pitäisi helpottaa. Toiseksi julkisia hankintoja voisi lisätä välityömarkkinoilta. Kolmanneksi tukipäätöksiä pitäisi nopeuttaa ja neljänneksi tulisi säätää pysyvä palkkatuki.
Hyvät ystävät
Työstä ei ole puutetta. Tekemätöntä työtä on paljon. Kunnissa kannattaa lähteä tosimielellä pohtimaan, mitä sellaista työtä on tekemättä, johon pitkäaikaistyöttömiä voisi työllistää. Tämä on myös kunnan talouden kannalta järkevää, sillä näin saadaan vähennettyä Kelalle palautettavan työmarkkinatuen määrää. Toivon kuitenkin, että kunnat työllistäisivät mielekkäisiin töihin ja että kaikkea työtä arvostettaisiin ja sitä pidettäisiin tärkeänä joka tasolla työtovereista päättäjiin. Kenellekään ei saisi tulla sellaista oloa, että työ on hyödytöntä tempputyöllistämistä.
Hyvät ystävät
Eri puolilla Suomea on saatu erilaisia kokemuksia kuntakokeiluista ja kokeilutkin ovat olleet erilaisia. Nyt olisi tärkeää, että hyvät käytännöt eivät pääsisi lopahtamaan, sillä niiden uudelleen käynnistäminen olisi taas hyvin vaikeaa. Tämäkin lama loppuu joskus ja siksi ihmiset on pidettävä työkykyisenä. Toisaalta tarvitsemme myös asennemuutosta. Palkkatyöorientoituneessa yhteiskunnassamme liian usein unohdamme, että ihmisen arvo ei ole kiinni siitä, miten suuri palkka hänellä on tai siinä pystyykö hän täysin elättämään itsensä omalla työllään. Voimme olla merkityksellisiä yhteiskunnalle ja lähimmäisillemme myös muilla tavoilla.
