Miten tässä nyt näin kävi?
Olen henkilökohtaisesti pettynyt siihen, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus edennyt tällä hallituskaudella. Asian siirtyminen seuraavan eduskunnan päätettäväksi tarkoittaa sitä, että monien välttämättömien muutosten toteuttaminen siirtyy epämääräiseen tulevaisuuteen. Vaikka lain valmistelu aloitettaisiin välittömästi vaalien jälkeen perustuslakivaliokunnan edellyttämät eri mallien vertailut ja arvioinnit sekä asiantuntijakuulemiset tarkoittavat sitä, että laki saadaan valmiiksi aikaisintaan 2 – 3 vuoden kuluttua. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksia on yritetty tehdä jo lähes kymmenen vuotta, eikä vaalien jälkeen ole todennäköisesti yhtään helpompaa löytää ratkaisua olemassa oleviin ongelmiin.
Kaikki myöntävät muutoksen tarpeellisuuden. Eri tahoilla on kuitenkin hyvin erilaisia painotuksia siinä, mitä muutoksessa tulee erityisesti korostaa; sosiaali- ja terveyspolitiikkaa taloutta vai kunnallista demokratiaa. Eri asioiden painotukset johtavat erilaisiin ratkaisuihin. Sellaista mallia, joka tyydyttäisi kaikkia päättäjiä, kuntia ja toimijatahoja ei ole olemassakaan. Aina joku kokee kärsivänsä. Siitä huolimatta huonoin vaihtoehto on, ettei päätetä mitään.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta halusi viimeiseen asti saada lakiesityksen hyväksytyksi. Suurin osa valiokunnan jäsenistä ymmärsi, että sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta muutoksilla on kiire. Terveyserot kasvavat koko ajan ja kaikki eivät pääse hoitoon riittävän ajoissa. Perustuslain takaamat kansalaisten perusoikeudet saada sosiaali- ja terveyspalveluja eivät toteudu.
Suurin osa sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijoista piti esillä ollutta mallia hyvänä. Perustuslakivaliokunta korosti kuitenkin enemmän kunnallista itsehallintoa ja katsoi, ettei lakiesitys täytä perustuslain vaatimuksia. Lisäksi valiokunta kritisoi liian nopeaa valmistelua ja sitä, ettei kuntia ehditty kuulla riittävästi viimeisessä vaiheessa. Lisäksi perustuslakivaliokunta totesi, ettei sosiaali- ja terveysvaliokunnan muokkaama lakiesitys enää ollut hallituksen esitys, koska siihen oli tehty niin paljon muutoksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki lakiesitykseen vain perustuslakivaliokunnan edellisessä lausunnossa vaatimat muutokset ja toisaalta kuntia oli kuultu lukuisia kertoja prosessin eri vaiheissa.
Rahoitusmalliratkaisu oli jo aiemminkin päätetty siirtää seuraavalle hallituskaudelle, kun monikanavarahoituksen purkamisesta päätetään. Perustuslakivaliokunnan esille tuomat rahoitukseen liittyvät ongelmat olisi voitu korjata samassa yhteydessä. Rahoitusratkaisun löytyminen ei tule olemaan helppoa, sillä puolueilla on hyvin erilaisia näkökulmia asiasta. Puolueet ovat myös hyvin eri mieltä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousua saadaan hillittyä.
Olen huolissani tilanteesta. Toivon, että Pohjois-Karjalassa jatketaan Siun Sote -mallin eteenpäin viemistä. Nyt jokaisessa Pohjois-Karjalan kunnassa on ajateltava sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuutta kokonaisuutena ja pitkällä tähtäimellä. Vain sillä tavoin pystymme järjestämään tulevaisuudessakin riittävät ja laadukkaat palvelut maakuntamme asukkaille.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
