Kuusi syytä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ensisijaisuuteen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon yksityistämisestä ja ns. raha seuraa potilasta mallista. En vastusta yksityistä palvelutuotantoa, sillä sitä tarvitaan täydentämään julkisia palveluita. Joitakin toimintoja voi olla jopa järkevää keskittää yksityisille palveluntuottajille. Yleisesti ottaen julkisten palveluiden on kuitenkin oltava ensisijaisia. Miksi näin?

1. Sosiaali- ja terveydenhuolto on yhteiskunnan toiminnan ja turvallisuuden kannalta niin merkittävää toimintaa, ettei sitä saa jättää markkinavoimien armoille. Yhteiskunnan velvollisuutena on pitää huolta palvelujen toimivuudesta koko Suomessa. Yksityinen sektori voi valita potilaita ja asiakasryhmiä, mutta julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon on hoidettava kaikki.
2. Yksityisten palveluntuottajien toimintaa ohjaa liiketaloudellinen ajattelu eli se, miten saadaan mahdollisimman paljon voittoa toiminnasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa tulisi ohjata terveystaloustieteellinen ajattelu, jolloin tavoitteena on varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta vaikuttavaa ja tehokasta. Jos rajalliset resurssit ohjataan vain yksittäisten kansalaisten toiveiden mukaan, jotain muuta tärkeää saattaa jäädä hoitamatta. Kaikki kansalaiset eivät myöskään itse pysty toivomaan ja valitsemaan.
3. Yksityisellä puolella yrittäjän intressi on saada paljon potilaita, mutta julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tavoitteena on palvelutarpeen minimointi esimerkiksi korostamalla ennaltaehkäisevää työtä ja kustannusvaikuttavaa toimintaa. Esimerkiksi yksityisen hammaslääkärin intressi on kutsua potilas vuoden välein tarkastuksiin asiakkaan niin toivoessa, vaikka terveen aikuisen tarkastusväli tutkimusnäyttöön perustuen voi olla harvempi tai tarkastuksen voisi suorittaa suuhygienisti.
4. Palvelujen kilpailuttaminen on tuonut esille myös epäterveitä ilmiöitä. Esimerkiksi vanhusten palveluasumisen kilpailutustilanteissa suuret firmat ovat polkeneet hintoja saadakseen pienet oman alueen yritykset pois kilpailusta. Tämä on johtanut palvelujen keskittymiseen yhä enemmän suurille monikansallisille yrityksille. Monissa kunnissa on lisäksi todettu, että muutaman kilpailutuskerran jälkeen hinnat nousevat etenkin, jos kilpailijat ovat hävinneet markkinoilta. Toisaalta kilpailutustilanteet ovat johtaneet siihen, että ikäihmiset ovat joutuneet muutamaan palvelutalosta toiseen.
5. Valinnan vapaus edellyttää, että asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus vertailla ennen palvelun tai tuotteen ostamista hinta-laatu suhdetta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan on melko mahdotonta tehdä eri hoitojen ja hoitopaikkojen välillä kustannushyötyvertailuja, koska maallikon on vaikea arvioida hoidon toiminnallista laatua.
6. Ruotsin kokemukset eivät tue ”raha seuraa potilasta” – mallin käyttöön ottoa. Siellä malli on lisännyt palvelujen eriarvoistumista, eikä se ole myöskään tuonut kustannusten säästöä. Suuri ongelma Ruotsissa on se, että hoitoa annetaan kysynnän eikä tarvitsevuuden mukaan. Se ei ole yhteiskunnan kannalta järkevää.

Suurin osa suomalaisista ei kaipaa valinnanvapautta, he kaipaavat toimivia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tämän takia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on saatava maaliin.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)