Valtion talousarvion laadinta on uudistumassa

Kestävä kehitys valtavirtaistuu

Erityisen hyvä asia on, että kestävän kehityksen näkyväksi tekemisessä valtion talousarviossa on edistytty jälleen. Suomessahan on vuodesta 2018 lähtien sisällytetty kestävä kehitys talousarvioon kaikkia hallinnonaloja läpileikkaavana politiikkateemana.

Ensi vuoden talousarvioesityksen yleisperusteluihin sisältyy kestävän kehityksen luku, joka keskittyy erityisesti hallituksen hiilineutraaliustavoitteeseen. Luvussa tarkastellaan määrärahoja ja veroja, jotka edistävät hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista sekä myös budjettiin sisältyviä hiilineutraaliustavoitteelle haitallisia tukia ja veroja.

Kestävän kehityksen sisällyttäminen valtion talousarvioon on saanut osakseen paljon kansainvälistä huomiota. Voidaankin todeta, että kyseessä on kansainvälisesti merkittävä avaus kestävän kehityksen valtavirtaistamiseksi kaikkeen päätöksentekoon ja hallinnon pääprosesseihin. Tämä on hyvä esimerkki politiikkajohdonmukaisuuden kehittymisestä. Toivottavasti kestävän kehityksen politiikkajohdonmukaisuus siirtyy vähitellen kaikkeen lainsäädännön valmistelutyöhön.

Hyvinvointitalous tullut perinteisen talousajattelun rinnalle

Hyvinvointitalous on yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden pääteemoista. Tavoitteena on luoda EU-päätöksentekoon laajempi ymmärrys siitä, että ihmisten hyvinvointi on edellytys sekä talouskasvulle että yhteiskunnan ja talouden vakaudelle. OECD:n määritelmän mukaan hyvinvointitalouden avainulottuvuudet ovat koulutus, tasa-arvo, terveys sekä sosiaaliturva ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Näistä kertovien mittareiden avulla saadaan tietoa niiden kehittymisestä ja tilasta Suomessa. Tässä talousarvioesityksessä näihin neljään ulottuvuuteen löytyy seurantatietoa eri hallinnonalojen perusteluissa.

Tulevaisuusvaliokunta korosti useaan otteeseen jo viime kaudella bruttokansantuotetta täydentävien hyvinvointimittareiden käytön lisäämistä päätöksenteossa. Hyvinvointimittarit tulisi saada tehokkaammin päätöksentekijöiden käyttöön ja osaksi päätöksentekoprosessia. Tämä hallitus on sitoutunut hyödyntämään perinteisten taloudellisten mittarien tukena mittareita, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia.

Vaihtoehtoisia tai rinnakkaisia hyvinvoinnin indikaattoreita on asiantuntijoiden mukaan olemassa ja myös käytössä runsaasti. Haasteena on tiedon hajanaisuus ja se, kuinka paljon tietoa mahtuu jo muutenkin mittavaan budjettikirjaan.

Iloitsen erityisesti siitä, että bruttokansantuotetta täydentävien mittareiden tarve ja merkitys on lopultakin ymmärretty. Vaihtoehtoisia mittareita on paljon, ja niitä on myös hyödynnetty monessa eri hallinnon vaiheessa. Jatkossa haasteena on kuitenkin oikeiden mittareiden valinta ja se, että esimerkiksi sen puutteen korjaaminen, että tästä käsittelystä olevasta talousarviosta ei hahmotu selkeästi, mitä mittareita on käytetty ja miten nämä mittarit ovat vaikuttaneet talousarvioon.

Kehitystä tulee jatkaa

Jatkossa – ja toivottavasti jo seuraavassa talousarviossa – bruttokansantuotetta täydentävien mittareiden käyttö tulee esittää systemaattisemmin ja niiden käytön vaikutus tuoda esityksiin yksityiskohtaisemmin. Erityisen tärkeää olisi, että jatkossa talousarviossa esitetään vaihtoehtoiskustannusten laskelmat eri tulevaisuusinvestoinneille, jotta ne voidaan merkitykseltään erottaa juoksevista kuluista.  Vaihtoehtoiskustannusten laskentaa ei vielä riittävästi osata.

Hyvinvointitaloudessa on vielä opettelemista lainsäädäntötyössä ja talousarvion laadinnassa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että suunta on nyt muuttunut. Nyt hallitus uskaltaa tehdä hyvinvointitalouteen kuuluvia hyvinvointi-investointeja. Lapsiin, nuoriin, varhaiskasvatukseen, koulutukseen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen panostaminen ovat tärkeitä tulevaisuusinvestointeja ja näitä investointeja on ensi vuoden talousarviossa useita.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 19.12.2019.