Lait on tarkoitettu noudatettaviksi
Oikeusasiamiehen kansliasta tehtiin viime syksynä tarkastuskäynti Siun Soten iäkkäiden sosiaalihuollon asiakkaiden saamien palvelujen sisältöön, laatuun sekä niiden muodostamaan palvelukokonaisuuteen. Näistä tuloksista tulisi käydä rakentavaa sekä oppimista ja uudistamista tukevaa keskustelua. Ongelmien maton alle laukaiseminen ei kuitenkaan ole oikea tapa toimia. Nostan tässä muutaman tarkastuksessa tulleen korjattavan asian esille.
Vaikka henkilökunta on motivoitunutta ja sitoutunutta työhönsä ja työtä halutaan kehittää, suurena haasteena on se, että resurssit ovat valtakunnan pienimmät suhteessa palvelutarpeeseen. Tämän takia erityisesti kotihoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa lakisääteisten palvelujen hoitaminen on vaikeutunut.
Apulaisoikeusasiamies esittää huolensa myös työntekijöiden jaksamisesta ja kehottaa kiinnittämään huomiota henkilöstön saatavuuteen, pysyvyyteen ja työhyvinvointiin. Jaksamista tukevien toimenpiteiden toteutuksesta tuli ristiriitaa johtajien ja työntekijöiden käsitysten välillä. Johtajat esimerkiksi korostivat, että työnohjausta on saatavilla, mutta henkilöstö toi esille, ettei työnohjausta saa, eikä lähiesimies edes kysyttäessä ole tiennyt työnohjauksen mahdollisuudesta.
Vakava puute ikäihmisten palveluiden kannalta on se, että tehostetun palveluasuminen paikkoja ei ole riittävästi. Tarkastuksessa tulikin esille paljon epäkohtia pitkäaikaiseen palveluasumiseen pääsyssä. Vapautuvaa paikkaa odotettiin lain vastaisesti esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastoilla. Sosiaalihuoltolain mukaan palveluja järjestetään aina ensisijaisesti asiakkaan eikä organisaation tarpeista käsin ja siksi on lain hengen vastaista myös järjestää vastoin asiakkaan tahtoa palveluasuminen niin, ettei lähiomaisilla ole mahdollisuutta tavata omaistaan.
Myös koronan aikana tapahtui virheitä. Omaisilta estettiin hoitoyhteisöihin pääsy tapaamaan läheistään, vaikka poikkeusolot eivät oikeuta tekemään tällaisia kaikkia koskevia yleisiä päätöksiä. Myös vuorohoidon ja perhehoidon keskeyttäminen tuotti jaksamisongelmia omaishoitajaperheissä. Henkilöstön arvioinnin mukaan pitkäaikaisen palveluasumisen tarve ja jonot kasvoivat, koska omaishoitajat eivät pystyneet pitämään vapaitaan.
Työntekijät kokevat riittämättömyyttä sen suhteen, etteivät he pysty tukemaan omaishoitoperheitä riittävästi. Myöskään asiakkaan palvelutarvetta tai omaishoitajan tuen tarvetta ei tarkisteta riittävän usein.
Vuorohoidon toteutuksen laadussa todettiin laatuongelmia. Asiakkaat ja omaiset kuvasivat vuorohoitoa ”säilössä pitämiseksi” vaikka vuorohoidon pitäisi olla aina kuntouttavaa ja omaishoitajan työtä helpottavaa. Esimerkiksi eräs omaishoitaja kertoi, ettei vuorohoitojaksolla hänen läheistään suostuttu avustamaan suihkussa käymisessä, vaikka tämä olisi ollut tässä tapauksessa tärkeä omaishoitajan työtä helpottava asia.
Monet asiat kulminoituivat siihen tosiasiaan, ettei johdolla eikä henkilöstöllä ole riittävästi tietoa vanhustenhuollon palveluja koskevan lainsäädännön sisällöstä. Edellä kuvattujen esimerkkien lisäksi esimerkiksi tietoa siitä, että laki velvoittaa järjestämään iäkkäille avio- ja avopuolisoille mahdollisuuden asua yhdessä, eikä asiassa voi toimia asiakkaiden tahdon vastaisesti, ei vanhustenhuollossa toimivilla ollut.
Meidän kansanedustajien tulisi pystyä luottamaan siihen, että toimijat ottavat selvää lakien sisällöstä ja toimivat lakien velvoittamalla tavalla. Tämä on erityisesti organisaation johdon vastuulla.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Viikko-Pohjois-Karjala -lehdessä 6.5.2021.
