Miksi ja miten ikäihmisten perhehoitoa järjestetään?

Ikäihmisten perhehoito Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella, Perhehoitopäivät 4–5.10 Jyväskylässä

Aloitetaan hiukan miettimällä omaa ikääntymistämme. Missä sinä haluaisit asua silloin, kun omassa kodissa asuminen tuntuu pelottavalta, liian yksinäiseltä tai muistiongelmat aiheuttavat harmia tai turvallisuusriskejä arkipäivässä?
– Haluaisitko siitä huolimatta olla kotona kotihoidon turvin?
– Haluaisitko mieluummin ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan?
Millainen olisi Sinulle hyvä yhteisökoti? Mitä yhteisökodissa pitäisi ainakin olla, että voisit elää siellä oman näköistä elämää?

Näitä kysymyksiä päättäjienkin pitäisi miettiä päätöksiä tehdessään, mutta valitettavan usein näin ei tehdä, eikä ikäihmisiltä itseltään kysytä.

Suomessa on hoettu pitkään mantraa, että kaikkien ikäihmisten on parasta olla ja asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Tämä on johtanut siihen, että kotona asuu paljon ikäihmisiä, joiden oikea paikka ei ole enää koti. Harvoin edes kysytään ihmiseltä itseltään, vaan muut tietävät puolestasi. Ongelmalliseksi tämän mantran hokemisen on tehnyt se, ettei meillä ole ns. kuntouttavaa kotihoitoa, vaan ihmiset laitostuvat omaan kotiinsa, neljän seinän sisälle, kun eivät pääse harrastamaan ja ulkoilemaan. Tämä taas johtaa siihen, että toimintakyky heikkenee turhan nopeasti ja liian aikaisin joudutaan ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan pariin pois kotoa. Valintamahdollisuuksia ei ole ollut eikä yksilöllisiä tarpeita ole pystytty huomioimaan. Se, mikä on hyvä vaihtoehto toiselle, ei sovikaan toiselle.

Tähän todellisuuteen yhtenä uudehkona näkökulmana on tullut ikäihmisten perhehoito. Se ei ratkaise kaikkia ikäihmisten hoidon ja hoivan ongelmia eikä se sovi kaikille, mutta yhtenä vaihtoehtona palveluvalikoimassa se on erittäin vaikuttava hoitomuoto.

Miten arvioidaan oikea asumismuoto?

Toimintakykymittarit, joilla ammattilaiset arvioivat hoidon tarvetta, ovat tärkeitä, mutta ne eivät kerro kaikkea. Esimerkiksi jatkuva pakotettu yksinäisyys ja pelko voivat johtaa masennukseen ja sitä kautta toimintakyvyn heikkenemiseen. Näitä asioita eivät toimintakykymittarit aina kerro. Haluan tässä mainostaa yhtä uudenlaista mallia, jonka ovat laatineet Muistiliitto ja Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) yhdessä. Se soveltuu erityisesti muistisairaan henkilön tilanteen selvittämisen ja asumiseen liittyvien asioiden puheeksi ottamiseen yhdessä sairastuneen, omaisen ja ammattihenkilöstön kanssa keskustellen.

Kun asumisesta keskustellaan hyvissä ajoin…
-Saadaan muistisairautta sairastavien ja läheisten ääni kuuluviin
-Tiedetään muistisairaan toiveet asumista koskien
-Asumisen suunnittelu helpottuu
-Voidaan välttää vaaratilanteita
Nämä Muistava-työkalut toimivat tukena asumisen suunnittelemisessa. Käy tutustumassa ja ota käyttöön: www.muistava.fi Näissä työkaluissa on muun muassa lomake oman tahdon ilmaisuun, kuvakortteja helpottamaan keskustelua sekä asumistilanteen arviointityökalu. Muistava-sivuilla on erittäin hyvät ohjeet työkalujen käyttöön.

Miksi perhehoito on niin hyvä vaihtoehto monelle?

Ikäihmisten perhehoito on inhimillinen, kotoisa ja turvallisen arjen mahdollistava hoitomuoto. Se antaa hyvät mahdollisuudet käyttää yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja kokemista, hoivan ja huolenpidon perustana.

Itse olen muistiasiantuntija ja toiminut Muistiliiton puheenjohtajana yli 11 vuotta ja sitä ennen Pohjois-Karjalan Muisti ry:n hallituksen puheenjohtajana. Olen ollut muistiasioiden kanssa tekemisissä yli 30 vuotta toimien myös kouluttajana. Kokemukseni perusteella uskallan väittää, että erityisesti muistisairaan toimintakyvyn ylläpitämisessä – ja jopa parantamisessa – perhehoito on usein erinomainen vaihtoehto. Muistisairaiden kokonaisvaltaista toimintakykyä on perhehoidossa mahdollista tukea osana arjen elämää ja monia kadoksissa olevia taitoja löytyy yhdessä tehden. Suoranaisia ihmeitäkin voi tapahtua, kuten esimerkiksi se, että huonosti liikkuva ja lähes puhumaton muistisairas piristyy perhehoidossa ulkona liikkuvaksi ja aktiiviseksi perheen jäseneksi. Perhehoito on usein paras lääke ruokahaluttomuuteen, unettomuuteen, toimintakyvyn heikkenemiseen sekä muistisairaan henkilön haasteellisen käyttäytymiseen.  Muistisairauksien aiheuttamista muutoksista esimerkiksi kognitiiviseen toimintakykyyn ja hahmottamiseen on perhehoitajankin hyvä tietää, sillä silloin on helpompi ymmärtää muistisairaan kokemusta eri tilanteissa. Toisaalta perhehoidon peruskivenä on ihmisen tunteminen ja kohtaaminen persoonallisena ihmisenä, perheen jäsenenä, ei esimerkiksi potilaana. Perusta kaikelle on eläminen yhdessä. Koti toimintaympäristönä tuo perheen ja kotiympäristön kuntouttavat elementit luontevasti arkeen ja yhdessä tekemiseen. Kotoa tutut arjen asiat ovat siltoja elämän jatkuvuuteen ja ne tuovat päivään mielekästä sisältöä. Esimerkiksi kotiaskareet ja pihan, puutarhan tai eläinten hoito, ulkoilu tai harrastukset voivat jatkua omien voimavarojen, tahdon ja aiemman elämäntavan mukaisesti.

Uskon, että jos kaikki perhehoitajien kertomukset perhehoitoon tulleiden henkilöiden toimintakyvyn parantumisesta ja suoranaisista ihmeistä koottaisiin yhteen, siitä tulisi aika paksu teos. Ihminen, joka saa arvostavaa kohtaamista ja jolle mahdollistuu oman näköinen, mielekäs toiminta ja harrastaminen ja joka kokee olevansa välitetty ja tärkeä henkilö omana itsenään, haluaa ja jaksaa olla mukana, eikä tarvetta haasteelliseen käyttäytymiseen ole. Haasteellinen käyttäytyminen usein johtuu siitä, että muistisairas yrittää käytettävissä olevilla keinoilla viestiä tunteitaan ja toiveitaan, mutta hän ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi ja se voi aiheuttaa esimerkiksi suuttumusta. Rauhoittavilla lääkkeillä saadaan aggressiivisuus pois, mutta ne eivät poista aggressiivisuuden perimmäistä syytä. Sitä vastoin rauhoittavat lääkkeet voivat pienelläkin annoksilla viedä ”jalat alta” ja tehdä muistisairasta täysin autettavan. Syrjään heittäminen, yksinäisyys ja tarpeettomuuden tunteet masentavat ketä tahansa meistä ja heikentävät halua aktiivisuuteen tai sitten ne johtavat aggressiivisuuteen – riippuen persoonallisuudestamme.

Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on tutkimusten mukaan paljon yksinäisyyttä, vaikka siellä on paljon ihmisiä. Siellä ei kuitenkaan ole aitoa kohtaamista ja valitettavasti myös hoitajien vaihtuminen on todella nopeaa. Aitoa, läsnä olevaa kohtaamista ei aina onnistuta järjestämään. Myös omaishoitajan näkökulmasta esimerkiksi vapaapäivien hoito ja vuorohoito perhehoidossa on usein onnistunut paljon paremmin kuin esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Liian usein omaiset kertovat, etteivät he halua viedä läheistään vuorohoitoon, sillä sairastuneen kunto voi heiketä vuorohoitojaksolla. Näin ei yleensä perhehoidossa käy, sillä perhehoidosta muistisairaalle tulee tuttu ja turvallinen toinen koti, jonne on helppo ja mukava mennä. Parhaimmillaan voi käydä niin, että kun vuorohoito ei enää riitä, muistisairas voi muuttaa pysyvästi perhehoitoon. Olen vakuuttunut, että ikäihmisten perhehoitoa kannattaa laajentaa ja kehittää edelleen osana ikäihmisten hoidon ja hoivan palveluvalikoimaa.

Ikäihmisten perhehoito Pohjois-Karjalassa

Pohjois-Karjalassa perhehoitoa on kehitetty vuosia ja yksi tämän kehittämisen moottoreita on ollut Kososen Sanna, jonka ansiosta Kiteen Kristillisellä opistolla on muun muassa erittäin laadukasta perhehoitajien valmennusta. Sannalle todella suuret kiitokset ansiokkaasta työstä. Hienoa, että olet viemässä osaamistasi nyt myös laajemmalle. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella perhehoitotyö on omais- ja perhehoitokeskus Onnelissa, joka koordinoi perhehoidon kokonaisuutta. Onnelissa perhehoidon parissa työskentelee 3 viranhaltijaa ja sihteeri.  Onnelin avulla on perhehoitoa kehitetty systemaattisesti. Tällä hetkellä esimerkiksi kiertävän perhehoidon toimintamallin kehittämiselle on suuri tarve (omaishoitajien tuki sekä vapaapäivät, kuntoutus ja ulkoilu ym.) Näen kiertävällä perhehoidolla suuria mahdollisuuksia esimerkiksi ikäihmisten ulkoilun ja harrastamisen mahdollistamisessa. Tiedämme tutkimuksista, että siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti omasta kodista pois muuttamista. Kiertävien perhehoitajien kanssa ulkoilu, kaupassa käyminen (erittäin hyvää aivojumppaa), harrastaminen mahdollistuvat. Olen aivan varma, että näin kotona olemista ja asumista voidaan pitkittää.

Onnelin avulla mahdollistuu myös perhehoitajien oikea-aikainen ja saavutettava tuki. Keskuksen avulla myös varmistuu, että palkkiot maksetaan ajallaan. Onnelin kautta tapahtuu myös asiakkaiden ohjautuminen perhehoitoon. Perhehoitohan ei sovi kaikille – eikä se ratkaise kaikkia ikäihmisten hoidon haasteita ja onnistuakseen arvio tilanteesta on tehtävä hyvin. Tämä on sekä ikäihmisen, muiden samassa kodissa asuvien ikäihmisten, että hoitajan kannalta tärkeää. Perhehoito on koti ja siksi yhteisöllisyys ja toimiva vuorovaikutus on turvattava. Toki kaikilla on huonoja päiviä eikä kaikesta olla samaa mieltä, mutta tärkeää on, että asuminen saman katon alla saadaan onnistumaan.

Pohjois-Karjalassa toimeksiantosuhteisia perhehoitokoteja on 25 kpl. Näistä 16:ssa on pitkäaikaisia asukkaita ja 9:ssä pelkästään lyhytaikaisia asukkaita. Ammatillisia perhekoteja on kaksi kappaletta, joissa toisessa on myös kriisipaikkoja.

Kriisipaikoille on Pohjois-karjalassakin lisätarvetta!

Kiertäviä perhehoitajia on 12. Kiertävän perhehoidon kehittäminen on nyt keskeistä ja erityisenä haasteena meillä Pohjois-karjalassa on ollut sähköisen ohjelman puuttuminen, jolla voisi hallinnoida hoitajan ja asiakkaan ajanvarausta. Lisäksi kiertäviä perhehoitajia tarvitaan enemmän, jotta voidaan kehittää ja koordinoida tätä toimintaa sujuvaksi ja palvelutarpeita vastaavaksi.

Olemme kokeilleet myös kiertävien perhehoitajien pitämää päiväparkki toimintaa, mutta osallistujajoukko on ollut pieni panostuksiin nähden ja nyt selvitämme, voisivatko omaishoidon asiakkaat käyttää nykyistä enemmän asumisyksiköiden palvelutarjontaa esimerkiksi omaisten asioinnin ajaksi. Ajattelemme, että näin myös asumisyksiköihin tulisi sosiaalisuutta ja tapahtumia lisää eli olisiko tämä mahdollisuus saada enemmän kodinomaisuutta ja mielekästä toimintaa, esimerkiksi kulttuuria, myös tuettuun ja ympärivuorokautiseen asumiseen. Voisiko asumisyksiköissä olla erilaista harrastustoimintaa? Viriketoiminnasta en koskaan puhu, sillä se kuulostaa todella kamalalta. Ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa on vielä paljon turhaakin laitosmaisuutta, jota tulisi saada purettua. Perhehoidon ideologiasta olisi sielläkin opittavaa.

Perhehoidon onnistumisen edellytyksiä

Perhehoidon onnistumiselle on tärkeää riittävän pitkä ja hyvin toteutettu valmennus. Perhehoitajilla on täysin oma ammatillinen näkökulma työhön – se ei siis ole sosiaali- ja terveydenhuollon hoitajan ammatti-identiteetti, siksi myös hoitotyöntekijä koulutuksen saaneen on mielestäni osallistuttava valmennukseen, jos haluaa tehdä perhehoitajan työtä. Pohjois Karjalan hyvinvointialue järjestää myös säännöllistä täydennyskoulutusta ja etäkahvitilaisuuksia eri aiheiden ympärillä sekä tiedottaa perhehoitajia ajankohtaisista asioista ja muutoksista. Myös perhehoitajien keskeinen vuorovaikutus ja vertaistuki sekä toisaalta mentorointi ovat tärkeitä.

Perhehoidon onnistuminen edellyttää, että kotihoito ja sen ammattilaiset ovat aina perhehoitajien käytettävissä apuna ja tukena, jos asukkaalle tulee hoidollisia tarpeita.

Olen itse kinestetiikkayhdistyksen kummi ja kinestetiikka tuo uudenlaista näkökulmaa myös perhehoitajan työhän. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, sillä sen avulla saa monia työvälineitä arvostavaan kohtaamiseen, lempeään kosketukseen ja asiakkaan voimavarojen löytämiseen ja hyödyntämiseen. Kinestetiikasta on iloa sekä ikäihmiselle että hoitajalle. Olenkin ilokseni huomannut, että perhehoitoliitto tekee yhteistyötä kinestetiikka yhdistyksen kanssa.

Perhehoitajat ovat oman kokemukseni mukaan sitoutuneita ja asialleen omistautuneita, mutta he myös kokevat arjessaan epäkohtia, joihin olisi tärkeää puuttua. Esimerkiksi perhehoitajille tulisi taata säännöllinen oikeus työnohjaukseen tai vastaavaan tukeen. Samoin perhehoitajien oikeus toimeentuloon tulisi turvata tilanteessa, mikäli hoidettavia ei olekaan osoittaa hoitoon. Lisäksi työssä jaksamisen kannalta olisi tärkeää, että vapaapäiviä olisi jaksamisen kannalta riittävästi.

Perhehoitajan on osattava olla lempeä myös itseään kohtaan, että voi hyvin ja jaksaa tehdä tätä arvokasta työtä. Työ on palkitsevaa mutta samalla sitovaa ja siksi itsensä rakastaminen on osa perhehoitajan ammattitaitoa.

Anja Porion runo vuosikymmenten takaa sopii tähän lopetukseksi:

Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ja ankara
kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni
hellä ymmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen

olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.

KIITOS, että olette ja teette tätä niin tärkeää työtä.