Miten sosiaali- ja terveystoimesta saadaan vetovoimainen ala?
Sosiaali- ja terveystoimen ongelmista on puhuttu jo pitkään ja nyt viime aikoina erityisesti hoitotyöntekijöiden työuupumisesta ja heidän siirtymisestään pois alalta. Näihin ongelmiin ratkaisujen löytämiseksi olisi syytä suunnata katseet pidemmälle tulevaisuuteen ja pohtia, miten saadaan sosiaali- ja terveystoimi jälleen kiinnostamaan tulevaisuuden työntekijöitä.
Järjestin keväällä ennen koronaa neljä tulevaisuustyöpajaa, joissa pohdittiin muun muassa sitä, millainen työ houkuttelee tulevaisuudessa työskentelemään sosiaali- ja terveysalalla. Työpajoihin osallistui 27 henkilöä, jotka edustivat moniammatillista näkökulmaa. Asiantuntijoita oli työllisyyden, järjestötyön, lääketieteen, hoitotyön, sosiaalialan ja kasvatustieteen ammattilaisia ja asiantuntijoita.
Työpajoissa käytettiin tulevaisuudenmuistelumenetelmää eli katsottiin vuodesta 2032 taaksepäin ja tunnistettiin niitä tekijöitä, joiden avulla sosiaali- ja terveysala oli saatu toimimaan vetovoimaisena alana. Työpajoissa löytyi viisi vetovoimaisuuden kannalta tärkeää asiaa.
- Perustehtävä eli potilaan paras saadaan vahvemmin ohjaamaan toimintaa ja kehittämistä
- Rahoitus, päätöksenteko ja johtaminen saadaan tukemaan perustehtävää
- Työntekijöiden hyvinvointi ja sote-alan imagon kehittäminen nostetaan keskiöön
- Perus- ja erityisesti jatkokoulutus kehitetään vastaamaan työelämän tarpeita
- Kansalaisten osallisuus saadaan voimavaraksi yhdessä tekemisen avulla
Perustehtävä eli potilaan paras saadaan vahvemmin ohjaamaan toimintaa ja kehittämistä tarkoittaa sitä, että ”nykyajan tarjoamat mahdollisuudet jakaa tietoa ja olla läsnä ovat yhdistyneenä vanhan ajan inhimillisyyteen, niin etteivät ihmiset olisi pelkkiä numeroita tilastoissa.” Strategiseksi tavoitteeksi asetetaan joustavan palvelun kehittäminen sekä ihmisten aito kohtaaminen. Pääpaino toiminnassa on peruspalveluissa, joissa myös sosiaalipalvelut selkeästi esillä.
Hallintorajat ylittävä toimintaa kehitetään, jolloin kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvät toimet korostuvat. Verkostotyö ja yhteistyö soten ja kolmannen sektorin kanssa toimii mutkattomaksi ja toisiaan täydentäviä toimintamalleja rakennetaan. Myös yksityisten palveluntuottajien kanssa saadaan selkeät ja tulevaisuuteen suuntaavat sopimukset. Järjestöjen toteuttaman kuntouttavan vertaistuen ja ennaltaehkäisevän toiminnan avulla sote-palvelujen tarve vähenee. Päällekkäisyyksien vähentämiseksi ja resurssien oikein kohdentamiseksi tietojen vaihtoa kehitetään soten sisällä sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Esimerkiksi ihmisen sairastuessa hänet ohjataan oikeaan potilasjärjestöön. Hyvin toimiva, ihmiskeskeinen ja käyttäjäystävällinen robotiikkaa ja digitaalisuus saadaan tukemaan perustehtävän toteutumista.
Todellista ammattikunta- ja hallintorajat ylittävää tiimityötä ryhdytään toteuttamaan entistä laajemmin. Jalkautuva ja etsivä työ syrjään jäävien tavoittamiseksi käynnistyy systemaattisesti. Etsivään työhön joka ikäryhmässä saadaan lisäpanostuksia eli ”ajoissa apua” periaate muuttuu käytännöksi.
Erityisesti panostetaan haavoittuvassa asemassa olevin kansalaisten ja potilaiden oikeuksien puolustamiseen ja edunvalvontaan. Näitä ryhmiä ovat ainakin mielenterveysasiakkaat, muistisairaat, apua ja tukea tarvitsevat lapsiperheet, työttömät ja osatyökykyiset. Keskeiseksi kehittämiskohteeksi nostetaan ikäosaaminen ja muistiystävällisyys.
Edellä mainittu kokonaisvaltainen asiakkaan huomioiminen toteutuu muun muassa seuraavien konkreettisten kehittämiskohteiden avulla:
- Apua tarvitsevien kotona asuminen mahdollistetaan niin kauan kuin se on inhimillistä ja ihminen itse haluaa. Tämä edellyttää esteettömyyttä ja palvelujen saavutettavuutta kotona, ympäristössä ja koko kunnassa.
- Kotihoidon resursseja ja työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista parannetaan ja ammattilaisten rinnalle koulutetaan yhdessä järjestöjen kanssa kulttuuri- ja kauppakummeja.
- Omaishoitoon lisätään panostuksia ja omaisten jaksaminen turvataan kuunnellen heidän toiveitaan ja tarpeitaan.
- Kulttuuria hyödynnetään systemaattisesti terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyössä sekä hoidossa ja kuntoutuksessa.
- Lähipalveluita kehitetään muun muassa ottamalla käyttöön palvelubussit ja etälääketieteen mahdollisuudet
- Uusia toimintatapoja palvelujen jalkauttamiseksi (muun muassa kirjastoihin) kehitetään sekä helposti käytettäviä digipalveluita lisätään.
- Työntekijöiden erityis- ja syväosaamisen avulla hoidon ja ohjauksen laatua parannetaan ja muun muassa asiantuntijahoitajien määrää lisätään huomattavasti. Asiakkaalla, potilaalla tai perheellä tulee aina olla tieto, keneen hän ottaa yhteyttä.
Valtiovallan taholta tuleva riittävä rahoitus, osaava päätöksenteko ja johtaminen ovat välttämättömiä edellytyksiä perustehtävän toteutumiselle. Ennaltaehkäisy ja ongelmiin varhainen puuttuminen säästävät kokonaiskustannuksia.
Koko sosiaali- ja terveystoimen johtaviksi periaatteiksi otetaan hyvinvointitalousajattelu sekä tutkimusnäyttöön perustuva toiminta. Yhteisten ja konkreettisten tavoitteiden, toimenpiteiden ja vaikuttavien menetelmien käyttöön viemiseksi tarvitaan johdon ja päättäjien täysi tuki. Myös rohkeita, uusia kokeiluja tuetaan. Samalla omaksutaan jatkuvan kehittämisen toimintatapa, jossa oleellista on eteneminen askel askeleelta ja arvioiden. Johtajat huolehtivat siitä, että kehittämisen keskiössä pysyi ihmisten kohtaaminen, osallisuus ja monimuotoiset palvelut.
Johtamista kehitetään kuuntelevan ja kannustavan johtamisen suuntaan. Työntekijöiden konkreettinen ja näkyvä arvostaminen tulee osaksi johtajuutta. Johtajien ja työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja tiedonkulku paranevat ja tämä heijastuu myönteisesti työtekijöiden työmotivaatioon.
Työntekijöiden hyvinvoinnin ja alan imagon kehittämisen keskiöön nostamisen taustalla on ymmärrys siitä, että osaavat, ammattitaitoiset ja työniloa kokevat työntekijät viihtyvät työssään ja haluavat kehittää omaa työtään. Sote-alan positiivisen markkinoinnin ja positiivisen ilmapiirin avulla saadaan ala houkuttelevaksi. Jotta tämä tavoite toteutuu, tarvitaan seuraavia toimenpiteitä:
- Työntekijöiden työmäärä kohtuullistetaan ja palkkausta kehitetään työn vaativuus huomioivaksi. Työntekijöille mahdollistetaan työ tekeminen kunnolla ja heidän osaamistaan arvostetaan.
- Henkilöstön koulutus ja kehittäminen nostetaan kunnia-asiaksi. Näin saadaan työnantajaimago nousemaan ja koulutettuja työntekijöitä palaamaan alalle. Työntekijöiksi pystytään valitsemaan sellaisia ihmisiä, jotka aidosti välittävät ihmisten hyvinvoinnista ja haluavat kehittää työtään sekä osaavat hyödyntää teknologiaa.
- Työolosuhteiden ja työhyvinvoinnin kehittämistä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä henkilöstön kanssa.
Sote-alan koulutuksessa korostuu ajantasaisuus ja alan kehityksen jatkuva seuraaminen. Koulutuksen ja käytännön välisen yhteistyötä tiivistetään. Opettajille annetaan mahdollisuus olla ohjaamassa opiskelijoita käytännössä aiempaa enemmän. Myös työyhteisöissä opiskelijoiden tukemiseen panostetaan. Työelämässä hyödynnetään opiskelijoiden uusinta osaamista.
Hoitotyön erikoistumiskoulutukset saadaan maksuttomiksi ja niitä kehitetään käytännön työelämän tarpeiden mukaisesti. Jatkuvaa koulutusta ja täydennyskoulutuksesta sekä henkilöstön koulutusmahdollisuuksia parannetaan – myös digitaalisuutta hyödyntäen.
Kansalaisten osallisuus voimavaraksi tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten ääni halutaan saada paremmin kuuluviin myös palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämisessä. Tämän mahdollistamiseksi käynnistetään ”kaikki mukaan yhteiskuntaan” – toimintatapa, jonka ympärille rakennetaan ”potilasjärjestöt tunnetuksi” – kampanja. Samalla koulutetaan kokemusasiantuntijoita ammattilaisten rinnalle työpareiksi. Järjestöjä arvostetaan ja niiden toimintaa tuetaan myös taloudellisesti. Oivallus siitä, että yhdessä tehden onnistumme – muuttuu toiminnaksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että työpajaan osallistujat osasivat mielestäni hyvin kertoa, mitä asioita tulisi nyt yhteiskunnassa tehdä, että meillä olisi hyvin toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut myös 2030-luvulla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa tulisi kiinnittää huomiota myös näiden asioiden toteuttamiseen.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsen
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 3.11.2020.
