Puheeni hyvinvointialueen valtuustossa 4.5.2025
Puheeni aluevaltuuston kokouksessa 4.6.2025
Otan valtuuston puheenjohtajuuden vastaan hyvin tietoisena niistä haasteista, joita hyvinvointialueellamme on tämän alkavan valtuustokauden aikana.
Kun hyvinvointialue käynnistyi kolmisen vuotta sitten, moni sanoi, että meillähän on jo Siun sote, joten kovin paljon muutoksia ei varmaan tarvitse tehdä. Jos nyt katsomme tilannetta, niin tämähän ei pitänyt paikkaansa. Olemme joutuneet luomaan aivan uudet toimintatavat ja toimintakulttuurin ja toivon, että tämä valtuusto pääsee jo hiukan valmiimmalla struktuurilla aloittamaan toimintaansa. Meille on muotoutunut jo monia hyviä toimintatapoja, mutta edelleen kehittävää on paljon. Valtuuston puheenjohtajisto mielellään kuulee toiveita valtuustotyön kehittämiseksi.
Hyvät ystävät
Vaikka nyt suuntaamme yhdessä eteenpäin, haluan sanoa muutaman sanan edellisestä valtuustokaudesta, jotta ymmärrämme mistä meidän yhteinen matkamme alkaa.
Jos muistelen kulunutta kolmea vuotta ja minulta kysytään, mikä oli tärkein valtuuston tekemä päätös, sanon palvelustrategian ja palveluverkon hyväksyminen. Se oli iso ja vaativa prosessi sekä viranhaltijoille että päättäjille. Nyt ollaan sen suhteen jo hyvällä mallilla ja hallinto-oikeudesta tuli pari viikkoa sitten välipäätös siitä, että toimeenpanoa voidaan jatkaa. Lopullinen päätös tulee myöhemmin. Palvelustrategian ja verkon hyväksyminen edellisellä kaudella, antaa tälle valtuustolle hyvät edellytykset lähteä suuntautumaan palvelujen kehittämiseen.
Talous – ja myös henkilöstövaje – asettivat viime kaudella ja myös edelleen suuria rajoitteita järkevälle toiminnalle ja sen kehittämiselle. Emme pysty tällä hetkellä tuottamaan tiettyjä palveluja lakisääteisessä ajassa. Esimerkiksi ei-kiireelliset leikkausjonot ovat pidentyneet huomattavasti. Suomennettuna rahoituksen taso on riittämätön palvelutarpeeseen nähden.
Muutama viikko sitten tuli oikeuskansleri Pöystin päätös siitä, ettei talous saa olla esteenä lakisääteisten palvelujen toteuttamiselle hyvinvointialueella ja olemme hakeneet tähän päätökseen vedoten valtiovallan taholta lisärahoitusta.
Jos saamme lisärahoitusta jonotilanteen ja muiden ruuhkautuneiden asioiden hoitamiseen, niin sen edellytyksenä on kuitenkin järkevä talouden sopeuttamisohjelma. Ts. lisärahoitus ei vähennä sopeuttamisohjelman merkitystä ja tavoitteita. Jälleen kerran muistutan meidän perusongelmastamme eli rahoituslaissa on systeeminen ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että lakiin kirjattu siirtymätasauksen leikkaus heikentää tarvepohjaisen rahoituksemme perustaa. Meidän tehtävämme on viestiä maan hallitukselle – kuten olemme tehneetkin – että rahoituslakia on tältä osin korjattava.
Rahoituslakiin kirjatusta talouden sopeuttamisohjelmasta ei tämäkään valtuusto pääse eroon ja seuraavat kaksi vuota tulevat olemaan tiukkoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toimintaa tulisi myös kehittää ja palkata esimerkiksi uusia ammattilaisia. Itseasiassa sopeuttamisohjelman yksi keskeinen tavoite on vähentää kalliita ostopalveluja ja se onnistuu vain oman henkilökunnan rekrytoinnilla ja myös eri ammattiryhmien toimenkuvien tarkistamisella. Työntekijäpula on edelleen suurta koko Suomessa, mutta onneksi meillä on tapahtunut myös positiivisia asioita. Viime vuoden aikana on saatu rekrytoitua uutta ammattihenkilöstöä – myös lääkäreitä. Tästä huolimatta avoimia virkoja on vielä runsaasti.
Kuten sanoin edellä, palveluverkkoratkaisut mahdollistavat myös toiminnan kehittämisen. Hoidon jatkuvuusmallia, joka perustuu omahoitaja – omalääkäri työparityöskentelyyn, jota muu moniammatillinen tiimi tukee, on tärkeä viedä eteenpäin. Lääkärityön lisäksi sotekeskuksissa tarvitaan asiantuntija sairaanhoitajia ja sosiaalialan osaamista nykyistä enemmän. Ihan liian vähän viime kaudella keskusteltiin esimerkiksi hoitotyön roolista ja sosiaalipalveluista. Esimerkiksi ikäihmisten palveluista suurin osa on sosiaalipalveluita ja tähän kokonaisuuteen valtuuston on paneuduttava huolellisesti. Onneksi meillä on käynnissä kodista kotiin hanke, jossa tarkoituksena on selkeyttää ikäihmisten palvelu- ja asumisprosesseja. Lanupe-hankkeessa on tavoitteena saada lasten, nuorten ja perheiden palvelut integroitua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Molemmissa tarvitaan yhteistyötä myös kuntien ja järjestöjen kanssa.
Mutta hyvät kuulijat…
Tieto- ja vaikuttavuusperusteisuus on ainoa eettisesti kestävä tapa tehdä priorisointia ja muutenkin päätöksiä sosiaali- ja terveystoimessa. Kun rahaa on vähän, on epäeettistä käyttää sitä ei-vaikuttavaan toimintaan. Tämän ajattelutavan sisäistäminen on meille valtuutetuille tärkeää. Meillä voi olla – ja väitän että on – monia sellaisia ”meillä on aina tehty näin” – toimintatapoja, jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua vaikuttavuusnäkökulmasta.
Yksi vaikuttavuutta heikentävä ilmiö on ns. häiriökysyntä, jota voidaan kuvata myös kohtaamattoman tarpeen ilmiönä. Ilmiö tarkoittaa, ettei asiakas saa lainkaan tarvitsemaansa palvelua tai hän saa sitä vain osittain tai hän saa koettuun tarpeeseensa nähden väärää palvelua.
Hyväkin strategia laimentuu, jos arjen työ ei suju. Jos esimerkiksi työntekijät joutuvat käyttämään merkittävän osan työajastaan asioiden selvittelyyn ja ylimääräisiin korjausliikkeisiin, se syö aikaa, motivaatiota ja myös organisaation suorituskykyä. Ja ennen kaikkea asiakaskokemus huononee.
Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueiden henkilöstömenojen arvioidaan olevan tänä vuonna noin 14.4 miljardia euroa. Selvitysten mukaan arjen työn toimimattomuus ja asiakkaiden luoma ylimääräinen kysyntä (siis häiriökysynnästä johtuvat lisäselvitykset, ohjaaminen paikasta toiseen jne.) vievät tehokasta työaikaa jopa 30–40% viikossa eli 1,5 – 2 työpäivää. Kuntaliiton arvion perustella tämä tarkoittaisi 4,5 – 5,5 miljardia euroa vuodessa. Tästä voisi laskea suurin piirtein, mitä se tarkoittaisi meidän hyvinvointialueellamme. Tälle rahalle löytyisi varmasti järkevämpää käyttöä.
Edellä mainittu häiriökysynnän ilmiö on esimerkki asiasta, jota tulisi tutkia huolella ja löytää siihen meidän hyvinvointialueellemme sopivat ratkaisut. Monia muitakin tämän kaltaisia ilmiöitä toiminnastamme todennäköisesti löytyy. Nyt alkavalla valtuustokaudella onneksi käynnistyy TKIO toiminta, jossa tavoitteena on luoda tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja jatkuvan oppimisen rakenteet hyvinvointialueelle, joiden avulla päästään tietoperäiseen johtamiseen ja päätöksentekoon sekä kohti asiakaslähtöistä toiminnan vaikuttavuutta.
Ilman tutkimusta, kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja jatkuvaa oppimista toiminta taantuu aivan varmasti. Ja toisaalta ammattilaisetkaan eivät arvosta työyhteisöä, jossa TKIO-toiminta on laiminlyöty.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ennaltaehkäisy on usein myös kustannusvaikuttavaa toimintaa ja niiden kehittämisen tulee olla TKIO-toiminnan keskiössä. Hyte-toiminta on varmin tae saada sote-kustannukset pitkällä tähtäyksellä paremmin hallintaan.
Lopuksi haluan korostaa yhdessä tekemisen merkitystä. Me olemme Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuustoon valittuja luottamushenkilöitä. Edustamme täällä koko Pohjois-Karjalaa – ei vain omaa kuntaa. Kun teemme päätöksiä, meidän on ajateltava koko hyvinvointialuetta ja turvata riittävät palvelut kaikille kansalaisille. Palveluiden ei tarvitse kuitenkaan olla samanlaisia ja samalla tavalla toteutettuja joka paikassa. Meillä on oltava rohkeutta irrottautua vanhasta ja oppia uutta. Yksin emme pohjoiskarjalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista pysty huolehtimaan – eikä se lain mukaankaan yksin kuulu hyvinvointialueen vastuulle. Yhteistyö kuntien, järjestöjen, oppilaitosten, yliopiston ja yritysten ja muiden toimijatahojen kanssa on välttämätöntä ja sitä pitää edelleen tehostaa.
Hyvä tulevaisuus rakennetaan yhdessä tehden ja oppien. Tähän rakennustyöhön tarvitaan meitä kaikkia. Yhdessä tekemisen edellytyksenä on toisaalta toistemme kunnioittaminen ja erilaisuuden arvostaminen sekä toisaalta yhteisiin päätöksiin sitoutuminen.
Uskon, että pystymme yhdessä tähän!
