Terveyden eriarvoistuminen on pysäytettävä!
Väestön terveydentila on kokonaisuudessaan kohentunut 2000-luvulla, mutta sosiaaliryhmien, siviilisäätyjen ja sukupuolten väliset terveyserot ovat pysyneet suurina ja jopa suurentuneet. Miehillä ylimmän ja alimman tuloviidenneksen ero elinajanodotteessa on 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Terveyserojen taustalta löytyy useita selittäjiä, kuten esimerkiksi köyhyys, päihteiden ongelmakäyttö, mielenterveysongelmat ja varhaiset työkyvyttömyyseläkkeet. Usein näitä ongelmia kasaantuu samoille henkilölle.
Jatkuva köyhyys on erityisen suuri riski hyvinvoinnille ja terveydelle. Toisin päin voidaan todeta, että mitä parempi elintaso, sitä parempi terveys. Köyhyysriski on erityisen suuri pitkäaikaistyöttömillä, pienituloisilla kansaneläkeläisillä (erityisesti yksinasuvilla naisilla) sekä yksinhuoltajilla.
Köyhyyden lisäksi terveyden eriarvoistumista on lisännyt perusterveydenhuollon toimimattomuus. Terveyskeskuksiin ei pääse eikä köyhällä ole varaa käyttää yksityisiä palveluita. Myös ennaltaehkäiseviä, terveyttä edistäviä ja kuntouttavia toimintoja on monessa kunnassa laiminlyöty, koska ne eivät ole lakisääteisiä palveluja.
Terveyden eriarvoistuminen alkaa jo lapsuudessa. Sosioekonomiset erot näkyvät jo lasten ja nuorten kohdalla ylipainona, vähäisenä unen ja liikunnan määränä, masennusoireina ja päihteiden käyttönä.
Mitä on tehtävä?
Köyhyys on myrkkyä hyvinvoinnille, jonka vuoksi kaikkein tärkeintä terveyserojen kaventamisessa on köyhyyden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet. Suomessa on tällä hetkellä noin 650 000 köyhää ja noin 200 000 köyhyysriskissä olevaa henkilöä. Köyhyydessä elävien lasten määrä on hiukan yli 100 000, joka on lähes 9,5 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista. Tässä tilanteessa tuntuu kovin kylmältä kokoomuskansanedustaja Ben Zyskowiczin ehdotus Kelan maksamien suorien tulonsiirtojen, joita ovat esimerkiksi kansaneläke, lapsilisät, opintotuki, työttömän peruspäiväraha ja yleinen asumistuki, jäädyttämistä vaalikaudeksi. Tämä päätös tarkoittaisi köyhyyden ja eriarvoisuuden huomattavaa lisääntymistä Suomessa. Sosialidemokraatit haluavat kaventaa eriarvoisuutta ja vähentää köyhyyttä, jonka vuoksi ehdotamme vaaliohjelmassamme esimerkiksi pienempiin eläkkeisiin tasokorotusta. Tästä näkee kokoomuksen ja sosialidemokraattien ajattelun erilaisuuden.
Toinen tärkeä asia terveyden eriarvoistumisen vähentämiseksi on saada sosiaali- ja terveydenhuollon lakiuudistus voimaan. Uudistusten tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Pelkkä rakenteiden muutos ei kuitenkaan auta, vaan lisäksi toimintatapoja on muutettava. Pohjois-Karjalassa ”Siun Sote” – mallissa on toimintatapoja lähdetty kehittämään kansalaisia ja ruohonjuuritasolla työskenteleviä työntekijöitä kuunnellen. Nyt täytyy olla valmiutta ja halua kokeilla aivan uusiakin toimintamalleja ja hyödyntää kaikkien ammattiryhmien osaamista.
Kunnallisessa päätöksenteossa päättäjien tulisi nähdä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tulevaisuuteen investointina. Mikään ei ole niin epäinhimillistä ja kallista kuin jättää nämä asiat huomioimatta.
Terveyden edistäminen kuuluu uuden valmisteilla olevan kuntalain mukaan kunnan ydintehtäviin, eikä se kuulu pelkästään sosiaali- ja terveystoimelle, vaan kaikille toimialoille.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
