Mistä näitä juttuja oikein tulee?
Vaalien jälkeinen pettymys on ymmärrettävä. Vaikeaa on kuitenkin ymmärtää, miksi haluamme itse viestiä, että puolueessamme olisi jotain vakavia sisäisiä ristiriitoja. Vai onko tämä ainoastaan median tyhjästä luoma mielikuva? Eri mieltä asioista oleminen ei ole vakava ristiriita. Jokaisessa toimivassa ryhmässä on erilaisia näkökulmia. Jos erilaisista näkemyksistä ei uskalleta puhua, pitäisi siitä olla erityisen huolissaan.
Mediaa seuratessa toiminnastamme välittyy kuva, että puolueemme sisällä on jatkuvaa riitelyä ja valtataistelua. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole – ainakaan en tunnista sitä puoluehallituksestamme ja eduskuntaryhmästämme. Viime viikolla keskustelu eduskuntaryhmän uuden pääsihteerin valinnasta huipentui tasa-arvokeskusteluksi. Median mukaan ryhmän sisällä käytiin valtataistelu siitä, valitaanko tehtävään nainen vai mies. Tosiasiassa ryhmälle valittiin paras mahdollinen pääsihteeri.
Olen eduskuntaryhmän työvaliokunnan jäsen, missä tehtävässä valmistelin päätösehdotusta ryhmälle. Rekrytointiprosessia ei olisi voitu paremmin hoitaa. Ensin laadittiin arviointikriteerit, joissa kuvattiin selkeästi, millaista henkilöä ja osaajaa olemme hakemassa. Haastatteluihin valitut haastateltiin näiden kriteerien pohjalta. Haastatteluista ja kirjallisista hakemuksista tehtiin yhteenvetotaulukko, jonka perusteella valinta tehtiin. Voin todeta, että laadituilla kriteereillä tehtävään valittiin paras hakija. Saman totesi eduskuntaryhmäkin, joka oli päätöksessään täysin yksimielinen.
On toki valitettavaa, että ryhmän ylimmässä johdossa on tällä hetkellä paljon miehiä. Sukupuoli ei voi olla pelkästään kriteerinä pääsihteerin valinnassa. Erityisen surullinen olen siitä, että puolueen aktiivitoimijatkin ovat kritisoineet päätöstä ottamatta selvää päätöksentekoprosessista. Vaikka media monesti toimii tarkoituksenhakuisesti ja haluaa tuoda esille väärää kuvaa sisäisesti riitaisesta puolueesta, voimme myös katsoa toimintaamme peilistä.
Vaalien jälkeen olemme joka tasolla korostaneet toimintakulttuurin muutosta. Kulttuurin muutos edellyttää peiliin katsomista. Miten minä puhun ja toimin edistääkseni puolueeni menestymistä. Oikealla tavalla annettu kritiikki on aina myönteistä ja asioita eteenpäin vievää. Kannattaako silti kaikkea omaa puoluetta koskevaa kritiikkiä kertoa ensimmäisenä somessa ja medialle? Riitelevä porukka ei houkuttele uusia toimijoita. Olen aivan varma, että kaikissa puolueissa on erilaisia mielipiteitä. Muut puolueet eivät vain käy tätä keskustelua julkisesti. Tässä on meillä oppimisen paikka.
Merja Mäkisalo-Ropponen
SDP:n puoluehallituksen jäsen
