Ja niin sote saapui taas eduskuntaan…
Viime viikolla käytiin eduskunnassa sote-uudistuksen lähetekeskustelu. Itse korostin puheenvuorossani hoitotyön ja hoitotyöntekijöiden tilannetta. Vaikka kysymyksessä on hallinnollisen uudistus, on tätä asiaa käsiteltävä myös tässä yhteydessä, sillä hallinnollisten rakenteiden on luotava puitteet palvelujen kehittämiselle ja henkilöstön osaamiselle.
Hoitotyö on monella tavalla kriisiytynyt eikä se johdu pelkästään koronasta. Hoitotyön kehittäminen vaatii myös valtakunnallista ohjausta eikä sitä voi jättää pelkästään alueille, Tällä hetkellä tilanne on se, että monin paikoin pätevistä sairaanhoitajista on suurempi pula kuin lääkäreistä. Tähän on monia syitä, mutta seuraavat kolme asiaa vaativat myös valtakunnallisia ratkaisuja, joista on tärkeä puhua sote-uudistuksen yhteydessä.
Ensinnäkin sairaanhoitajien kliininen urakehitys on melkein mahdotonta tällä hetkellä, koska sairaanhoitajien erikoistumisopintojen järjestäminen on jätetty ammattikorkeakoulujen ja alueiden varaan. Onneksi ministeriössä on nyt työryhmä, joka valmistelee valtakunnallisia erikoistumisopintoja.
Meiltä puuttuu tällä hetkellä suuria määrä esimerkiksi reumahoitajia, muistihoitajia, kehitysvammatyön erityisosaajia yms. itsenäistä työtä tekeviä sairaanhoitajia, koska heille ei ole yhtenäisiä koulutusohjelmaa eikä heitä kouluteta missään. Sairaanhoitajan perustutkinto ei anna valmiuksia tämänkaltaiseen työhön, eikä tätä voi perehdytyksellä tai organisaation sisäisenä koulutuksena hoitaa.
Toinen asia on hoitotyön johtamisen varmistaminen uusissa rakenteissa. Sote-uudistuksen jalkauttamisessa tulee varmistaa, että jokaisessa terveydenhuolto-organisaatiossa on hoitotyöstä vastaava järjestelmä ja hoitotyön esimiehiä ja johtajia on organisaation joka tasolla. Hoitotyön johtamisrakenne tulee määritellä ja saattaa kansalliseksi malliksi. Hoitotyön johtajien puuttuminen organisaation eri tasoilta on yksi syy hoitajien väsymiseen.
Jos hoitotyönjohtajia ei ole riittävästi ei ole myöskään näyttöön perustuvaa hoitotyötä, eikä hoitotyöntekijöiden urakehitysmahdollisuuksista vastaa kukaan. Hyvä esimerkki on Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa johtajaylihoitaja tekee työparityötä johtajaylilääkärin kanssa. Sairaanhoitajille on rakennettu urakehitysmalli, jossa kouluttautuneiden ja urallaan edistyneiden sairaanhoitajien osaaminen tunnustettiin. Uralla eteneminen tarkoittaa myös palkan nousua. Vain valtakunnallisella ohjauksella nämä hyvät toimintatavat siirtyvät eri puolille Suomea.
Kolmas huomioitava asia on tutkimusnäyttöön perustuvan hoitotyön varmistaminen. Hoitotyön tutkimussäätiö tekee erinomaista työtä samoin kuin Duodecim käypähoitosuositusten muodossa lääketieteen puolella. En voi olla ihmettelemättä, miten Hoitotyön tutkimussäätiön rahoitus laahaa niin paljon perässä Käypähoitosuositusten rahoitusta, vaikka nämä tahot tekevät yhtä tärkeää työtä. Tämäkin on osa sitä arvostuksen puutetta, joka uuvuttaa hoitajia.
Sote-uudistuksen soisi etenevän vauhdilla, sillä tämä on paras sote-esitys, mitä eduskunnassa on käsitelty. Täydellinen tämä ei ole, mutta nyt on aika saattaa tämä maaliin. Samalla eduskunnassa pitää olla tarkkana, että saadaan esityksessä mahdollisesti olevat virheet ja puutteet korjattua. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että ne asiat, jotka vaativat valtakunnallista ohjausta otettaisiin esille, eikä aina ajateltaisi, että alueilla hoidetaan.
Tällä viikolla eduskunta jää joulutauolle ja työt eduskunnassa alkavat helmikuun alussa, ellei koronatilanne vaadi eduskunnan kokoontumista aiemmin. Itse aloitan työt loppiaisen jälkeisenä viikkona ja silloin palaan myös Savon Sanomien blogia kirjoittamaan.
Oikein rauhaisaa joulun aikaa kaikille. Pidetään itsestä ja toisista huolta!
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 21.12.2020.
