Kehitysvammaiset ihmiset mukaan työelämään
Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista työikäisiä on noin 25 000. Heistä vain noin 2-4 prosenttia on palkkatyössä. Kehitysvammaliiton arvion mukaan 3000 kehitysvammaista ihmistä voisi työllistyä välittömästi palkkatyöhön, jos työnantajat saisivat oikeanlaista tietoa ja tukea. Suurin osa työikäisistä kehitysvammaisista eli noin 15 000 – 16 000 on mukana vammaispalvelujen työ- tai päivätoiminnassa.
Lisäksi noin 2300 toimii kehitysvammaisten avotyötoiminnassa. Avotyöksi tai avotyötoiminnaksi kutsutaan sitä, kun kehitysvammainen henkilö sosiaalihuollon palveluna työskentelee tavallisella työpaikalla. Avotyöstä ei solmita työsopimusta, eikä sitä siten tehdä työsuhteessa, vaan huoltosuhteessa: avotyötä tekevä henkilö on työpaikalla sosiaalihuollon palvelun asiakkaana, ei työntekijänä. Avotyöstä sopivat keskenään palvelun järjestäjänä toimiva kunta tai kuntayhtymä sekä organisaatio, jolle avotyötä tehdään.
Kehitysvammainen henkilö ei saa avotyöstä palkkaa, vaan sosiaalitoimi voi maksaa hänelle verottomana avustuksena työosuusrahaa korkeintaan 12 euroa päivässä. Kun henkilö ei ole työsuhteessa työnantajaan, hän ei saa muutakaan työsuhteeseen perustuvaa turvaa tai oikeuksia, kuten irtisanomissuojaa tai vuosilomaa.
Avotyötoimintaan liittyy käytännöllisiä ja juridisia ongelmia. Sen lisäksi, että avotyöntekijällä on heikko asema, avotyötä teettävä organisaatio, esimerkiksi yksityinen yritys, voi saada palkatonta työtä teettämällä perusteetonta etua markkinoilla. Eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet eivät ole avotyön osalta selviä.
Avotyö johtaa hyvin harvoin palkkatyöhön. Siitä on tullut käytännössä pikemminkin este tai ainakin hidaste sille, että kehitysvammaiset henkilöt työllistyisivät paremmin palkkatöihin. Harvat yritykset tai toimijat haluavat maksaa työstä, jonka ne ovat tottuneet saamaan ilmaiseksi tai hyvin halvalla.
Yhä useammalla kehitysvammaisella henkilöllä on nykyisin ammattikoulutus, ja he voivat tehdä monenlaisia työtehtäviä normaalissa palkkatyössä, jos saisivat oikeanlaista työvalmennusta. Kehitysvammaisia henkilöitä palkkatyöhön palkanneet ovat kehitysvammaliiton selvityksen mukaan pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä.
Miten kehitysvammaisten työllisyyttä voidaan edistää?
Suomessa tulisi selvittää niin sanotun kiintiölain käyttöönottoa. Muun muassa Saksassa vähintään 20 työntekijää työllistävän työyhteisön on palkattava viisi prosenttia työvoimastaan vammaisen statuksen omaavia henkilöitä tai vaihtoehtoisesti maksettava kuukausittaista sakkomaksua integraatiovirastolle. Saksassa tämä toimii hyvin.
Kehitysvammaisen henkilön työllistyminen edellyttää usein aluksi rinnalla kulkemista ja siksi työvalmentajia tulisi saada lisää auttamaan työsuhteen alun haasteissa. Työvalmentajia lisäämisen myötä myös työnantajat saavat lisää tietoa kehitysvammaisten ihmisten työllistämisestä ja esimerkiksi palkkatuen ja työolosuhteiden järjestelytuen mahdollisuudesta.
Työnteosta tulisi tehdä myös kannattavaa. Suurin osa kehitysvammaisista on työkyvyttömyyseläkkeellä ja haluaa työskennellä joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa ansaita korkeintaan 784 euroa kuukaudessa. Jos palkka on suurempi, eläkettä ei makseta.
Jotta työnteko on kannattavaa kehitysvammaisille henkilölle, hänen tulee ansaita alle 784 euroa tai yli 1700 euroa kuukaudessa. Tämä kannustinloukku voidaan korjata niin kutsutulla lineaarisesti mallilla, jossa eläke pienenee vähitellen palkkatulon kohotessa. Lineaarinen malli helpottaisi myös muiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tilannetta.
Kehitysvammaisten työllistymistä helpottaisi myös tuettu oppisopimuskoulutus, jossa opiskelijan rinnalla toimii työhönvalmentaja. Ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että laki ammatillisesta koulutuksesta edellyttää oppisopimuskoulutuksessa vähintään 25 työtunnin viikkoa. Kehitysvammainen henkilö voi kuitenkin edellä mainitun ansaintarajan puitteissa tehdä maksimissaan 18 tunnin työviikkoa. Tässä tarvittaisiin lakimuutosta, jossa oppisopimuskoulutus mahdollistuisi myös 18 tunnin työviikkona.
Edellä mainituilla keinoilla voidaan edistää kehitysvammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja työllistymistä sekä antaa kokemus osallisuudesta ja mielekkäästä elämästä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 24.10.2019.
