Tulevaisuusinvestoinnit osana hyvinvointitaloutta
Hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitaloudessa tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin. Hyvinvointi-investoinnit ovat siis tulevaisuusinvestointeja. Tulevaisuusinvestoinneilla tarkoitetaan kaikkia niitä investointeja, joilla vahvistamme tulevaisuuden hyvinvointia, mutta samalla myös taloutemme kasvupotentiaalia.
Ne voivat olla perinteisessä mielessä investointeja koneisiin ja laitteisiin, mutta laajemmin ymmärrettynä yhä suurempaan rooliin nousevat investoinnit terveyteen, hyvinvointiin ja koulutukseen sekä inhimilliseen pääomaan. Nämä ovat myös niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan hillitä ennakoidusti sosiaali- ja terveysmenojen kasvua.
Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki kuin talousjärjestö OECD ovat päätyneet johtopäätökseen, että ilman ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista ei talouskaan voi hyvin. Suomessa ajattelua on vahvasti pitänyt yllä muun muassa sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestä Soste ja heidän kauttaan käsitteen hyvinvointitalous käyttö on laajentunut.
Sairauksien ehkäisy, työkyvyn ylläpito, sukupuolten tasa-arvo tai jatkuvasta oppimisesta huolehtiminen ovat esimerkkejä teoista, jotka selkeästi tukevat taloudellista kasvua. Ihmisten hyvinvointi ja talouskasvu vaikuttavat toisiinsa. Ihmisten hyvinvointi on edellytys sekä talouskasvulle että yhteiskunnan ja talouden vakaudelle.
Hyvinvointitaloudessa tavoitteena on pitää yhteiskunnassa kaikki osallisina ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Kun julkisia varoja sijoitetaan parantamaan ihmisten hyvinvointia, seurauksena ihmiset sairastavat vähemmän, tekevät töitä ja maksavat veroja. Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän myös tarvitsee vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä on kansantalouden näkökulmasta tärkeää, kun väestö ikääntyy.
Investoinnit hyvinvointiin kannattavat
Kaikkiin investointeihin liittyy sijoitusriski, mutta järkeviä investointeja on riskistä huolimatta tehtävä, sillä onnistuessaan niillä on suuri merkitys kansantaloudelle. Onneksi tutkimustietoa alkaa olla jo se verran, että monesta asiasta voidaan tehdä esimerkiksi vaihtoehtoiskustannuslaskelmia eli arvioida tutkimustietoon pohjautuen, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee esimerkiksi jos 10 prosenttia nuorista syrjäytyy ja kuinka monen nuoren syrjäytymättä jääminen kääntää tilanteen yhteiskunnallisesti plussan puolelle.
Olen peruskoulutukseltani sairaanhoitaja ja oman ammatti-identiteettini näkökulmasta minusta on todella epämiellyttävää puhua ihmisistä euroina. Minusta hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa halutaan pitää jokainen kansalainen mukana ja häntä autetaan sen verran kuin hän apua tarvitsee.
Valitettavasti kuitenkin pelkkä ihmisarvoisesta elämästä puhuminen ei nykyisinkään riitä vaan kaikelle tulee laskea hinta, ja onneksi hyvinvointitalous on antanut työkaluja ja mittareita asioiden perustelemiseen myös kansantalouden näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevät toimet sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus ovat mitä järkevintä talouspolitiikkaa mutta se on myös inhimillinen tapa toimia.
Toisaalta säästämällä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä aiheutamme lisäkustannuksia tulevaisuuteen esimerkiksi sote-menojen kasvuna. Hyvinvointitaloudessa lasketaan myös vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä yhteiskunnalle maksaa, ellei investointia tehdä. Meidän on osattava siis laskea myös toimimattomuuden hintaa.
Esimerkiksi lähes joka kolmas ikääntyneiden kaatumistapaus sekä joka neljäs murtuma voidaan ehkäistä. Yksi lonkkamurtuma maksaa keskimäärin 22 000 euroa. Jos kotona asuva jää laitoshoitoon, ensimmäisen vuoden kustannus on noin 50 000 euroa. Kaatumistapauksia voidaan vähentää antamalla riskiryhmään kuuluville liikunta- ja ravitsemusneuvontaa ja lääkityksen ja näön tarkistuksen. Panostamalla ennaltaehkäisevästi säästämme paitsi tulevia sote-menoja, mutta myös inhimillistä kärsimystä.
Erityisesti panostukset lapsiin ja nuoriin ovat todella tärkeitä tulevaisuusinvestointeja. Yksi panostettu euro varhaiskasvatukseen tulee monien eri selvitysten mukaan yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin. Samoin terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät toimenpiteet säästävät tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoja. Työkyvyn yläpitäminen ja parantaminen vähentävät tulevaisuuden työkyvyttömyyseläkkeitä. Esimerkiksi osatyökykyisten työpanoksen hyödyntämättä jättäminen on tuhlausta.
Tästä on siis konkreettisesti kyse, kun puhumme hyvinvointi-investoinneista ja hyvinvointitaloudesta. Toisin päin sanottuna säästäminen vääristä asioista tulee yhteiskunnalle pitkällä tähtäyksellä todennäköisesti kalliiksi.
Esimerkiksi syrjäytynyt nuori aiheuttaa monenlaisia kustannuksia yhteiskunnalle ja toisaalta jos hän ei pääse työelämään osalliseksi niin yhteiskunta menettää myös hänen työpanoksensa. Tulevaisuusinvestoinnit kannattavat siis niin rahallisesti kuin myös sosiaalisessa mielessä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsen
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 9.12.2021.
