Pitkä kesäloma alkaa???
Eduskunta jää heinäkuun alussa kesätauolle ja jatkaa toimintaansa 8.9. Kesätauon aikana eduskunnassa ei pääsääntöisesti pidetä täysistuntoja eikä valiokuntien kokouksia. Monet kansalaiset ajattelevat, että kansanedustajat lomailevat koko tämän ajan.
Luulen olevani melko ”tavallinen” kansanedustaja ja kerronpa, miten itse vietän tämän reilun kaksi kuukautta. Heinäkuun olen lomalla lukuun ottamatta viikkoa 13. – 17. heinäkuuta, jolloin olen Porissa SuomiAreenalla edustamassa tulevaisuusvaliokuntaa, sivistysvaliokuntaa, tehyläisiä kansanedustajia ja Muistiliittoa. Elokuussa kalenterissani on kuusi vapaapäivää. Elokuu on täynnä erilaisia kokouksia, tapaamisia, vierailuja, esiintymisiä jne. Minulla on siis viiden viikko loma, jonka pidän kahdessa kahden viikon pätkässä ja elokuussa yksittäisinä vapaapäivinä. Tosin näihin viiteen viikkoonkin sisältyy asioiden hoitamista puhelimitse ja sähköpostitse sekä muutaman lehtijutun kirjoittaminen, mutta näitä asioita voin tehdä mökiltä käsin.
Oman kokemukseni perusteella sekä kollegoideni työtä seuratessa minun on hyvin vaikea ymmärtää, mistä johtuu käsitys kansanedustajien pitkistä lomista. Kansanedustajan työ on paljon muutakin kuin täysistunnoissa ja valiokunnissa istumista. Istuntokauden aikana maanantait eivät myöskään ole kansanedustajan vapaapäiviä, vaan ne on tarkoitettu maakunnan asioiden hoitamiseen. Itselläni tyypillinen maanantaipäivä alkaa aamulla kahdeksalta ja päättyy illalla seitsemän tai kahdeksan aikoihin. Kaupunginvaltuustopäivänä päivän pituus on tätäkin pidempi. Kansanedustajien laiskotteluun en ole törmännyt näinä reiluna neljänä vuotena, joina olen tätä työtä tehnyt.
Kesän jälkeen työ alkaa eduskunnassa tiiviinä. Heti syyskuussa aloitamme hallituksen lakiesitysten käsittelyn. Melko pian pääsemme käsittelemään ensi vuoden talousarviotakin. Toivon, että hallitus vielä miettisi joitakin periaatelinjauksiaan ennen talousarvioesityksen tuomista eduskuntaan. Jos hallitusohjelman säästöt toteutetaan esitetyn mukaisesti, esimerkiksi vuokralla asuvien pienituloisten eläkeläisten asumistuki voi vähentyä 545 euroa vuodessa. Kun tähän lisätään vielä indeksileikkaukset, sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen korotukset, lääkekorvausten pienentäminen, se tarkoittaa monelle eläkeläiselle syvenevää ahdinkoa. Meillä on jo nyt ikäihmisiä, jotka joutuvat miettimään, ostavatko kaupasta ruokaa vai apteekista lääkkeitä. Näiden ihmisten määrä tulee kasvamaan ja hätä syvenemään. Toivon sydämestäni, että hallitus voisi vielä perääntyä näissä päätöksissä. Jokaisella ikäihmisellä tulisi olla oikeus säälliseen elämään.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
