Vammaispalvelulakiesityksen rajaus jättää ikääntyneet eriarvoiseen asemaan
Julkaistu 5.11.2022 Itä-Häme lehdessä
Eduskunnan käsittelyssä on tällä hetkellä hallituksen esitys vammaispalvelulain uudistamisesta. Lakiesityksessä vammaispalvelulain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät henkilöt, joiden avuntarve johtuu ”iäkkäänä alkaneesta ja tyypillisesti iäkkäillä henkilöillä esiintyvästä sairaudesta tai yleisestä vanhuudesta johtuvasta rappeutumisesta taikka heikkoudesta.”
Tämä rajaus vaikuttaisi negatiivisesti erityisesti muistisairaiden ja iäkkäänä näkövammautuneiden mahdollisuuksiin saada vammaispalvelulain mukaisia palveluita.
Muistisairaus ei ole osa normaalia ikääntymistä, ja edetessään se rapauttaa aivoja aiheuttaen kognitiivisen vamman. Muistisairas saattaa tarvita apua muun muassa hahmottamiseen, liikkumiseen ja teknisten laitteiden käyttöön.
Sairauden edetessä muistisairas myös lopulta menettää ajokorttinsa. Kuljetuspalvelut ovat siis monelle muistisairaalle tarpeellisia arkisten asioiden hoitamisen, sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden kannalta. Näihin tarpeisiin vanhuspalvelut yksin eivät pysty vastaamaan.
Muistisairaiden lisäksi kirjaus on ongelmallinen myös ikääntyneinä näkövammautuneiden kannalta. Näön heikkeneminen usein nähdään osana ikääntymistä, mutta näkövammaisuus ei ole osa normaalia ikääntymistä.
Pelkillä sosiaalihuoltolain palveluilla ei voida taata itsenäistä elämää ja osallisuutta, vaan siihen tarvitaan myös muun muassa kuljetuspalvelua ja henkilökohtaista apua. Myös ikääntyneillä näkövammaisilla tulee olla näihin oikeus.
Lakiuudistuksen yhtenä tarkoituksena on siirtyä pois diagnoosikeskeisyydestä palveluntarpeen arvioinnista ja kohdistaa huomio yksilön tilanteeseen ja tarpeisiin. Ikääntymisrajautumisen ja sen perusteluiden takia tämä ei kuitenkaan toteutuisi ikääntyneiden kohdalle yhdenvertaisesti, vaan heidät voidaan diagnoosin perusteella jättää palveluiden ulkopuolelle.
Tämä on perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta ongelmallista ja YK:n vammaissopimuksen vastaista, minkä takia tulee sitä tarkastella eduskunnan perustuslakivaliokunnassa hyvin perusteellisesti. YK:n vammaisyleissopimus, jonka Suomi on ratifioinut, ei tunne tällaista ikääntymisrajausta ja sen mukaan henkilön oikeuksia tulee arvioida suhteessa toimintarajoitteeseen, toimintarajoitteen vaikutuksiin toimintamahdollisuuksiin ja osallistumiseen sekä suhteessa yhteiskuntaan.
Kirjoittajista Mäkisalo-Ropponen on eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja (sd.) ja Koponen varapuheenjohtaja (vihr.).
