Varhaiskasvatus on hyvä tulevaisuuden investointi
(Julkaistu lyhennettynä Karjalaisessa 14.11.2015)
Varhaiskasvatus on aina ensisijaisesti lapsen oikeus ja vasta toissijaisesti vanhempien työssä käymisen mahdollistaja. Varhaiskasvatus on todettu monissa tutkimuksissa tuloksellisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi lasten hyvinvoinnin ja kehityksen varmistamisessa. Yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuottaa tulevaisuudessa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin.
Hallitus on ryhtynyt murentamaan varhaiskasvatuksemme korkeaa laatua päättämällä rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvattamalla ryhmäkokoja.
Ryhmäkokojen suurentaminen lisää eriarvoistumiskehitystä. Suuret ryhmät vaikeuttavat lasten yksilöllistä kohtaamista ja lasten kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Monet lapset pärjäävät isoissakin ryhmissä, mutta meillä on paljon lapsia, joille suuret ryhmäkoot aiheuttavat paljon ongelmia.
Suurissa ryhmissä erilaiset oppijat, joita arvellaan olevan noin 25 prosenttia kaikista lapsista, jäävät vaille heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Pienet ryhmäkoot ovat kaikkein paras tukimuoto erilaisille oppijoille ja lapsille, joilla on psykososiaalisia tai neuropsykiatrisia häiriöitä. Voi olla, että lapsi joka pienemmässä ryhmässä pärjää hyvin, joutuu isossa ryhmässä kohtuuttomiin tilanteisiin.
Tällä hetkellä yli kolme vuotiaiden ryhmässä saa olla 21 lasta ja jatkossa lapsia voi olla 24. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen myötä ryhmiin tulee myös osa-aikaisia ja osaviikkoisia lapsia ja tämä tarkoittaa sitä, että ryhmässä olevien lasten määrä voi olla jopa tätä suurempi – pahimmillaan jopa 39 lasta. Erityistukea tarvitsevien lasten huomioiminen näin suurissa ryhmissä tulee melko mahdottomaksi.
Lisäksi osapäiväisten lasten lisääntymisen myötä päivähoidon järkevä organisoiminen vaikeutuu ja lapsiryhmät muuttuvat koko ajan. Tällöin on vaikea saada jatkuvuutta ryhmätoimintaan ja lasten sosiaaliset suhteet kärsivät. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että aamulla katsotaan mihin ryhmään lapsi tänään mahtuu.
Päivähoito-oikeuden rajaaminen jättää kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle, sillä monelle perheelle on psyykkisesti kohtuutonta selittää, että tarvitsisi kokopäiväistä hoitoa tietystä syystä. Toisaalta ministeri Grahn-Laasonenkin on korostanut sitä, että vanhempia ei saa ryhtyä asiassa tenttaamaan. Jos perhe tuo lapsen kokopäivähoitoon niin silloin perhe tarvitsee sitä. Miksi sitten tällaista byrokratiaa lisäävää turhaa säädöstä ollaan luomassa?
Onneksi monessa kunnassa kuntapäättäjät ovat ymmärtäneet, miten vakavasta asiasta on kysymys, eivätkä ole suostuneet subjektiivisen päivähoidon rajoittamiseen eikä ryhmäkokojen suurentamiseen. Tällaisia päätöksiä on tehty muun muassa Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Turussa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
