Demokratian pelisääntöjä on noudatettava
Kirjoitin noin vuosi sitten tässä samassa blogissa otsikolla: Onko demokratia uhattuna? Olen joulun aikaan lukenut kaksi mielenkiintoista kirjaa: Toinen oli Kai Alhasen ja Tuukka Perhoniemen kirjoittama Demokraattinen perintömme ja toinen Ilari Hetemäen ym. toimittama: Kaikenlaista rohkeutta. Edelleen – ja nyt erityisesti USA:n tapahtumien jälkeen – nämä kirjat ovat lukemisen arvoisia.
Alhasen ja Perhoniemen mukaan demokratian tulevaisuus on globaalisti epävarma. Suurin osa maailman väestöstä elää valtioissa, jotka ovat avoimen autoritaarisesti hallittuja tai vain nimellisesti demokraattisia. Myös pisimpään demokraattisina säilyneet maat ovat joutuneet vaikeuksiin, kun kansalaiset ovat menettäneet kiinnostustaan politiikkaan, taloudelliset toimijat ovat tiukentaneet otettaan hallituksista ja uudet ääriliikkeet nousseet uhmaamaan demokraattisia arvoja. Ääriliikkeiden käyttämien salaliittoteorioiden leviämistä kansan keskuudessa edistää usein heikko koulutus, syrjäytymisen kokemus sekä eristäytyminen muista.
USA:n tilanne osoittaa hyvin sen, mihin valheet, instituutioita kohtaan kylvetty epäluulo ja mediatodellisuuksien erkaantuminen johtavat. Meidän on uskallettava myöntää, että Suomessa on samankaltaisia ilmiöitä käynnissä. Myös meillä on, erityisesti sosiaalisessa mediassa, vihan lietsomista, viholliskuvien luomista ja mustavalkoista ajattelua, jotka ruokkivat kahtiajakoa, joka taas lietsoo lisää vihaa.
Demokraattisen yhteiskunnan tärkeimpiä suuntaviittoja on jo aikoinaan Sokrateen sille tuoma totuudellisen puheen ihanne. Sokrateelle keskustelutaito tarkoitti rohkeutta kyseenalaistaa ihmisten uskomuksia, halua tutkia asioita eri kannoilta ja pyrkimystä perustaa näkemykset tosiasioille ja kestäville perusteluilla. Tämä periaate pitää sisällään myös yhdessä elämisen etiikan eli luvan keskustella asioista erimielisesti, ilman että kenenkään tarvitsee pelätä väkivaltaa tai sulkemista pois yhteisöstä. Presidentti Trumpin rikkoi räikeästi totuudellisen puheen periaatetta vastaan – ja liian monet antoivat hänen tehdä niin.
Totuudellisuuden periaate on myös demokratiaan kuuluvan sananvapauden kannalta tärkeä periaate. Sananvapaus on paras keino tuoda erilaiset näkemykset ihmisten tietoisuuteen ja yhteiseen keskusteluun. Kriittisyys ja kyseenalaistaminen kuuluvat aina demokratiaan. Vapaan keskustelun kautta ihmiset voivat oppia toinen toisiltaan. Sananvapautta rajoittaa vain se, että ilmaissut mielipiteet ja näkemykset eivät saa tarkoituksellisesti johtaa harhaan eivätkä vahingoittaa toisia. Sananvapaus voi toteutua vain silloin, kun ihmiset harkitsevat sanojaan ja pidättäytyvät tarkoituksellisesti loukkaamasta toisia. Suvaitsevaisuus on yhteiskuntarauhan välttämätön tae. Suvaitsevaisuus mahdollistaa tasa-arvoisen yhteistoiminnan ja keskustelun eri tavoin ajattelevien kesken.
Demokratiaan on kasvettava ja siihen voidaan kasvattaa
Kansalaisten tasa-arvo ja vapaudet voidaan säilyttää vain kasvattamalla uudet yhteiskunnan jäsenet arvostamaan ja puolustamaan näitä periaatteita ja niiden välistä tasapainoa. Demokraattisessa valtiossa elävien on ymmärrettävä vastuunsa kansanvallan toimintaedellytyksistä ja jatkuvasti opeteltava demokraattisessa yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Kansalaisuus merkitsee paitsi valtaa myös vastuuta. Siksi on varmistettava, että koulutusjärjestelmä opettaa riittävästi näitä taitoja ja lapset ja nuoret saavat hyvän medialukutaidon yleissivistävässä koulutuksessa. Yhteiskunnallisia aineita tulisi myös ammatillisessa koulutuksessa olla nykyistä enemmän.
Demokratia tulee olemaan todella vaikeuksissa, jos kansalaisten epätasa-arvoisuus lisääntyy ja vapaudet kaventuvat. Vaurautta voidaan käyttää kansalaisten tasa-arvon ja vapauksien lisäämiseen, mutta monin paikoin talouskasvu onkin lisännyt epätasa-arvoa, kun taloudesta erityisesti hyötyvät ihmisryhmät rikastuvat muiden kustannuksella. Globaalisti näyttääkin siltä, että taloudellisen vaurauden kasvattamisesta on tullut tärkeämpää kuin demokratiaa tukevan kansalaisuuden edistäminen.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on käsitellyt useampaan otteeseen demokratiakehityksen haasteita Suomessa ja myös globaalisti korostaen oikeudenmukaisuuden kokemisen tärkeyttä. Viimeksi viime keväänä EU:n Green Deal -lausunnon yhteydessä valiokunta korosti, että demokratian haasteena on pitää kaikki mukana kasvavista jännitteistä ja erimielisyyksistä huolimatta. Valiokunta huomautti myös, että kestävään kehitykseen sisältyy merkittäviä poliittisia jakolinjoja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nämä jakolinjat yhdistyvät tulevina vuosina entistä tiiviimmin keskusteluihin pakolaispolitiikasta, EU:n tulevaisuuden suunnista sekä COVID-19-pandemian seurauksista elpymisestä, globaalin laman mahdollisuudesta ja kansantalouksien velkakriiseistä. Riskinä on, että Eurooppa ajautuu poliittiseen kriisiin tilanteessa, jossa tarvitaan suuria päätöksiä.
Mitä Suomessa on otettava opiksi?
Onneksi Suomessa moni asia on hyvin demokratian kannalta. Ensinnäkin meillä fyysiset ja henkiset kuplat ovat edelleen pieniä, ja tiedämme melko hyvin eri väestöryhmien elämäntilanteesta. Erityisen tärkeää on se, etteivät eri ryhmät elä eristäytyneinä omilla alueillaan.
Meitä suojelee myös suhteellisen vahva peruskoulutus. Jos ihmisillä on koulutusta ja medialukutaitoa, he osaavat myös arvioida mediassa esille olevaa materiaalia kriittisesti. Lisäksi Suomessa luetaan lehtiä ja seurataan uutisia valtakunnallisesta verkosta ja meillä myös luotetaan melko hyvin virallisiin tietolähteisiin.
Tärkeintä on kuitenkin se, ettei Suomi ole – ainakaan vielä – yhtä jakaantunut menestyjiin ja häviäjiin kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Jos jakautumisen myötä katkeruus lisääntyy, kasvaa myös meillä sellaisten poliitikkojen kannatus, jotka löytävät syntipukkeja esimerkiksi vähemmistöistä tai maahanmuuttajista ja heitä tukevista ryhmistä.
Vahvuuksista on pidettävä kiinni. Demokratiassa on pelisäännöt, joita on noudatettava. USA:ssa katsottiin liian pitkään sormien läpi presidentin ja hänen tukijoidensa epädemokraattista toimintaa. Pidetään huolta, ettei Suomessa anneta vastakkainasettelua ja vihaa ruokkivien voimien kasvaa.
Demokratia ei ole täydellinen tapa hoitaa yhteistä asioita, mutta sen parempaakaan ei ole keksitty ja siksi sitä tulee puolustaa.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Tulevaisuusvaliokunnan jäsen
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 13.1.2021.
