Puutteita vanhusten oloissa ja kohtelussa
Oikeusasiamiehen kertomus oli eduskunnan käsittelyssä joitain viikkoja sitten. Siinä tuotiin esille useita perus- ja ihmisoikeusongelmia, joista tässä blogissa haluan nostaa esille puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa.
Valitettavasti korona aiheutti jopa syveneviä perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Koronaa käytettiin perusteluina esimerkiksi moniin rajoitustoimenpiteisiin, vaikka niille ei juridista perustetta olisi ollut. Rajoituksia tehtiin tai palveluja vähennettiin tai lakkautettiin jopa ns. varmuuden vuoksi. Näistä toimenpiteistä aiheutui paljon inhimillistä kärsimystä, mutta myös yhteiskunnalle pidemmällä tähtäyksellä taloudellisia menetyksiä esimerkiksi ikäihmisen toimintakyvyn heikentymisen tai omaisen uupumisen vuoksi.
Laitoshoidossa ja ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä asuu kymmeniä tuhansia vanhusasiakkaita. On käsittämätöntä, että jatkuvasti – vuodesta toiseen- tulee ilmi ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ulkoilun puutteita. Puutteita on havaittu myös lääkärin käyntien tiheydessä, lääkehoidossa ja hammashoidossa. Puutteet johtuvat usein henkilökunnan riittämättömästä määrästä tai johtamisen puutteista. Muistisairaiden hoidossa on oman kokemukseni mukaan – ja myös tutkimustietoon perustuen – osaamispuutteita, jotka näkyvät esimerkiksi rauhoittavien lääkkeiden käyttönä sellaisissakin tilanteissa, joissa olisi olemassa muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja.
Tällä hetkellä ongelmana on kahden eri lainsäädännön ristiriitaisuus. Toisaalta laki määrittelee henkilöstömitoituksista. Itse ajattelen, että mitoitukset ovat äärettömän tärkeitä inhimillisen ja laadukkaan hoidon näkökulmasta, mutta toisaalta lain mukaan oikea asumispaikka pitäisi löytyä kolmessa kuukaudessa. Kotona asuu paljon muistisairaita, joiden oikea hoitopaikka ei inhimillisesti ottaen ole enää oma koti. Nyt eri puolilla Suomea on jouduttu tilanteeseen, jossa henkilöstömitoitukset eivät täyty hoitotyöntekijäpulan takia ja siksi ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja on suljettu ja yhä enemmän ikäihmisiä on kotihoidossa vaikkei kotihoito ole heille enää oikea asumisenpaikka. Kysynkin oikeusasiamieheltä, miten tällaisessa kahden lain ristiriitatilanteessa pitäisi toimia?
Vanhusten hoidossa ja hoivassa käytettävien itsemääräämisoikeuden rajoittamistoimenpiteiden tulisi perustua lakiin. Vaadittava säädöspohja puuttuu kuitenkin edelleen melkein kokonaan. Rajoitustoimenpiteitä myös käytetään, vaikka se ei ole välttämätöntä, vaan tilanteet olisivat ratkaistavissa muilla keinoilla. Osaamisen puutteet tulevat erityisesti esille muistisairaiden hoidossa ja hoivassa. Siellä yhtenä rajoitustoimenpiteenä käytetään myös rauhoittavia lääkkeitä, jotka kyllä poistavat esimerkiksi haasteellista käyttäytymistä, mutta samalla usein myös toimintakyky heikkenee. Koronapandemian aikana virheellisiä toimintakäytäntöjä on ollut entistä enemmän eri hoivayksiköissä. Vanhusten oikeuksia rajoitettiin ja edelleen rajoitetaan tarpeettomasti terveysturvallisuuden perusteella.
